Lue keskustelun säännöt.
Kirjailijoille...
24.03.2025 |
Mikä mahtaa olla tämän hetken tilanne isommiasa kustantamoissa? Olen lähettänyt kässärin 2 kk sitten ja mitään ei kuulu.
Tai noh, Kummalta tuli hylkäys heti viikossa. Joten mietin, voiko tilanteesta päätellä mitään? Yhdestä hylsy noin pian ja sitten muualla ihan hiljaista.
Kertokaa myös kokemuksianne ja matkastanne kirjailijoiksi, kiinnostaa kaikki aiheeseen liittyvä!
On siis eka oma lasten ja nuorten fantasiaromaani tarjolla...
Kommentit (11)
Minulla kesti aina puolesta vuodesta vuoteen että sain hylkäävän päätöksen. Nykyään kirjoitan vain pöytälaatikkoon enkä edes yritä saada mitään julkaistuksi. Suomessa julkaistaan vain tiettyjen julkkisten elänkertateoksia ja samoilta julkkiksilta muitakin mitäänsanomattomia kirjoja, muilla ei ole mitään mahdollisuuksia, vaikka kirja olisi sellaisesta aiheesta, mistä ei aikaisemmin ole Suomessa julkaistu yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä pieni näytte tekstistä:
"
Zargoth. Hän hallitsi muinaista näkymättömyyden taikaa, mutta sen sijaan, että olisi käyttänyt kykyjään vakoiluun tai taisteluun, hän käytti niitä täysin merkityksettömään kepposteluun kuten pieremiseen julkisilla paikoilla ilman seurauksia.
Eräänä päivänä Zargoth päätti viettää aamunsa kuninkaallisen akatemian luokkahuoneessa, jossa nuoret oppilaat opiskelivat loitsujen saloja. Hän hiipi sisään, teki itsensä näkymättömäksi ja istui aivan professorin pulpetin eteen. Opiskelijat keskittyivät kirjojensa pänttäämiseen, kun yhtäkkiä kuului matala, mutta voimakas PRÖÖÖÖT.
Koko luokka hiljeni. Oppilaat vilkuilivat toisiaan, epävarmuus kasvoillaan.
"Kuka helvetti se oli?" kysyi yksi oppilas.
"Ei ainakaan minä!" vastasi toinen, jo valmiiksi puolustuskannalla.
Professori siristi silmiään ja kohotti kulmiaan. "Erittäin epäakateemista käytöstä", hän totesi kylmästi.
Juuri kun tilanne alkoi rauhoittua, Zargoth päätti nostaa panoksia. Hän veti syvään henkeä, jännitti vatsalihaksiaan ja päästi valloilleen massiivisen, aaltoilevan BRÖÖÖÖÖÖT-PRÖÖÖÖÖT-BRÖT-PFFT! -sarjan, joka ei ainoastaan ravisuttanut luokkaa, vaan myös sai muutaman kynttilän lepattamaan.
"Pyhä lohikäärmeen perse! Mitä täällä tapahtuu?" huudahti joku.
Oppilaat alkoivat katsoa epäilevästi toisiaan. Yksi eturivin opiskelija, Felwin-niminen nörtti, alkoi punastua, ja häntä alettiin automaattisesti syyttää.
"Felwin, kuinka kehtaat?"
"Se en ollut minä!" Felwin huusi, mutta hänen puolustuksensa hukkui naurun ja yökkäilyjen sekaan, kun uusi, entistäkin kammottavampi PPPPFFFFRRRRRBBBT kajahti luokan nurkasta.
Lopulta professori kyllästyi. "Tämä on demonista toimintaa! Me suoritamme manausharjoituksen!"
"
Mitäs piditte?
Tarinassa on myös vakavampi puoli.
Ap
Niin. Ymmärrän pointit. Jotenkin on olo myös, että tuurista ja ajoituksesta myös paljon kiinni. Väitetään, että hyväkin teksti ja juoni ohittaa kirjoitusvirheet, jos vaan tarinalla on potentiaalia.
Toisaalta taas sanotaan, että kukaan ei jaksa lukea kässäriä mikä on täynnä virheitä. Vähän olen miettinyt sitä, että pitäisikö lähettää monelle kerralla, vai odottaa ensiksi kaikki hylyt. Tämähän on todella pitkä prosessi ja hyväkayn toki sen, mutta on myös rasittavaa odottaa 6 kk kieltävää vastausta, kun sinä aikana joku muu voisi reagoida.
Onko siis ns. liikaa lähettää yli viidelle kerralla?
T ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tarina on oikeasti syvällinen vaikka pierujuttuja mukana. Pitää huumorin mukana ja jännityksen.
T ap.
Vierailija kirjoitti:
Tässä pieni näytte tekstistä:
"
Zargoth. Hän hallitsi muinaista näkymättömyyden taikaa, mutta sen sijaan, että olisi käyttänyt kykyjään vakoiluun tai taisteluun, hän käytti niitä täysin merkityksettömään kepposteluun kuten pieremiseen julkisilla paikoilla ilman seurauksia.
Eräänä päivänä Zargoth päätti viettää aamunsa kuninkaallisen akatemian luokkahuoneessa, jossa nuoret oppilaat opiskelivat loitsujen saloja. Hän hiipi sisään, teki itsensä näkymättömäksi ja istui aivan professorin pulpetin eteen. Opiskelijat keskittyivät kirjojensa pänttäämiseen, kun yhtäkkiä kuului matala, mutta voimakas PRÖÖÖÖT.
Koko luokka hiljeni. Oppilaat vilkuilivat toisiaan, epävarmuus kasvoillaan.
"Kuka helvetti se oli?" kysyi yksi oppilas.
"Ei ainakaan minä!" vastasi toinen, jo valmiiksi puolustuskannalla.
Professori siristi silmiään ja kohotti kulmiaan. "Erittäin epäakateem
Wow
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TYLSÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmmm
Arvostan huumoria mut toivoin asiallisia vastauksia aiheesta. Tuo joka tarinan kirjoitti on ehkä tuleva stand up-koomikko??
T. OIKEA ap
Ei hyvätkään kirjailijat usein heti löydä kustantajaa.
Ja täytyy muistaa, että tarjontaa kustantajille on monikymmenkertainen määrä kysyntään nähden, eli sinun pitää siis kuulua kirjoittajien muutaman prosentin parhaimmistoon. Siihen ei auta muu kuin harjoitteleminen ja kenties myös kouluttautuminen (kirjoituskurssit, palaute asiantuntijoilta, kielioppi, kirjallisuuden lukeminen)