Olen niin surullinen kun pojallani ei ole kavereita :(

Mä olin pienenä aika ujo ja arka menemään ja ottamaan muihin kontaktia. Odotin, että joku muuu tulee tekemään aloitteen. Viihdyin hyvin itseksenikin ja edelleen olen tyytyväinen, jos ei ole liiaksi menoja. Mutta mua ärsytti suuresti se, että äitini järjesti muka salaa mulle kavereita ja tuuppasi hakemaan toisia pihalle jne. ja koin olevani jotenkin huono, kun piti tuuolla tavalla pakottaa.



Teininä aloin kulkea kavereiden kanssa ja sosiaaliset arkuudetkin hälvenivät ja itsetunto kasvoi. Nyt olen areenoilla työkseni puliseva ja esiintyvä tyyppi, josta joku toinen ei todellakaan näe, että oikeasti olen vain työroolissa ja sisäisesti edelleen ujohko.



En siis vain kaipaa ihmiskontakteja, vaan omaa rauhaa ja omia juttuja. Viihdyn itseni kanssa. Ja ap, poikasi ei varmasti ole outo tai syrjäydy kavereistaan, älä huoli!

Mä olin pienenä aika ujo ja arka menemään ja ottamaan muihin kontaktia. Odotin, että joku muuu tulee tekemään aloitteen. Viihdyin hyvin itseksenikin ja edelleen olen tyytyväinen, jos ei ole liiaksi menoja. Mutta mua ärsytti suuresti se, että äitini järjesti muka salaa mulle kavereita ja tuuppasi hakemaan toisia pihalle jne. ja koin olevani jotenkin huono, kun piti tuuolla tavalla pakottaa.

Teininä aloin kulkea kavereiden kanssa ja sosiaaliset arkuudetkin hälvenivät ja itsetunto kasvoi. Nyt olen areenoilla työkseni puliseva ja esiintyvä tyyppi, josta joku toinen ei todellakaan näe, että oikeasti olen vain työroolissa ja sisäisesti edelleen ujohko.

En siis vain kaipaa ihmiskontakteja, vaan omaa rauhaa ja omia juttuja. Viihdyn itseni kanssa. Ja ap, poikasi ei varmasti ole outo tai syrjäydy kavereistaan, älä huoli!

Keksikään enemmin perheen kesken kivaa tekemistä.

esim partio tai joku kerho. Jos lapsella ei ole omanikäisiä kavereita, ole avuksi ja pyydä jonkun vanhemman kautta teille luokkatovereita leikkimään.

Älä puhu kuitenkaan asiasta liikaa pojallesi, anna hänen itse rauhassa toimia, lahjominen on jo vähän liikaa..

Oletko varma ettei poikaasi kiusata?

vaikka seurakunnan tai nuorisotoimen pienoismallikerhoa, lennokkikerhoa, tms? Niistä voi löytyä samanhenkinen kaveri.

Tekstaripalstan ilmoitus voi olla riskaabeli.

Voiko koulukavereita alkaa kutsumaan teille kylään koulun jälkeen?

Joku pienoismallikerho täällä kuulemma on ja ajattelinkin, että innostan poikaani menemään sinne ensi syksynä, jos se vielä jatkuu.



Muutamaa poikaa hän itse pyytää meille koulun jälkeen mutta ei kukaan yleensä tule. Heillä on muita harrastuksia ja kavereita.



Ilmoitus saattaisi olla vähän kökkö kyllä. Ajattelin, että joku toinen äiti voisi nähdä sen ja ottaa yhteyttä, mutta en tiedä, voiko tuon ikäisille löytää kavereita ilmoitusten avulla. Aloitteen täytyisi varmaan tulla lapselta itseltään.



ap

Missä asutte?

syksyllä 9-vuotta täyttävä poika, joka viettää melkein kaiken aikansa kotona meidän vanhempien kanssa. Koulussa yksi kaveri, joka käy muutaman kerran kuussa. Poika on erittäin ujo ja arka. Ei kolussa oma-aloitteisesti juuri puhu kenenkään kanssa, eikä uskalla pyytää ketään meille, vaikka siihen olisi mahdollisuus koska vain haluaa. Olen yrittänyt lahjomalla ja kiristämällä saada häntä ottamaan enemmän kontaktia ikätovereihin, mutta mikään ei auta. Enää en voi oikein tuonikäisten tapaamisia heidän äitiensä kanssakaan sopia. Ei myöskään ole kiinnostunut mistään harastuksista. Viime talven kävi puolipakolla liikuntaharrastuksessa, muutta ei sielläkään tutustunut keneenkään. Luulen, että poikani on jotenkin hitaammin kehittynyt sosiaalisissa taidoissa kun muut saman ikäiset. Minuakin surettaa kovasti asia ja tunnen sydämmesäni aina piston kun näen samanikäisiä kaveruksia pitämässä hauskaa keskenään.

