Elätkö kaksoiselämää? Millaista ja miten se sai alkunsa? Nyt en tarkoita mitään peruspettämisiä, vaan monisyisempää kaksoiselämää

No valehtelen ihmisten mieliksi, että oltaisiin ns. Samaa porukkaa. Usein elämä menee helvetin vaikeeksi.

Tietyille tyypeille joudun esittämään olevani uskossa. Oikeasti en ole.

Vierailija kirjoitti:

No valehtelen ihmisten mieliksi, että oltaisiin ns. Samaa porukkaa. Usein elämä menee helvetin vaikeeksi.

Miten muistat mitä olet kenellekin sanonut?

No esimerkiksi teeskentelen olevani menestyjä vaikka olen täysin epäonnistunut luuseri. En koskaan kehtaisi paljastaa tutuille miten huonosti olen pärjännyt elämässä. Köyhyys ei näy.  Toki joku on ihmetellyt asuinpaikkaan mutta senkin huhujen mukaan selitys sillä että olen valtavan pihi.

muutamalla tutulla ei ole sitä tutkintoa jotka väittävät omaavansa. En usko, että työpaikoillansa tiedetään. 

Elän tietoisesti. Mulla on työminä ja kotiminä. Työminä ei päästä pintaa syvemmälle työkavereita, eivätkä he tiedä esimerkiksi perheestäni juuri mitään. Kotiminä on taas avoin ystävien ja perheen seurassa. Tämä on tarkoituksellista, koska en halua että työkavereista tuleekaan ystäviä. He ovat työkavereita. Hauskaa meillä silti on ja jutellaan paljon, mutta en oikeastaan anna itsestäni sitä kaikkein henkilökohtaisinta. Tottakai he tietävät minusta jotain, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. 

Olen kauppatieteiden tohtori, ja erittäin hienossa akateemisessa virassa. 

Kotona syön räkää, kynsiä, korvavahaa, hilsettä. Kiroilen, katselen Kummeleita, ajattelen ei-w o k e maisesti.  

Kyllä, ihan hirveää, mutta jostain syystä en edes häpeä. Olen kuin joku outo hahmo Veikko Huovisen novellista. 

Joo. olen työtön, enkä kulje likaisissa ja haisevissa vaatteissa piktin kyliä, en käytä alkoholia, enkä tupakoi yai muita päihteitä. Päivittäin herään ja nousen ylös varhain, käyn suihkussa pesen hampaani 2.3 kertaa päivässä. Harrastan lsäännöllsiesti iikuntaa ja lukemista. Yritän pysyä perillä Suomen ja maailman menosta. En ole ylipainoinen. Pyrin siihen, että yritämn lähestyä / lähettää työnantajia tosissani. En siis massa postaa n. kappaletta  samaa hakemuksia X määrään eripaikkoja,  vaan yritän laatia hakemusken, josta selviää se, mitä voin tarjota ja antaa juuri tuolle nimetylle ja erityiselle työnantajalle ja kertoa miksi juuri minut kannattaisi valita paikkaan. 

En siis oikein tunnista itseäni niistä mielikuvista, joita täällä tosituvasti saa lukea kuvottavista loisista, jotka vain vetävät lonkkaa ja ryyppävät.... 

Oen kuitenkin oiekasti se työtön jonka tämän palstan päivytåävän työttömien halveksijan mukaan pitäis mennä kiireesti saunan taa siellä olsi kuulemma jo köysi rasvattuna jotta voitaisiin kokeilla kumpi katkeaa ensi kaulani vai köyden kiristysvoima, koska kaltaieeni kuvottvat otukset vain häpäisevät Suomi kuvan ja kansantalouden kehityksen.

Vierailija kirjoitti:

muutamalla tutulla ei ole sitä tutkintoa jotka väittävät omaavansa. En usko, että työpaikoillansa tiedetään. 

Mistä tiedät asian? Ja miksi oletat että olisivat työllistyneet pelkästään tutkinnolla? Kyllä todistusta kuitenkin on näytetty. Vai meinaatko että on väärentänyt?

Välillä minusta kyllä tuntuu, että olen vain yksinäni sitä mitä todella olen. Elän mun peruselämääni, johon kuuluu esim. perheeni ja työni, mutta vedän ihan selvästi jotain roolia, että pärjäisin ja kestäisin elämääni. Mutta välillä sitten vetäydyn omiin oloihini ja tajuan, että en oikeasti ole lainkaan sellainen kuin esitän muille. Ehkä tuollaista ei silti kutsuta kaksoiselämäksi?

Olen hyvin pienellä tk-eläkkeellä, ja hengaan aika paljon kaltaisteni keski-ikäisten, kesken työelämän vaikeasti sairastuneiden kanssa. Monilla on todella tiukkaa, ja usein keskustelunaiheet liikkuvat juurikin niukkuudessa ja pärjäämisessä. Larppaan mukana, koska ihmiset ovat mukavia ja kaipaan sairauteeni vertaistukea. Minulla on takana iso perintö.

.

Sikäli kyllä, että minua pidetään mukavana tai harmittomana, mutta todellisuudessa olen julma sadisti ja tuotan ihmisille kärsimystä, mutta tavoilla, joita kukaan ei osaa yhdistää minuun.

Vierailija kirjoitti:

Sikäli kyllä, että minua pidetään mukavana tai harmittomana, mutta todellisuudessa olen julma sadisti ja tuotan ihmisille kärsimystä, mutta tavoilla, joita kukaan ei osaa yhdistää minuun.

Miten toteutat tuota. Työssä vai yksityiselämässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sikäli kyllä, että minua pidetään mukavana tai harmittomana, mutta todellisuudessa olen julma sadisti ja tuotan ihmisille kärsimystä, mutta tavoilla, joita kukaan ei osaa yhdistää minuun.

Miten toteutat tuota. Työssä vai yksityiselämässä?

Yksityiselämässä, mutta myös töihin liittyvien asioiden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sikäli kyllä, että minua pidetään mukavana tai harmittomana, mutta todellisuudessa olen julma sadisti ja tuotan ihmisille kärsimystä, mutta tavoilla, joita kukaan ei osaa yhdistää minuun.

Miten toteutat tuota. Työssä vai yksityiselämässä?

Yksityiselämässä, mutta myös töihin liittyvien asioiden vuoksi.

Onko aiheuttamasi kärsimys fyysistä vai psyykkistä vai kenties taloudellista?

Kyllä. Kukaan töissä ei tiedä, että olen vakavasti masentunut. Yksityiselämän puolella osa läheisistä on ehkä sitä jo osannut epäillä, vaikka en mitään asiasta olekaan heille puhunut.