Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten suremisesta pääsee eteenpäin?
20.03.2025 |
Tässä tapauksessa kyse on haaveesta, joka ei voi ikinä toteutua. Kyseessä on aika tavallinen asia mikä monilla on, mutta itse en tule sitä ikinä saamaan. Eikä sitä voi korvata millään eikä mulla ole mitään haavetta tilalle. Tai mitään asiaa, joka jaksaisi innostaa. Jollain tavalla tilanne muistuttaa menettämistä, vaikka konkreettisesti en ole joutunut mistään luopumaan.
Miten olette päässeet eteenpäin jumittamaan jääneestä surusta? Olen jo käsitellyt sitä ihan tarpeeksi paljon ja se ei käsittelemällä lopu, vaan ennemmin tuntuu vaan lisääntyvän. Ajattelen, että tämän surun käsittelyä ei enempää kannata edes jatkaa, koska se ei vaikuta toimivan ja tuskin sitä loppuun käsitellyksi voisi edes saada.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Miehet usein ajattelevat, että kova työ auttaa suruun.
Olen esli-ikäinen nainen ja menetin äskettäin rakkaan ihmisen. Pakenin surua tekemällä työtä aamusta iltaan ja sitten sairastuin työuupumukseen. Yritän jaksaa päivä kerrallaan, mutta en oikein jaksa uskoa, että elämällä olisi enää mitään hyvää tarjottavaa.
Voi ei, koita jaksaa! Tuli paha olo sun puolesta. Jollain tavalla samaistun sun tilanteeseen, vaikka mun tilanne onkin aivan toinen. Mutta tuo toivoton tunne on aivan liian tuttu! Samoin paljo työnteko, joka ei ole auttanut mua kuin sen aikaa kun sitä tekee. Jos sua yhtään auttaa, niin suru kyllä muuttaa muotoaan ajan kanssa niin, ettei se ole sellainen jatkuva terävä puukonviilto enää. Mutta kun saisi jonkunlaisen toivon tähän elämään kans! Mustakin valitettavasti tuntuu ettei tulevaisuudessa oikeasti ole mitä odottaa, että tää tilanne vaan jatkuu
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Donald John Trump ja James David Vance kun astuivat remmiin, niin ainakin minulla masis poistui kerralla. Nyt hommassa on tekemisen meininkiä kun pojilla on iso vaihde päällä!
Kyllä sitä kummasti reipastuu kun koko maailman perusjärjestys alkaa murentua. Eloonjäämisvietti varmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Donald John Trump ja James David Vance kun astuivat remmiin, niin ainakin minulla masis poistui kerralla. Nyt hommassa on tekemisen meininkiä kun pojilla on iso vaihde päällä!
Kyllä sitä kummasti reipastuu kun koko maailman perusjärjestys alkaa murentua. Eloonjäämisvietti varmaan.
Siksi aikaa kunnes akuutti tilanne on ohi.
Sama ongelma! Muttei ratkaisua mullakaan.
Vierailija kirjoitti:
Tee surutyötä. Ei se surun käsitteleminen auta yksinään, koska kyseessä on tunne. Mene vaikka joskus metsän keskelle yksin ja itke ja huuda ja kiroile. Anna itsesi surra.
Sitten palaat taas arkeen ja päätät jättää menetyksesi vatvomisen. Koita tajuta, että elämässä on asioita tai haaveita, joista joutuu luopumaan, mutta kannattaa keskittyä siihen mikä on saavutettavissa.
Ei ole olemassa mitään surutyötä. Eikä suru ole tunne. Suru on surua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suremisesta ei tarvitse päästä eteenpäin. Suruun saa jäädä. Ei sureminen estä elämästä, koska sureminen on elämistä. Ja nyt tarkoitan kuolemansurua ja menetyskokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Suremisesta ei tarvitse päästä eteenpäin. Suruun saa jäädä. Ei sureminen estä elämästä, koska sureminen on elämistä. Ja nyt tarkoitan kuolemansurua ja menetyskokemusta.
Entä sitten, kun elämä tuntuu pelkältä surulta? Ettei se tunnu varsinaisesti elämältä, kun se suru sekoittuu kaikkeen ja saa kaiken saavutettavissa olevan tuntumaan turhalta? En mä tällaiseen haluaisi jäädä.
Alue: Aihe vapaa
Haista paska, idiootti.