Voiko tapailu muuttua seurusteluksi?

Eiköhän se jotenkin sovita tai jos toinen alkaa viettää viikonloppuja toisen luona niin ei se mitään tapailua enää ole. Itse nykyisessä suhteessa kysyin joskus neljän kuukauden kohdalla, että seurustellaanko. Tuolloin olin kyllä jo kertonut tunteeni. Mies omia tunteita empi, mutta miehen mielestä seurusteltiin. 

Ei ole pidempi tapailu minullakaan seurusteluun johtanut, vaan aina tapailu on hiipunut ja loppunut.

Ehkö tuollainen on vain nuorten säätämistä?

Itse en enää halua alkaa seurustelemaan, ellen ole varma, että tyyppi on sellainen, jonka kanssa oikeasti haluan olla. Parin tapaamisen jälkeen ei vielä tunne toista niin kunnolla, että osaisi tietää. Haluan myös olla varma, että tunteet on oikeasti romanttisia, eikä kaverillista ihastumista, mitä uuden ihmisen kanssa monesti kokee.

Aiemmin olen mennyt suhteisiin liian nopeasti ja sitten muutaman kuukauden päästä tajunnut, että joko tyyppi ei ole sellainen, jonka kanssa haluaisin elämäni viettää tai sitten omat tunteet eivät parin kuukauden alkuhuuman jälkeen olekaan enää toista kohtaan romanttisia, eikä eroottisia.

Onneksi nykyinen mieheni oli samoilla linjoilla, että ei saman tien syöksytä seurusteluun. Muita ei kyllä kumpikaan tapailtu, mutta ei haluttu virallistaa seurustelusuhdettamme ennen kuin oltiin varmoja, että se on sitä, mitä kumpikin oikeasti haluaa. Tässä suhteessa sitten ollaankin toivottavasti loppuelämämme :)

Miksi ei voisi? Ei meillä ollut tarkoitus edes rakastua., kumpikin oli vapaa tapailemaan muita. Mutta kumpikin pikkuhiljaa huomasi , että muut kuviot jäivät ja hakeuduimme  toistemme seuraan ja kainaloon. Pakottomatta, vapaaehtoisasti, luonnollisesti. Lapsemme ovatkin jo muuttaneet omilleen ja edelleen hakeudumme toistemme kainaloon.

Ei. Kohtaamisen taso ei muutu.

Minä ja mies tapailtiin usein ja monesti. Jossain vaiheessa huomattiin että edelleen viihdytään ja olin ruvennut käymään miehen luona viikonloppuja tai hän mun luona. Koskaan ei seurustelua sovittu. Se meni niin. Yksissä pian 24v. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en enää halua alkaa seurustelemaan, ellen ole varma, että tyyppi on sellainen, jonka kanssa oikeasti haluan olla. Parin tapaamisen jälkeen ei vielä tunne toista niin kunnolla, että osaisi tietää. Haluan myös olla varma, että tunteet on oikeasti romanttisia, eikä kaverillista ihastumista, mitä uuden ihmisen kanssa monesti kokee.

Aiemmin olen mennyt suhteisiin liian nopeasti ja sitten muutaman kuukauden päästä tajunnut, että joko tyyppi ei ole sellainen, jonka kanssa haluaisin elämäni viettää tai sitten omat tunteet eivät parin kuukauden alkuhuuman jälkeen olekaan enää toista kohtaan romanttisia, eikä eroottisia.

 

Onneksi nykyinen mieheni oli samoilla linjoilla, että ei saman tien syöksytä seurusteluun. Muita ei kyllä kumpikaan tapailtu, mutta ei haluttu virallistaa seurustelusuhdettamme ennen kuin oltiin varmoja, että se on sitä, mitä kumpikin oikeasti haluaa. Tässä suhteessa sitten ollaankin toivottavasti lop

Miksi seurustelun aloittaminen olisi jotain syöksymistä? Ei sekään ole lupaus mistään ja kumpikin saa lopettaa heti kun siltä tuntuu. Ja edetä voi niin hitaasti kuin haluaa. Ja jos kumpikaan ei tapaile enää muita, niin onhan se nyt jo seurustelua, vaikka et halunnutkaan "virallistaa seurustelusuhdettanne"

Totta ihmeessä voi. Jokainen seurustelu alkaa tapailuvaiheesta (vaikkakaan kaikki tapailusuhteet eivät tietysti johda seurusteluun).