Elämän kolhut eivät ole tehneet minusta nöyrää vaan ilkeän ja vittumaisen.

- ei ole toisten vika jos sinulla on vaikeaa

kun vielä syyllistin itseäni elämän kolhuista ja vittuilemalla ja ilkeilemällä tulee hyvä mieli.

ja hautoa itsaria kun elämä potkii päähän?

Silti pitää kerjätä täällä palstalla jatkuvasti huomiota typerillä aloituksilla. Varmaan tosi hyvä olo joo.

Vaikka jotkut näin tuntuvat ajattelevan.

On hyvä mieli jos ärsyynnyt ja käsket muita lopettamaan minulle vastaamisen, tavoite täytyi.

olet katkera (vanhemmille/Jumalalle/väärintekijällesi/itsellesi), enkä ole sitä antanut anteeksi. Sen takia sinä olet sellainen kuin olet.



Sinulla itselläsi olisi kyllä kivempaa, jos antaisit anteeksi. Anteeksianto ei tarkoita, että unohtaisi asian tai ottaisi syyllisyyden itselleen. Siitä on paljon kirjoja, suosittelen. Se vapauttaa sielun. Nimim. been there done that

Elämä on potkinut päähän täälläkin ja jonkun aikaa elämästäni käytin nimenomaan itsesäälissä pyörimiseen. Kunnes päätin muuttaa suhtautumistani ja nyt mä olen lempeä kuin lammas. :)

Ulospäin tyyni ja rauhallinen mutta sisältä aggressiivinen ja kostonhaluinen.

Anteeksianto on säälittäviä yksilöitä varten.

Nuorempana, silloin parikymppisenä olin todella vittumainen ja ilkeä, kukaan ei aukonut minulle päätään. Kuvittelin olevani jotenkin paremmin selviytyjä. Sitten erosin silloisesta miehestäni ja olin sinkkuna muutaman vuoden, opin olemaan itseni kanssa ja tuntemaan itseni, löysin hyvän miehen, joka edelleen jaksaa rakastaa minua. Olen paljon tasaisempi luonteeltani ja kykenen tutemaan empatiaa muita kohtaan. Olen tajunnut, että silloin parikymppisenä minulla oli todella paha olla. Nöyryyttä olen oppinut, mutta en päästä ketään hyppimään vieläkään silmilleni enkä sääli itseäni. Näin se elämä meni minun kohdallani ja nyt vihdoin voin olla onnellinen ja elää rauhassa ihan tavallista arkea.



Toivon todella, että sinäkin joku päivä tajuat pahan olosi ja alat elää ja tulla toimeen itsesi kanssa.

Paras on äkkipikaistuksissa tempaistu väkivalta tai joku muu tuhotyö.

ajattelen pahaa muista ihmisistä ja suunnittelen miten saisin eniten tuhoa aikaan.

Ulospäin ihan normiarki.

kuule elämä potkinu päähän ja niin helvetin lujaa ja monta kertaa, mutta joka vastoinkäymisen jälkeen sitä taas tuntee itsensä entistä vahvemmaksi ja osaan aina vain paremmin ja paremmin nauttia pienistä elämän iloista. Mun ystävät sanoo että olen yks vahvoimmista ja positiivisimmista ihmisistä mitä ovat tavanneet. Kyllä muakin vituttaa ja masentaa silloin tällöin, mutta oon sen päättäny etten elämääni tuhlaa toisille vittuiluun tai murjottamiseen, jää huomaamatta silloin kaikki ne asiat jotka kuitenkin on hyvin. Jos sulla on asenne vastakkainen, niin säälin sua ap. En todellakaan ärsyynny tuollaisista, en tuhlaa aikaani sellaiseen, joten mun osalta voit sanoa ettei sun tehtäväsi onnistunut. Mutta säälipisteitä sait paljon.