Lue keskustelun säännöt.
Häpeän lihavuuttani
27.03.2025 |
Olen aina ollut pienikokoinen. Lyhyt ja laiha. Mutta nyt 30v ikää ylipainoa 20kg lanteilla. Ja hävettää ja surettaa peilikuva. Sukulaisia ja tuttuja kun näkee niin häpeä vasta nouseekin pintaan. Näytän hirveältä. Minulla on huono itsetunto ja kärsin masennuksesta. Laihduttaminen on ollut vaikeaa. En tiedä mistä löytäisin motivaatiota ja voimaa painon pudotukseen. En kehtaa ikinä mennä kuntosalille. Hyvä kun ulos ollenkaan. Töihin on pakko mennä.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei hävetä vaikka olen lihava.
No johan nyt.
Sun tartte ittees hävetä ulkomuotosi vuoksi, ei kenenkään niin tartte tehdä.
Vierailija kirjoitti:
On syytäkin.
Olet oikeassa, lihavat miehet eivät ymmärrä hävetä. Teitä on paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muita ei lopulta juuri kiinnosta lihavuutesi. Heillä on omatkin ongelmansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muita ei lopulta juuri kiinnosta lihavuutesi. Heillä on omatkin ongelmansa.
todennäköisesti ei.. Mutta minua se juuri vaivaa..
-AP
Laihduttaminen on mielestäni naurettavan helppoa, syöt vain vähemmän mitä kulutat ja asia hoituu sillä. Itse bulkkaan ja cuttaan vuosittain n. 20kg ylös ja alas kehonrakennusmielessä, ja ei se mitään rakettitiedettä ole. Sen kuin vaan laskee kaiken kalorin mitä syö. Ei sinun mitään kuntosalia ym urheilua tarvitse tehdä jos et halua, ei laihtuminen ole siitä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
RäRäRäRäRäRäRäRä Rää Rää RäRäRä RÄRRÄRRÄRRÄRRÄRRÄRRÄ 😡 RäRäRäRäRäRäRäRä Rää Rää Rä Rää Rää Rää Rää 👹 RäRä RäRä Rä Rää Rä Rää Rä RäRä 🦖 RäRä RäRä Rä Rää Rä Rää Rä RäRä 😡 RäRäRäRäRäRäRäRä Rää Rää Rä Rää Rää Rää Rää 👹 RääRää RääRää RÄ RÄ RÄ RÄ RÄ RÄ RÄ RÄ 🦖 RääRää RääRää RÄ RÄRÄRÄRÄRÄ RÄÄ RÄ RÄÄ RÄ RÄRÄ RÄRÄRÄRÄRÄRÄ RÄÄ RÄ RÄÄ RÄ RÄRÄ RÄÄ RÄÄ RÄ RÄ RÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ 😈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ensin kannattaa yrittää päästä siitä häpeästä, se ei auta yhtään vaan haittaa laihdutustasi luomalla masentavan ilmapiirin.
Itse olen laihduttanut yhteensä yli 50 kg, mutta se ei onnistunut pysyvästi ennen kuin lopetin sen itseinhon ja häpeän ja muun ja aloin päinvastoin arvostaa kehoani, joka huolimatta 120 kilon painosta (olen 160-senttinen nainen) jaksoi vielä kantaa minua joka päivä eikä ollut mitään sairauksiakaan tullut. Olin myös pukeutunut aina löysiin verkkarihousuihin ja ihan ,mihin vaan tunikoihin mitkä nyt mahtui päälle, koska en välittänyt. Ajattelin, että ruma olen näin läskinä kumminkin, niin miksi tuhlata rahaa kauniisiin vaatteisiin. Lopulta aloin kuitenkin ajatella, että omaksi ilokseni haluan jotain kaunista, vaikkei se minusta kaunista tekisikään. Aloin myös käymään kuntosalilla, vaikka oli paljon ennakkoluuloja, ja olin varma että ihmiset ihmettelee mitä tuo läski täällä tekee. Mutta ajattelin, että jos joku mulle kommentoi jotain, sanon että minä tätä salia vasta tarvitsenkin, enemmän kuin nuo hoikat ja timmit. Kukaan ei koskaan sanonut. mitään, nauranut tms.
Sieltä salilta sitten aloitin laihdutuksenkin, kun huomasin siellä personal trainerien käyntikortteja, ja yhden iloisen näköisen naisen kortissa luki että on erikoistunut painonhallintaan. Otin yhteyttä, tehtiin suunnitelmat ruokavaliosta ja liikunnasta, ja aloin laihduttaa. Koko ajan positiivisella mielellä, ja pienestäkin edistyksestä iloiten. Esim. jos minä olin surkea, kun olin jossain kuussa laihtunut vain kilon, PT ei mennyt mukaan surkutteluun vaan oli iloinen edistyksestä, eikä suostunut mihinkään "mitä nyt jos mä vedän vähän ketogeenistä tai lentoemäntädieetin että paino lähtee taas laskuun" - hän sanoi, että luotetaan tähän prosessiin nyt ja jatketaan. Ja että ei se kenenkään paino kymmeniä kiloja koko ajan tasaisesti laske, on suvantovaiheita ja repsahduksia ja muuta myös, eikä ne haittaa.
Pyydä Ozempic lääkäriltä, koska pelkäät diabetesta.
Kaikki läskit häpeävät itseään.