Kiusaaminen opettajankoulutuksessa
Harkitsen opettajaksi opiskelua, mutta olen kuullut jotain juttuja, että yliopistolla erityisesti opettajaopiskelijoiden keskuudessa olisi kiusaamista. Onko kellään tietoa, onko näin oikeasti ja jos on, niin miten kiusaamista esiintyy? Kiusataanko siellä helposti esim. jos joku jännittää muita herkemmin tai on luonteeltaan ujompi?
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Älä usko kaikkea.
Sillä tässä kysyinkin, jos jollain olisi paremmin tietoa asiasta.
Ap
Työpaikalla sitä vasta onkin. Opet on kovia nokittelemaan ja juoruamaan.
Varmasti näin on, että jänntäjiä, ujoja ja introvertteja kiusataan.
Opettajista suuri osa on oman äänensä rakastajia, jotka eivät edes kuuntele muita. He närkästyvät tilanteissa, jossa heidän pitää kuunnella eikä puhua.
Ystävättäreni lopetti opiskelunsa ja siirtyi toisen ammatin opiskeluun. Kannattaa vain vaihtaa linjaa ajoissa.
En tiedä juuri tästä asiasta tarkemmin. Mieleen kuitenkin tulee, että luokanopettajan työ on niin paljon sosiaalisuutta, rohkeutta ja ihmisten jaksamista edellyttävä työ, että ammatinvalintaa kannattanee huolellisesti harkita, kun lähtökohtiisi kuuluvat tuontyyppiset huolet.
Opettajana täytyy opetella tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Täytyy olla empaattinen, oikeudenmukainen ja jämäkkä. Ammatti on erittäin sosiaalinen ja jos kuormitut muiden tunteista, ongelmista ja negatiivisista kommenteista, kannattaa harkita onko tämä sinun alasi.
Kyllähän sinne hakee nekin 10 tytöt ja pojat jotka kiusaavat. Olevinaan empaattiset.
Entä aineenopettaja? Meillä ainakaan ei ollut kiusaamista opiskeluaikana. Meni ertgia opintoihin.
Sellaista se on naisvaltaisilla aloilla.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä juuri tästä asiasta tarkemmin. Mieleen kuitenkin tulee, että luokanopettajan työ on niin paljon sosiaalisuutta, rohkeutta ja ihmisten jaksamista edellyttävä työ, että ammatinvalintaa kannattanee huolellisesti harkita, kun lähtökohtiisi kuuluvat tuontyyppiset huolet.
Pääosassa siinä on AE työ. Siinä luonnostaan tulee työnkautta ja ohessa se sosiaalisuus ja vuorobaikutus. Iän myötä keskittyy enemmän ihmisiin. Alussa keskittyy enemmän asiaan.
Varsinainen opettajan työ on oikeastaan aika yksinäistä. Se on myös hyvin itsenäistä. Että on hyvä olla itseohjautuva. I
Halutessaan voi sitten tehdä yhteistyötä toisten opettajien kanssa. Sinne vaan AP. Jos kiusaamista pelkäät niin saat aina pelata -Koska sitä voi olla missä vaan, tai sitten sitä ei ole missään. Meidän työpaikalla ainakin oli yhdessä vaiheessa jonkinlaista, koska voivat niin pahoin. Johto vaihtuu jatkuvasti. Nyt on hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sinne hakee nekin 10 tytöt ja pojat jotka kiusaavat. Olevinaan empaattiset.
Kouluaikana vuosituhannen vaihteessa oli teknisen opettajana Hitlerin näköinen mies. Tämän tunnilla ei kukaan kiusannut.
Voin hyvin uskoa, että näin on. Ihan jos ajattelen millaisia omat opettajani aikoinaan olivat ja sitten yliopistossa tunsin monia, jotka opiskelivat opettajiksi, ja kyllä se meno oli aikamoista. Joka toisella vähintään tuntui olevan ihan käsittämättömän iso ego.
Olen aineenopettaja ja tunnen myös monia luokanopettajia. Ei ainakaan meidän OKL Turussa ollut tunnettu kiusaamisesta. Aikanaan peruskoulussa olin kyllä kiusattu ja jopa opettajat saattoivat kiusata oppilaita.
