Lue keskustelun säännöt.
Karmeimmat tutustumisleikit
17.03.2025 |
Itse olen kokenut vaikka mitä kamalaa. Mietin vain, että kuka oikeasti haluaa tutustumisleikkejä? Miksei voisi vain esittäytyä silleen: "Hei, olen Pena ja olen putkimies." Mutta ei, täytyy vaan vääntää joku hirveä soppa, että mennään makuulle ja yritetään ottaa banaani toisen suusta, ja samalla pitää kertoa elämäntarina. Helvetin järkevää, kun eihän sellaisessa saa edes tutustuttua toiseen. Ja muutenkin, aina näissä löytyy niitä ängertäjiä, joille tilanne on vaikea, ja lopulta he mutisevat vain jotain, mistä ei saa mitään selkoa.
Meni vähän tunteisiin, myönnän. Mutta by the way, mikä on hirvein tutustumisleikki jonka olet kokenut, ja kuinka selvisit siitä?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
No aika autistinen saa olla jos ei kestä hetken leikkiä mukana. Eihän nämä nyt varmaan hirveästi ketään hyödytä mutta kertoo ihmisestä paljon jos pitää hakata vastaan.
Montako kertaa meinasit vielä puolustella ääliömäisiä tutustumisleikkejä? Järjestätkö itse kyseisiä pelleilytilaisuuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kukaan ollut aivan rehellinen ja sanonut omalla vuorollaan "mun nimi on se-ja-se ja inhoan tutustumisleikkejä "? Mitä tapahtui?
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan ollut aivan rehellinen ja sanonut omalla vuorollaan "mun nimi on se-ja-se ja inhoan tutustumisleikkejä "? Mitä tapahtui?
En ole näin tehnyt, mutta voisi kokeilla. :D - Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan ollut aivan rehellinen ja sanonut omalla vuorollaan "mun nimi on se-ja-se ja inhoan tutustumisleikkejä "? Mitä tapahtui?
Tää on varmaan ainoa keino lopettaa pelleilyt, mutta se vaatii rohkeutta. Ja jos yksi sanoo, niin muiden myös on helpompi sanoa mielipiteensä.
Ollessani vähän alle kolmekymppinen, olin töissä suuren kaupungin suuressa organisaatiossa. Meillä oli koulutuspäivä, johon osallistui ihmisiä eri yksiköistä. Osallistujia oli satoja, enkä tuntenut heistä kuin oman tiimini 10 henkeä, sekä jotenkuten noin 20 henkeä muista lähimmistä organisaatioista. Tapahtuma järjestettiin isossa hallissa, jossa oli lava sekä katsomo. Menimme tietenkin istumaan omien työkavereiden viereen. Tapahtuman vetäjä sanoi kuitenkin heti, että "on tylsää nähdä aina samoja naamoja, eikö totta? Sekoitetaas pakkaa vähän! Vaihtakaa paikkaa takana istuvan kanssa!" tjsp. Jouduin siis kahden ventovieraan viereen. Sitten vetäjä alkoi puhua jotain työssä jumittuneista olkapäistä ym. Lopputulema oli se, että vieressäni istunut ventovieras viisikymppinen mies "hieroi" hartioitani puristellen niitä kuin jotain leipätaikinaa. Kärsin usein pahoista lihasjumeista ja päänsäryistä, mitä tämä käsittely ei todellakaan parantanut. Minä taas yritin mahdollisimman hellävaraisesti taputella toisella puolella istuvan ventovieraan naisen hartioita, jotten vain aiheuttaisi mitään kiputiloja.
Tämä on ollut täydellisin tutustumisleikkien pohjanoteeraus. En halua, että kukaan tuntematon koskee minuun, saati että hän koskisi niin intiimillä tavalla kuin hieroen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei voi vain olla esittelykierros, jossa sanotaan oma nimi ja työtehtävä (jos ollaan työpaikalla). Loppuun joku bonuskysymys, joka ei ole liian henkilökohtainen. Vaikka minkä elokuvan tai sarjan katsoit viimeksi, mitä harrastat vapaa-ajalla jne. Jokainen voi sitten kertoa niin paljon kuin haluaa, tai jättää kertomatta. Viimeinen siksi, että tuollaiset yksityiskohdat jäävät mieleen, ja niistä saa jutun juurta. Ainakin itse olen sellainen, että mieleeni ei jää "Maija taloushallinnosta", mutta "Maija taloushallinnosta, tykkään sienestämisestä" jää paljon paremmin. Ja mielestäni saa olla aika estynyt ihminen, jos yhdenkin mielenkiinnonkohteen, tai vaikka katsotun elokuvan, jakaminen on paniikin paikka.
Kerron kyllä muutakin kuin nimen ja työtehtävän, kun sen aika on. Typeriä tuollaiset pakkoleikit.
Eihän tuollaisessa edes ole kyse mistään leikistä. Jokaisen ihmisen pitäisi pystyä kertomaan itsestään ja työstään parilla lauseella. Kyseistä taitoahan tarvitaan nykyään varmaan suurimmassa osassa työpaikoista, aina liike-elämän edustajasta luokanopettajaan.
Tuli mieleen yksi opettajille suunnattu koulutuspäivä, jossa oli opettajia eri kouluista. Emme siis tunteneet toisiamme.
Koulutuspäivän vetäjä halusi, että murtaisimme jään niin että kaikki kuljeskelisivat ympäri huonetta. Seuraava ohje oli, että kaikkien piti kantaa näkymätöntä koria, ja siellä korissa on näkymättömiä kukkien terälehtiä, joita piti heitellä muiden kurssilaisten päälle. Mitään verbaalista kommunikaatiota tilanteeseen ei liittynyt.
