Onko muita, joille stressitön elämä on tärkeintä?

Aika pitkälti joo, ja onneksi nykyään onkin elämä aika stressitöntä. Toisaalta stressinsietokyky on laskenut, eli joku ihan pikkupikku vastoinkäyminen ja vaiva tuntuu suurelta. 

Kyllä mä nykyään tähtään siihen, että elämä olisi stressitöntä. Työssä en ole kiinnostunut uusista haasteista, sanon head huntereille 'ei kiitos' enkä nykyisessä työssäni ole kiinnostunut lisätehtävistä. Maksimoin lomat ja vapaat. Vaihdan lomarahoista vähintään puolet lomapäiviksi. Suljen työpuhelimen työajan jälkeen.

Noniin taas yksi uniikkilumihiutale löydetty.

Kyllä varmasti. Osa sairastuu heti stressistä tai vaivat pahenevat. Joten monen on pakko miettiä elämää uusiksi tai miettii miten voisi järjestää.

Minä, nainen 31v. En tee ylitöitä vaikka niistä saisikin hyvin rahaa, arvostan enemmän vapaa-aikaa ja siksi teen myös kolmivuorotyötä koska näin saa enemmän vapaapäiviä. Lomautukset on kivoja itseni (ei firman) kannalta. Ei ole velkaa ja asun huolettomasti vuokralla. Lisäksi opiskelen työn ohella ns tulevaisuuden varalle (mitä monikaan ei tunnu ymmärtävän), ja siinäkään en ota stressiä, ei mitään paineita valmistumisesta johonkin tiettyyn aikaan vaikka kuulemma pitäisi kiirehtiä ja valmistua nopeesti (ei kiitos). 

Mutta sitten se kääntöpuoli. Tuntuu että elän liian turvallista ja stressitöntä elämää sen puoleen että mitään sen suurempaa (positiivista) ei myöskään tapahdu. Tuntuu että kun olen minimoinut riskit vähän joka suuntaan niin se on  siloittanut myös sitä toista päätä niin että elämä kulkee kapealla keskiviivalla. Ja tämän kanssa kipuilen välillä vaikka olenkin ihan onnellinen tai no en aina onnellinen vaan enemmän ehkä vaan kiitollinen siitä että asiat on hyvin. Toisaalta olen myös murehtija luonne ja kehitän stressiä ja huolenaiheita tyhjästä. 

Miten sellaisen saa? Minulla on krooninen stressi ollut päällä jo yli 10 vuotta, enkä pääse siitä millään eroon.

En ole missään "vaativassa asiantuntijatyössä", vaan pienipalkkaisessa osa-aikatyössä (kun en muuta saanut), ja suurin stressi on - läheisten terveysongelmien lisäksi - se että saako laskut maksettua vai ei. Kulutus on minimissä, en osta mitään turhaa, en matkustele, en käy ulkona syömässä tai missään tapahtumissa, en käytä päihteitä. Lainaan kirjastosta kirjoja ja ostan vaatteet yms. kirpparilta. No, Netflix on, mutta ei sillä rahalla montaa laskua saisi maksettua.

Stressi ja ahdistus vaivaavat mutta niihin ei saa apua. Olen kokeillut hakea apua mutta väittivät minun olevan masentunut.