Älä opiskele millekään ihmisläheiselle alalle jos et osaa pitää puoliasi etkä ole jämäkkä ja henkisesti vahva ihminen. Sinussa ei ole vikaa, et vain pärjää tuossa työssä oikeasti. Edes ne alalle soveltuvimmat eivät nykyään jaksa täysin rajattomia lapsia rajattomine vanhempineen, siihen vielä toksinen työyhteisö niin avot.
Kaverit opiskelivat opettajankoulutuksessa parisenkymmentä vuotta sitten, ja kyllä kiusaamista oli, erityisesti liikunnanopettajiksi opiskelevien parissa. Toivoakseni nykyään asia on paremmalla tolalla.
Sinänsä kyllä opettajalla pitäisi olla todella paksu nahka. Nimittäin ne lapset vasta kiusaavatkin.
Miten meinaat kestää niitä opettajaa kiusaavia oppilaita? Uskallatko puuttua kiusaamiseen?
Vierailija kirjoitti:
Miten meinaat kestää niitä opettajaa kiusaavia oppilaita? Uskallatko puuttua kiusaamiseen?
Tai varsinkaan vanhempia.
Kiusaamista on aina ja kaikkialla. Ei kannata unelmiaan hylätä sen pelossa.
Itse olen aineenopettaja, joka päätti vasta valmistumisen jälkeen hommata pedagogisen pätevyyden. Valmistuin siis maisteriksi aineestani ja sen jälkeen kävin erillisen vuoden mittaisen opettajankoulutuksen. En muista, että ketään olisi kiusattu. Koulutuksessa oli muitakin "vanhempia" opiskelijoita, joten me teimme yleensä ryhmätyöt yhdessä. Normaalikoulun vastaava opettaja oli kyllä ahterista, hän lähinnä keksi meistä haukuttavaa, kun oli näytetuntien palautteen antamisen aika.
Minusta yläkoulun aineenopettajana on ihan kivaa. Ei ole pakko tehdä yhteistyötä kenenkään kanssa niin kuin alakoulussa vaan saa järjestää asiansa niin kuin haluaa ja painottaa niitä asioita, mitkä kiinnostavat, ja tehdä sellaisia (maksuttomia) opintoretkiä kuin itse haluaa, minkä luokan kanssa haluaa. Pälliluokkia en vie mihinkään koskaan, vaikka olisi kyseessä oma valvontaluokka. Fiksusti käyttäytyvät pääsevät retkille kanssani. Alakoulussahan se olisi melko mahdotonta, koska opettaja on naimisissa oman luokkansa kanssa.
Välitunnitkin voin viettää luokassa paitsi kun on välituntivalvonta. Koska työnantaja ei kustanna kahveja, minulla on termari mukana. Ei tarvitse edes kahville mennä opettajanhuoneeseen, jos ei ole sellainen fiilis.
No, ne on vähän lapsia. Sellaista kuppikuntaista "tyttötouhua". Onneksi työelämässä ovat pääosin ihan mukavia.
Yleisesti kyllä opettajan työssä vaaditaan aika kovaa nahkaa. Ei saa olla kovin herkkä loukkaantumaan ja ahdistumaan. Pitää jaksaa mennä tulta päin ja ei saa jäädä nilkkiin siihen, mitä joku tarkoitti tai miksi katsoi noin. Herkkä pitää olla omalla tavallaan, mutta vahvaa itsetuntoa vaaditaan ja ei saa olla "kiusatun identiteettiä" tai työstä tulee liian raskasta.
Lisäksi pitää olla psykologista silmää. Moni opettaja riitaantuu vanhempien kanssa kömpelyyttään. Ohjenuorana aina, että jokaisessa lapsessa on hyvää ja kukaan vanhempi ei halua kuulla vain huonoa lapsestaan. Mieti, miten haluaisit omasta lapsestasi puhuttavan ja ikäviin reaktioihin pitää löytää se juttu, että sitä itsekin voisi joskus ylireagoida lapsensa asioissa. Öljyä laineille, kuuntele vanhempaa ja hetken päästä homma sujuukin, Mitä hankalampi lapsi ja vanhempi, sitä enemmän on tärkeää saada vanhemmalle se fiilis, että pidät hänen lapsestaan ja et ole ikävä ilkeyttäsi. Monesti näillä vanhemmilla on ikäviä kokemuksia viranomaisista ja koulusta, joten ovat siilipuolustuksessa heti ensimmäisenä. Luottamuksen kasvettua ovat usein hyvinkin yhteistyökykyisiä.
Älä usko kaikkea.