Minkälaisia kouluarvosanoja saitte peruskoulussa, jonka vuoksi ette ole aikusiälläkään uskaltaneet tehdä mitään epäonnistumisen pelossa?
Tässä huonoimmat arvosanani ja niiden seuraukset pitkälle aikuiselämään;
Oma musiikinnumero jäi kutoseen, enkä ole tämän vuoksi uskaltanut aloittaa edes kuoroharrastusta saati laulaa karaokessa koskaan.
Lisäksi kuvaamataidosta vitonen, jonka vuoksi teen vaan tietokoneella grafiikkaa anonyyminä enkä kehtaa laittaa nimeä/copyrightiä.
Kotitaloudesta myös 6 1/2 jonka vuoksi en oikeastaan ole koskaan uskaltanut opetella kokkaamaan kenellekään mitään.
Ruotsista vitonen, ja sen verran olen tätä petrannut että Duolingossa tätä opiskelen mutta en uskalla kenellekään koskaan ääneen kieltä puhua.
Kommentit (6)
SK kirjoitti:
Onko aloituksen tarkoitus olla vakava vai humoristinen? Tuo tietokonegrafiikkahomma kuulostaa vähän sellaiselta "sain biologiasta vitosen, joten en ole vuosiin kehdannut mennä Korkeasaareen" -tyyliseltä.
Haluaisin maalata kankaalle/piirtää paperille, mutta mikä järki siinä on jos se jälki on niin huonoa että opettajakin nauroi? DeviantArtista taas olen löytänyt tietokoneella tehdylle grafiikalle tykkääjiä, koska osaan käyttää tietokonetta (Arvosana kymppi ATK:sta).
Pelkäsin koko ajan ja sain kymppejä. Pelot kävivät toteen vasta korkeakoulussa.
Ongelma ei ole arvosanoissa vaan päässäsi.
Mulla peruskoulun matikka ja fysiikka 6. Menin amikseen. Amiksessa henkistä kasvua ja numerot alkoi olla todella hyviä. Amiksesta suoraan ammattikorkeakouluun insinööriksi. Sieltä jatkoin myöhemmin Aalto-yliopistoon.
Sun narsistiopettajat saavat olla todella ylpeitä itsestään.
Onko aloituksen tarkoitus olla vakava vai humoristinen? Tuo tietokonegrafiikkahomma kuulostaa vähän sellaiselta "sain biologiasta vitosen, joten en ole vuosiin kehdannut mennä Korkeasaareen" -tyyliseltä.