Onko teillä mitään erityisiä merkillisiä kokemuksia liittyen läheiseen kuolleeseen.

Ei. Tosin näen edelleen unia unia yhdeksän vuotta sitten kuolleesta lapsestani, mutta ne unet ovat vain aivojen tapa käsitellä menetystä.

Läheisten ihmisten kuolemista ei, mutta kissan kuolemasta on.

Vanha mutta terve kissa jouduttiin lopettamaan kun sen maksa yllättäen petti. Koko päivän oli ollut harmaata ja sateista, mutta kun kävin pihalla näin auringonpaistetta ja tuplasateenkaaren. En tiedä oliko se merkki jostain ja kenen lähettämä, mutta kummasti se sillä hetkellä lohdutti.

Läheiseni katosivat tsunamissa, mutta jollain tavalla tiesin alusta alkaen että he on kuolleet. Kotona heidän tavaransa oli samoilla paikoillaan, mutta kotona oli sellainen tunnelma ettei he tule sinne takaisin, että he ovat poissa. En osaa kuvailla, mutta vaan tiesinsen, koska tuntui siltä.

Tuttavalta taipui suuri palmu isänsä kuolinhetkellä. Toinen tuttava näki merkillisen näyn isänsä kuolinhetkellä.

Isäni kohdalla kyllä. 

Jollain tavalla tiesin oli menehtynyt vaikka ei ollut itsellä vielä tietoa siitä. 

Jotkut sanovat kellon pysähtyneen silloin, kun vielä oli kaappikelloja. 

On. Haudalla.

Mummoni kuoli kun olin lukiossa. Tiesin mummon olevan sairaalassa, mutta olin ihan normaalisti koulussa, meillä oli koe. Katsoin kelloa 9.40, koska tuntui jotenkin erilaiselta. Myöhemmin sain kuulla että mummon kuolinika oli 9.40.

Äitini läsnäolo tuntui luonani pitkään hänen kuoltuaan. Isän kanssa ei käynyt näin.

On, kuoleman hetkellä heräsin kovaan hengenahdistukseen.

Ruumiinavausraporteista selvisi kuolinaika ja syy. Kellonaika täsmäsi kohtaukseeni ja kuolinsyy tukehtuminen.

Hautajaisten jälkeen hän tuli uneeni ja kertoi että nyt on kaikki hyvin, on lämpimässä aurinkoisessa paikassa, oli ruskettunut. Rakasti aurinkoa eläessään. Senjälkeen en ole ns. viestejä saanut.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut sanovat kellon pysähtyneen silloin, kun vielä oli kaappikelloja. 

No minä ostin vanhempieni kuolinpesästä vanhempieni talon.

Kello oli pysähtynyt.

Kas kummaa, se lähti itsekseen taas toimimaan parin päivän kuluttua muutettuani taloon. En koskenut kelloon. Lämmöt olivat olleet talossa kokoajan päällä.

Onhan noita tarinoita paljon missä kello pysähtyy, koira ulvoo, lintu lentää viereen laulamaan, kuuluu kopotuksia.

Itselleni on jotain outoja juttuja sattunut. Ehkä oudoin oli se kun olin yötä luonnossa. Oli yö ja musta kuu. Nuotion himmeään loisteeseen ihan lähelleni lensi västäräkki kivelle. Se lauloi siinä hetken ja lensi sitten pimeyteen. Aamulla oli puhelimeen tullut suruviesti.

Tänään sanoin, että talossani on haamu. Kävi niin, että sammutin radion. Hetken kuluttua radio meni itsekseen päälle.

Sama on käynyt telkun kanssa. Tässä talossa asui vielä 10 vuotta sitten 2 henkilöä, joista toinen katsoi telkkua kokoajan.

Molemmat henkilöt ovat kuolleet.

Pappani kuolinpäivänä suruliputettiin Estonian uppoamisen takia. Kun näin lipun puolitangossa, tuli heti ajatus, että papalle liputetaan. Illalla sitten sain tiedon, että pappa oli aamulla nukkunut pois.

Toinen oli kun kummipoikani löydettiin kotoaan kuolleena. Kuulin kummipoikani nimen päässäni. Myöhemmin samana iltana tuli kuolinuutinen.

Vierailija kirjoitti:

Läheiseni katosivat tsunamissa, mutta jollain tavalla tiesin alusta alkaen että he on kuolleet. Kotona heidän tavaransa oli samoilla paikoillaan, mutta kotona oli sellainen tunnelma ettei he tule sinne takaisin, että he ovat poissa. En osaa kuvailla, mutta vaan tiesinsen, koska tuntui siltä.

Tai sitten vaan ihan päättelemällä. Ei sieltä kadonneiden listoilta enää kukaan löytynyt elävänä.