Sitten mentiin takaisin omille paikoille istumaan.
Hämmentävä ja paska aloitus päivään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Noustaan ylös ja lähdetään liikkumaan vapaasti tässä tilassa..."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei voi vain olla esittelykierros, jossa sanotaan oma nimi ja työtehtävä (jos ollaan työpaikalla). Loppuun joku bonuskysymys, joka ei ole liian henkilökohtainen. Vaikka minkä elokuvan tai sarjan katsoit viimeksi, mitä harrastat vapaa-ajalla jne. Jokainen voi sitten kertoa niin paljon kuin haluaa, tai jättää kertomatta. Viimeinen siksi, että tuollaiset yksityiskohdat jäävät mieleen, ja niistä saa jutun juurta. Ainakin itse olen sellainen, että mieleeni ei jää "Maija taloushallinnosta", mutta "Maija taloushallinnosta, tykkään sienestämisestä" jää paljon paremmin. Ja mielestäni saa olla aika estynyt ihminen, jos yhdenkin mielenkiinnonkohteen, tai vaikka katsotun elokuvan, jakaminen on paniikin paikka.
Kerron kyllä muutakin kuin nimen ja työtehtävän, kun sen aika on. Typeriä tuollaiset pakkoleikit.
Eihän tuollaisessa edes ole kyse mistään leikistä. Jokaisen ihmisen pitäisi pystyä kertomaan itsestään ja työstään parilla lauseella. Kyseistä taitoahan tarvitaan nykyään varmaan suurimmassa osassa työpaikoista, aina liike-elämän edustajasta luokanopettajaan.
Ei vai? Miten tämä lliittyy työhön? Loppuun joku bonuskysymys, joka ei ole liian henkilökohtainen. Vaikka minkä elokuvan tai sarjan katsoit viimeksi, mitä harrastat vapaa-ajalla jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei voi vain olla esittelykierros, jossa sanotaan oma nimi ja työtehtävä (jos ollaan työpaikalla). Loppuun joku bonuskysymys, joka ei ole liian henkilökohtainen. Vaikka minkä elokuvan tai sarjan katsoit viimeksi, mitä harrastat vapaa-ajalla jne. Jokainen voi sitten kertoa niin paljon kuin haluaa, tai jättää kertomatta. Viimeinen siksi, että tuollaiset yksityiskohdat jäävät mieleen, ja niistä saa jutun juurta. Ainakin itse olen sellainen, että mieleeni ei jää "Maija taloushallinnosta", mutta "Maija taloushallinnosta, tykkään sienestämisestä" jää paljon paremmin. Ja mielestäni saa olla aika estynyt ihminen, jos yhdenkin mielenkiinnonkohteen, tai vaikka katsotun elokuvan, jakaminen on paniikin paikka.
Kerron kyllä muutakin kuin nimen ja työtehtävän, kun sen aika on. Typeriä tuollaiset pakkoleikit.
<Eihän tuollaisessa edes ole kyse mistään leikistä. Jokaisen ihmisen pitäisi pystyä kertomaan itsestään ja työstään parilla lauseella. Kyseistä taitoahan tarvitaan nykyään varmaan suurimmassa osassa työpaikoista, aina liike-elämän edustajasta luokanopettajaan.
Kuule sinulle ei kuulu työkaverin yksityiselämä.
Eikä minua kiinnosta toisten yksityiselämät.
Työasioista toki voidaan puhua.
Ei nämä leikit lapsenakaan aina naurattaneet: Kesäleirin ensimmäisenä päivänä me seisottiin ringissä ja ohjaaja sanoi nimensä. Sitten hänen vasemmalla puolellaan seisovan leiriläisen täytyi sanoa oma nimensä ja ohjaajan nimi. Hänen vasemmalla puolella oleva sanoi oman nimensä ja kahden aikaisemmin esittäytyneen nimet. Jne. Tätä olisi ollut tarkoitus jatkaa koko kierros loppuun, jolloin viimeisen olisi pitänyt muistaa yli kolmenkymmenen uuden ihmisen nimet ja, jos muisti väärin, joutui aloittamaan alusta. Me viimeisimmät oltiin hiillostettavana kauan, kun muistimme väärin yhä uudelleen ja leikki venyi ja venyi, ryhmä turhautui ja nimien arvailijat ahdistuivat. Lopulta yksi arka tyttö oli vuorossa todella pitkään ja hän alkoi itkeä. Ohjaaja keskeytti leikin pettyneen oloisena, mutta kumma kun vasta tuossa vaiheessa tajusi, että leikki ei toiminut, eikä kenelläkään ollut kivaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen yksi opettajille suunnattu koulutuspäivä, jossa oli opettajia eri kouluista. Emme siis tunteneet toisiamme.
Koulutuspäivän vetäjä halusi, että murtaisimme jään niin että kaikki kuljeskelisivat ympäri huonetta. Seuraava ohje oli, että kaikkien piti kantaa näkymätöntä koria, ja siellä korissa on näkymättömiä kukkien terälehtiä, joita piti heitellä muiden kurssilaisten päälle. Mitään verbaalista kommunikaatiota tilanteeseen ei liittynyt.
Sitten mentiin takaisin omille paikoille istumaan.
Hämmentävä ja paska aloitus päivään.
😂
Ehkä henkilö otti nyt opikseen! Hyvä sinä.