Missä menee vanhuksen itsemäärämisoikeuden raja?
Olen käynyt 4 vuotta viikottain tervehtimässä vanhusta palvelutalossa. Nyt palvelutalo on muutettu säästösyistä "itsenäiseksi asumiseksi", jonne vanhus ostaa tarvitsemansa palvelut.
Tänään hoitaja kertoi, että vanhuksella on kuumetta, mutta tämä ei suostu lähtemään päivystukseen ja mitä todennäköisimmin päivystyksen kautta sairaalaan antibioottitiputukseen. Kyseistä hoitoa ei ole enää mahdollista saada asumisyksikssä, ennen oli. Hänellä on mitä ilmeisimmin keuhkokuume tulehdusarvojen perusteella.
Hän ei ole dementoitunut, vaan hoitaa edelleen itsenäisesti esimerkisi raha-asiansa ja lehtitilauksensa.
Mitä on tehtävissä, kun vanhus itsepäisesti kieltäytyy lähtemästä tutkittavaksi?
Kommentit (21)
Siinä, mitä pystyy itse tekemään, kuten muillakin.
Lääkärin voi tilata myös sinne paikanpäälle tai sairaanhoitajan ottamaan kokeen, jos olo on huono ja ei jaksa lähteä mihinkään. Tai voi miettiä olisiko mahdollista saada suoraan resepti ja lääke, etänä.
Saahan sitä kuolla sänkyynsä. Se on ok.
Ja siis aina koe ei ole tarpeen. Mutta jos muuten reseptiä ei saa tai tiputusta. Voisiko ne katsoa etukäteen, jos usein uusii.
Jos pystyy yhteisölliseen asumiseen, niin pystyy kyllä kieltäytymään hoidosta. Jokaisella on oikeus päättää siitä, mitä omalle keholle tapahtuu, jopa silloin, kun päätös oi johtaa kuolemaan.
Kuka ne labrat määräsi, jos tiedetään, että tulehdusarvot koholla? Sama henkilö keskustelee vanhuksen kanssa asiasta ja jos tämä päättää olla menemättä sairaalaan, niin se on kokonaan oma päätöksensä, harva nauttii siitä, että on 2-3 vrk kovalla poliklinikkapetillä odottamassa pääsyä osastolle.
Omassa kodissa on mukavampi kuolla.
Apteekista saa troppeja ja kaupasta muuta. Jos ei muuta ole tarjolla. Etänä lääkärin resepti on myös mahdollinen tai hoitsu.
Lait määräävät mitä voi tehdä ja mitä ei.
Ongelma on tosin se että laki on miten sitä luetaan.
Vierailija kirjoitti:
Lait määräävät mitä voi tehdä ja mitä ei.
Ongelma on tosin se että laki on miten sitä luetaan.
Se mikä ei ole oikein, ei voi olla lakikaan. Paitsi ns. persläpivaltioissa.
Mä olen omille lapsille kertonut, että kunhan tuovat suklaata ja roskaruokaa mulle hoitolaitokseen (jos sellaiseen joudun) ja välillä rommia, niin kuolen onnellisena. Ja jos syöntikyky menee, niin suklaa sulatettuna/juoksevana.
Hoitotahdon olen tehnyt.
Totta kai aikuinen ihminen joka ei ole holhouksessa tai edunvalvonnassa saa päättää rauhassa kuolla tauteihinsa ilman hoitoa. Itse en ole lapsuuden jälkeen lääkärinpalveluita käyttänyt, enkä aio käyttää vanhanakaan. On se nyt hemmetti että oltaisiin puuttumassa iän perusteella itsemääräämisoikeuteen omasta kehosta. Varsinkin vanhemmiten moni voi jo ajatellakin, että joutaisi sitä jo täältä lähtemäänkin. Eikä siinä ole mitään kamalaa tai dramaattista.
Vierailija kirjoitti:
Kuka ne labrat määräsi, jos tiedetään, että tulehdusarvot koholla? Sama henkilö keskustelee vanhuksen kanssa asiasta ja jos tämä päättää olla menemättä sairaalaan, niin se on kokonaan oma päätöksensä, harva nauttii siitä, että on 2-3 vrk kovalla poliklinikkapetillä odottamassa pääsyä osastolle.
Omassa kodissa on mukavampi kuolla.
Kotisairaanhoitaja kävi ja mittasi tulehdusarvot. Pikatesti verinäytteestä sormenpäästä, ei tarvita laboratoriotutkimuksia.
Hoitaja oli suostutellut toisen hoitajan kanssa ja oli soitettu myös vanuksen pojalle, jonka suostuttelu ei myöskään auttanut.
Hänellä on sama itsemääräämisoikeus kuin sinulla.
Lääkäri kotiin, mikä on kallista, tai sitten antaa mennä siihen kuntoon, että menee kantamalla tajuttomana sairaalaan, mikä voi tappaa. Eipä ihan helposti voi pakottaa.
Riippuu kai mikä on. Onko se lievempää vai vakavampaa. Entä onko astmaa, allergiaa, nekin pitäisi hoitaa kuntoon ettei uusi.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen omille lapsille kertonut, että kunhan tuovat suklaata ja roskaruokaa mulle hoitolaitokseen (jos sellaiseen joudun) ja välillä rommia, niin kuolen onnellisena. Ja jos syöntikyky menee, niin suklaa sulatettuna/juoksevana.
Hoitotahdon olen tehnyt.
Samaa minä olen sanonut. Ja mikäli valittelen sydäntä, antavat minulle muutaman kalkkitabletin ja laittavat nukkumaan.
Ap:lle sen verran tiedoksi, että kaikki vanhukset eivät halua hoitoa, vaan saattavat toivoa luonnon hoitavat asian nukkuessa.
Laki potilaan oikeuksista, sen muista monesko pykälä; potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta ja siinä tapauksessa on hoidettava muulla tavalla.
Pakkohoitoon voi määrätä vain mielenterveyspotilas, joka on vaarallinen itselleen tai muille.
Mieluummin sitä kuolee nukkuessaan keuhkokuumeeseen kuin ballistiseen ohjukseen, joka ilmaisee keuhkot ulos rinnuksista.
Jos on lievä oire, ehkä liika medikalisointi ei hyvä tai liika tutkiminen. On apteekissa myös jotain. Jos on huolestuttava oire, siihen olisi sitten se tippa?
Kysy, tietääkö henkilökunta.