Vauva on 5kk, ja nyt mieheni ilmoitti...

Ei hän yleensä edes avaudu näin paljon tuntemuksistaan. No hoidin sitten vauvaa illan yksin. En tiedä, pitäiskö sopia, että vauva on mun projekti sitten. Vauva ei minua kaduta, mies kyllä.

Siis syvällä sydämessäni haluaisin mieheni ihailevan naisellisuuttani, kykyäni kantaa lapsi, synnyttää ja imettää. Nyt sitten vauva, joka on minusta ihana ja ja jota mielestäni olen hoitanut hyvin, jonka olen kantanut ja jonka olen synnyttänyt, onkin mieheni mielestä erehdys, virhe. Tuskin toivun tästä, mutta miten opin asian kanssa elämään? Mies tuskin erota haluaa.

Ymmärrän hyvin miltä tuntuu. Muista nyt kuitenkin, että ihmisen on mahdollista tuntea kahta ristiriitaista tunnetta yhtäaikaa. Ehkä miehesikin voi olla yhtäaikaa rasittunut ja katuva (ja purkaa sitä huonona hetkenä ääneen sanomalla vaikka se onkin kurjasti tehty sinua kohtaan tällaisena aikana), ja MYÖS tykätä sinusta ja vauvasta.



Niinkuin meillä äideillä on oikeus sanoa, että välillä vauvanhoito ottaa päähän, niin olkoon se oikeus isilläkin.



Mutta... joo, tiedän että tuntuu nyt varmasti tosi pahalta.