Perheelliset karppaajat, onnistuuko?

Ja siinä on sekin, että kun karppaat, niin alat pikkuhiljaa vierastaa ajatusta, että muu perhe söisi huonompaa ruokaa kuin sinä -> muunkin perheen ruoka karppiintuu.



Itse luovin päivittäin virallisterveellisen ja karppiruuan välimaastossa, koska joudun laittamaan ruokaa myös hoitolapsilleni. Syömme useimmiten jotain sellaista, jossa proteiini ja hiilari eivät ole sotkettuna keskenään, kuten patoja, lihapullia, uunikalaa/lihaa, kastikkeita jne. Itselleni teen kasvislisukkeen ja lotraan siinä rasvalla, muu porukka saa vähärasvaisemman proteiinin kaveriksi vastaavasti jonkin hiilarilisän. Myös keitot ovat helppoja, tarvitsee vain lautaselle kauhoessa katsoa, mitä omalle lautaselleen laittaa, ja ehkä lisätä rasvaa.

Ensinnäkin ei ole pahitteeksi saada koko perheestä hyväkarppaajia... LApsia myöten. (TAAS tänään tuli dokkari Yle teemalta hiilarien huonoudesta länsimaisessa ruokavaliossa)



Toisekseen siirryt semmoisiin ruokiin joissa voi yksi ruokailija jättää sen hiilariannoksen pois mutta muut ottaa. Eli (perunaa)/täysjyväpastaa/täysjyväriisiä kera jauhottoman kastikkeen/lihan/kalan ja tietenkin raakaa salaattia ja keitetttyjä kasviksia joka aterialla.

eli liha, kala jne. on meillä samaa minulla ja lapsilla, mutta lapsille laitan lisäksi perunaa, pastaa tai riisiä ja itseltä jätän ne pois. Otan enempi salaattia ja kasviksia. Ilta- ja aamupalalla muksut syö leipää, muroja tai puuroa, minä teen jotakin muuta itselleni. En varmaan antaisi lapsillekaan niin paljoa hiilareita aamu- ja iltapalalla, jos toisella ei olisi diabetesta. Toisaalta rasva ja proteiini tasoittavat diabeetikon verensokerien heilahduksia, mikä on hyvä juttu. Rahkoista tykkää koko sakki, joten teen ne makeutusaineella jolloin kaikille kelpaa. Hedelmiä tarjoan lapsille kyllä, itse nakerran vihanneksia, mutta lapsetkin ottavat mielellään porkkanaa jne.



Tosiaan hiilareita kyllä saa normiruuasta vähän liiankin kanssa.