Karmeimmat tutustumisleikit
Itse olen kokenut vaikka mitä kamalaa. Mietin vain, että kuka oikeasti haluaa tutustumisleikkejä? Miksei voisi vain esittäytyä silleen: "Hei, olen Pena ja olen putkimies." Mutta ei, täytyy vaan vääntää joku hirveä soppa, että mennään makuulle ja yritetään ottaa banaani toisen suusta, ja samalla pitää kertoa elämäntarina. Helvetin järkevää, kun eihän sellaisessa saa edes tutustuttua toiseen. Ja muutenkin, aina näissä löytyy niitä ängertäjiä, joille tilanne on vaikea, ja lopulta he mutisevat vain jotain, mistä ei saa mitään selkoa.
Meni vähän tunteisiin, myönnän. Mutta by the way, mikä on hirvein tutustumisleikki jonka olet kokenut, ja kuinka selvisit siitä?
Kommentit (53)
Olen joskus tehnyt samankaltaisen aloituksen, ja ketjusta tuli pitkä. Ongelma on todellinen.
Muistan joskus lukion kesäkurssilla tutustumisleikin jossa ideana oli kertoa oma nimi, valita pulpetilla oleva esine, ja selittää miksi valitsi kyseisen esineen.
Tämä oli vielä kirjat/kynät/kumit-aikaa, eli 99% vastauksista oli tyyliin Moi mun nimi on Pekka-Maija ja valitsin tämän kumin koska sillä voi kumittaa? Kertaa tuo noin 15 kertaa.
Nämä ei sovi edes lapsille. Ainoat, jotka tykkää, on sosiopaattisia ylipirteitä tantanperkeleitä.
Näiden leikkien tarkoitus on myös murtaa jäätä.
Vierailija kirjoitti:
Nämä ei sovi edes lapsille. Ainoat, jotka tykkää, on sosiopaattisia ylipirteitä tantanperkeleitä.
Lastentarhan tätejä.
Kaikki tutustumisleikit ovat karmeita, mutta karmeimmasta päästä on sellaiset missä pitää kommentoida jollakin tavalla muita läsnäolijoita. Tyyliin kerro vierustoveristasi, ja sitten kuullaan vaivautuneita "öö, sillä on silmälasit" -tyyppisiä turhanpäiväisyyksiä.
Mun nimi on Petri ja oon töissä täällä
Mä oon töissä täällä ja mun nimi on Anne
Mä oon Katri eikä muuta lisättävää edellisten puheisiin
Mennään samalla. Niin joo, mä oon Jari
jne...
Vierailija kirjoitti:
Näiden leikkien tarkoitus on myös murtaa jäätä.
Ne ovat kivoja parikymppisenä sen ekat 5 kertaa, sen jälkeen ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden leikkien tarkoitus on myös murtaa jäätä.
Ne ovat kivoja parikymppisenä sen ekat 5 kertaa, sen jälkeen ei kiitos.
Mikäs noissa, sen kun heittäytyy mukaan, kun ei ne kauaa edes kestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden leikkien tarkoitus on myös murtaa jäätä.
Ne ovat kivoja parikymppisenä sen ekat 5 kertaa, sen jälkeen ei kiitos.
Mikäs noissa, sen kun heittäytyy mukaan, kun ei ne kauaa edes kestä.
Koska ne eivät ole vapaaehtoisia. Minä esittelen itseni mielelläni kun se tapahtuu ilman pakottamista ja typerää leikkimistä.
Vierailija kirjoitti:
Näiden leikkien tarkoitus on myös murtaa jäätä.
Jäätä ei tietenkään voi murtaa käyttäytymällä kuin aikuiset?
Vierailija kirjoitti:
Näiden leikkien tarkoitus on myös murtaa jäätä.
Voi mennä peiton alle, jos on kylmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden leikkien tarkoitus on myös murtaa jäätä.
Jäätä ei tietenkään voi murtaa käyttäytymällä kuin aikuiset?
HR ammattilaiset kyllä tietää tehokkaat keinot.
Vierailija kirjoitti:
Näiden leikkien tarkoitus on myös murtaa jäätä.
Minun sydämeni jäätyi umpeen näiden leikkien takia. Mikään ei sitä enää murtaa voi.
Miksei voi vain olla esittelykierros, jossa sanotaan oma nimi ja työtehtävä (jos ollaan työpaikalla). Loppuun joku bonuskysymys, joka ei ole liian henkilökohtainen. Vaikka minkä elokuvan tai sarjan katsoit viimeksi, mitä harrastat vapaa-ajalla jne. Jokainen voi sitten kertoa niin paljon kuin haluaa, tai jättää kertomatta. Viimeinen siksi, että tuollaiset yksityiskohdat jäävät mieleen, ja niistä saa jutun juurta. Ainakin itse olen sellainen, että mieleeni ei jää "Maija taloushallinnosta", mutta "Maija taloushallinnosta, tykkään sienestämisestä" jää paljon paremmin. Ja mielestäni saa olla aika estynyt ihminen, jos yhdenkin mielenkiinnonkohteen, tai vaikka katsotun elokuvan, jakaminen on paniikin paikka.
Vierailija kirjoitti:
Miksei voi vain olla esittelykierros, jossa sanotaan oma nimi ja työtehtävä (jos ollaan työpaikalla). Loppuun joku bonuskysymys, joka ei ole liian henkilökohtainen. Vaikka minkä elokuvan tai sarjan katsoit viimeksi, mitä harrastat vapaa-ajalla jne. Jokainen voi sitten kertoa niin paljon kuin haluaa, tai jättää kertomatta. Viimeinen siksi, että tuollaiset yksityiskohdat jäävät mieleen, ja niistä saa jutun juurta. Ainakin itse olen sellainen, että mieleeni ei jää "Maija taloushallinnosta", mutta "Maija taloushallinnosta, tykkään sienestämisestä" jää paljon paremmin. Ja mielestäni saa olla aika estynyt ihminen, jos yhdenkin mielenkiinnonkohteen, tai vaikka katsotun elokuvan, jakaminen on paniikin paikka.
Kerron kyllä muutakin kuin nimen ja työtehtävän, kun sen aika on. Typeriä tuollaiset pakkoleikit.
Törmäsin kerran tutustumisleikkiin jossa piti oman alkukirjaimen perusteellä päättää joku eläin, ja sitten esittää sitä ja päästellä sen eläimen ääniä vaikkapa nyt esimerkiksi "Moi, olen Pertti ja olen" ja sitten Pertti vaikka on päättänyt olla eläimeltään peipponen joten alkaa esittämään lintua ja päästelee peipposääniä. Muut sitten arvailivat mikä eläin Pertti on. Leikin lopulla jokainen ihminen käytiin vielä läpi tyyliin "Pertti peipponen" Jenni joutsen" "Kirsi koira" jne.
Entä jos ei halua kertoa itsestään henkilökohtaisia asioita vieraille ihmisille? Liiallinen ylisosiaalinen pakottaminen on tän ajan syöpä.
Kaikki tutustumisleikit ovat syöpää, ainakin jos osallistujat ovat yli 13-vuotiaita. Haluan tutustua kuin AIKUINEN, en kuin joku lapsi.