Miten suremisesta pääsee eteenpäin?

Up

Samalla tavalla kuin masennuksestakin - reipastumalla!

Hyväksymällä. Netistä löytyy paljon materiaalia aiheesta, samoin kirjakaupoista. 

Eli et voi saada lapsia?

Lapsettomuus ei ole minulle ainakaan vielä ongelma.

Ap

Donald John Trump ja James David Vance kun astuivat remmiin, niin ainakin minulla masis poistui kerralla. Nyt hommassa on tekemisen meininkiä kun pojilla on iso vaihde päällä!

Onko tällaisessa asiassa onnistuneita?

Annan sellaisten surujen olla. En ajattele, että ne pitäisi "saada pois" tai että niiden pitäisi joskus loppua. Tunnen surun, kun se nousee pintaan. Kyllä se sitten aina ohikin menee. Ja energiaa vapautuu muuhun. Näin olen huomannut, että kyllä se suru vain laimenee vuosien aikana, vaikka joskus ei voinut kuvitellakaan, että ikinä helpottaisi.

Aikaa se vie, mutta jatkuvasti mieli kuitenkin työstää asiaa jossain taustalla, ja joku päivä havahdut siihen, että olet asian kanssa ainakin tarpeeksi sinut. Voi viedä vuoden tai kymmenenkin vuotta, mutta eiköhän se siitä. Toki on niitäkin, jotka vielä kuolinvuoteella aktiivisesti surevat jotakin asiaa, mutta vähemmistössä ovat.

Muita?

Masennuslääkkeet vois turruttaa.

Surise vaan eteenpäin

Surisisitko jos kuolisin?

Mitä surisemista siinä on?

Ei noi surinajutut auta.

Ap

Jokin asia mikä vie kaiken huomion siihen, työ tai harrastus. Ei ehdi surra kun keskittyy siihen.

AIKA. 

1. Älä takerru ja usko absoluuttisesti tuota, ettetkö voisi saada toivomaasi. Saatat saada sen jossakin toisessa muodossa, kun mitä nyt ajattelet. Päästä kuitenkin siitä irti ja hyväksy se, ettei se ole ajankohtainen juuri nyt ja jätä se mielellään kokonaan taaksesi. Älä siis edes ajattele asiaa, jos pystyt ohjaamaan huomiosi muualle

2. Täytä elämäsi mukavilla asioilla. Pienillä tai isoilla, sellaisilla jotka ilahduttavat sinua tässä hetkessä ja saavat elämäsi tuntumaan mielekkäältä. Ensin pieniä iloja, sitten suurempia, sitten jotakin merkitykselliseltä tuntuvaa, jne. Tajuat varmaan mitä takoitan. Vähän huumoria ja sen sellaista

Elämällä on tapana järjestää yllätyksiä ja sellaiset asiat, joita ei itse osaa ns. hoitaa loppuun, yleensä järjestyvät jotain muuta kautta myöhemmin. Saatat esim. törmätäkin yhtäkkiä johonkin postaukseen somessa, joka käsittelee asian puolestasi, tai saada ahaa-elämyksen. Mutta tämä yleensä vaatii sen, että lopetat sen "kuolemanpuristuksen" aiheen ympäriltä, lopetat sen pakottamisen, päästät irti, ja menet eteenpäin. Vastaus pulpahtaa esiin sitten joskus

Osa haaveista on myös sellaisia, että ne oikeasti toteutuvat vaikka 10v päästä. Yleensä silloin, kun olet sen juuri unohtanut. Elämä toimii tällä tavalla vammaisesti

Nyt siis mene eteenpäin ja nauti vaikka keväästä ja jäätelöstä, tai mistä sitten nautitkin

Kiva ja toiveikas vastaus : ) On kyllä totta, että elämä jaksaa yllättää. Yllättäisipä mut positiivisesti tässä asiassa!!

Ap

Miehet usein ajattelevat, että kova työ auttaa suruun.

Olen esli-ikäinen nainen ja menetin äskettäin rakkaan ihmisen. Pakenin surua tekemällä työtä aamusta iltaan ja sitten sairastuin työuupumukseen. Yritän jaksaa päivä kerrallaan, mutta en oikein jaksa uskoa, että elämällä olisi enää mitään hyvää tarjottavaa. 

Tee surutyötä. Ei se surun käsitteleminen auta yksinään, koska kyseessä on tunne. Mene vaikka joskus metsän keskelle yksin ja itke ja huuda ja kiroile. Anna itsesi surra.

Sitten palaat taas arkeen ja päätät jättää menetyksesi vatvomisen. Koita tajuta, että elämässä on asioita tai haaveita, joista joutuu luopumaan, mutta kannattaa keskittyä siihen mikä on saavutettavissa.