Ette sattuisi olemaan lähistöltä?-)



ap

ihan niinkuin mun pojasta olisit puhunut! Kaikki ei tarvi eikä halua kaverilaumaa ympärilleen. Mun poika hmm hmm., on tällä hetkellä yksi suomen menestynein laulaja :).

ihan niinkuin mun pojasta olisit puhunut! Kaikki ei tarvi eikä halua kaverilaumaa ympärilleen. Mun poika hmm hmm., on tällä hetkellä yksi suomen menestynein laulaja :).

Jari Sillanpää???

ihan niinkuin mun pojasta olisit puhunut! Kaikki ei tarvi eikä halua kaverilaumaa ympärilleen. Mun poika hmm hmm., on tällä hetkellä yksi suomen menestynein laulaja :).

Jari Sillanpää???

Jari vaikka hänkin ihana :)

Toiset viihtyvät itsekseen, tai kotona vanhempien kanssa. Meitä on niin moneen junaan. En minä lähtisi lahjomaan ja kiristämään ottamaan kontaktia väkisin, jos toista ei kiinnosta. Kyllä se varmaan viimeistään teini-iässä alkaa kiinnostamaan enemmän ikätoverien seura. Itsekin viihdyin ennen teini-ikää paljon kotona, koska olin hiljainen, ja kavereiden seurassa minusta yleensä tehtiin vain pilkan kohde tai jonkinlainen heittopussi. Ihan normaali ihminen minusta kuitenkin kasvoi kun ikää ja itseluottamusta tuli lisää.

voi kasvaa tasapainoiseksi.

luokkatoveria koulun jälkeen tai viikonloppuna teille? Jotkut lapset tarvitsevat vähän aikuisen patistusta ja rohkaisua. 3.-luokkalaiset ovat kuitenkin vielä aika pieniä, ja usein kavereita "kokeillaan" alaluokilla; kaikki kaverisuhteet eivät suinkaan ole vielä vakiintuneet. Eli ihan ex tempore voi kyllä kysäistä ketä vaan luokkatoveria kylään: ei tarvitse olla entuudestaan hyvä ystävä.



Entä oletko itse minkälaisissa väleissä pojan luokkatovereiden vanhempien tai naapuruston lasten vanhempien kanssa? Ihan hyvin jossain koulun tapahtumassa tms. voisit käydä juttusille jonkun äidin kanssa ja kysäistä tältä, että "Mites se teidän Petteri, oiskohan hän joskus halukas tulemaan meille vähän meidän Anteron kanssa leikkimään, kun meidän Antero on itse vähän sosiaalisesti arka, eikä oikein tule pyytäneeksi."



Koita itse olla aktiivinen: järjestäkää vaikka seuraavana syntymäpäivänä oikein kunnon juhlat, joihin pyydätte vaikka koko luokan pojat. Siellä sitten itse voit sanoa pojille, että meille saa kyllä tulla leikkimään koska vaan, jne.



Kannattaisi myös ehkä harkita muita harrastuksia: kerhoja ym., joissa on samanhenkistä porukkaa.

Tietysti vaara on, että lahjonnan loputtua loppuu leikkiminenkin. Eeva Ahtisaari kertoi joskus Markon olleen ilman kaveria ja laittivat herkkuja pöydän täyteen ja kutsuivat luokkakavereita kylään. Siitä lähti.

Sivusta seuraan läheisen sukulaisen perhettä. Perheen vanhin lapsi lähestyy kouluikää ja potee suorastaan ahdistusta ja puhuu peloistaan joutua koulussa tekemisiin oman ikäisten lasten kanssa. Lapsi ei halua kavereita ja vastustaa sosiaalisia tilanteilla itkuun asti jopa lähisuvun kesken.



Lapsen isä on melko hiljainen, teoreettinen tyyppi, huomaavainen ja kohtelias mies, mutta hän myös karttaa sosiaalisia tilanteita viimeiseen asti. Mietin mikä on perimän, mikä mallioppimisen aikaan saamaa. Oletko, ap, itse tekemisissä ystäviesi kanssa? Onko sinulla ystäviä? Onko lapsesi nähnyt, että nautit ystäviesi seurasta ja sinulla on hauskaa heidän kanssaan? Vai kiristeletkö hampaitasi sosiaalisen hymyn takana? Voisiko näillä asioilla olla merkitystä.

Se voisi olla pojallenne hyvä harrastus. Saa käyttää järkeään, tutkia asioita, mutta myös ulkoilua ja yhdessä tekemistä on paljon.



Monet omat luokkakaverini, jotka olivat hiljaisia ja kaverittomia kävivät partiossa ja siellä heillä oli oma kaveripiiri.

Toisaalta lohduttaa lukea muiden kokemuksista. Sitä vaan äitinä on niin huolissaan lapsestaan. Varmasti enemmän kuin lapsi itse...