Lapset pienellä ikäerolla-kokemuksia/neuvoja?

Jotenkin luotan, että kaikki kuitenkin menee ihan hyvin. Ja jos jossain vaiheessa on raskasta, niin se vaihe ei kestä ikuisuuksia. Meillä on mieheni kanssa erinomainen suhde ja tiedän, että jaamme yhdessä myös ongelmat.



Olenkin pitänyt jo esikoisen kanssa selkeää päivärytmiä ja olemme ulkoilleet vaunulenkeillä tosi paljon. Nyt kävimmekin juuri katsomassa vaihtoehtoja sisarusvaunuista ja esim. sisarusistuimista.



Ajattelinkin, että esikoista pitää huomioida mahdollisimman paljon. Olemme joka päivä taputelleet vatsaani ja olen kysynyt missä vauva on ja hän tuntuu ymmärtävän ainakin omalla tavallaan, että vauva on äidin masussa.



Olen nelikymppinen ja valtavan kiitollinen siitä, että tässä iässä saan tulla vielä toistamiseen äidiksi. Tämä vuosi esikoisen kanssa on ollut todella onnellista aikaa elämässäni. Hyvää kesän odotusta kaikille!

Väsyttäväähän se välillä oli, mutta kyllä sen jaksoi. Kuopus nyt 1v ja esikoinen siis 2v 4kk. Nyt jo helpompaa kun pienempikin viihtyy jo leikeissä.



Meillä helpotti arkea seuraavat asiat:

-esikoinen osasi nukahtaa päiväunille yksin

- esikoinen osasi syödä itse (pintä auttamista tietysti joskus)

- tarkka päivärytmi

-kotihomman jätin suosiolla tekemättä, tein niitä sitten illalla kun mies oli lasten kanssa.



Yritin laittaa aina muksut samaan aikaan päiväunille jotta saisin hetken omaa aikaa. Tosi harvoin kuitenkin nukuin itse päiväunet. Oma aika meni lähinnä syömiseen ja netissä pyörimiseen. MEillä esikoinen nukkui maks. 1,5 tuntia.

Esikoinen oli "helppo" ja iloinen lapsi, osasi kävellä ja puhuakin monia asioita ymmärrettävästi. Tämä auttoi todella paljon! Syömään alkoin itse kun vauva syntyi - itse istuin ruokapöydässä vieressä imettämässä, ja siivosin sotkut jälkeenpäin. Onneksi oli kesä, niin vietimme lähes koko päivän ulkona lähipuistossa. Menimme puistoon heti aamupalan jälkeen, palasimme kotiin lounaalle ja päiväunille ja sen jälkeen palasimme puistoon. Matkimme siis läheisten perhepäivähoitajien rytmiä, ja puistossa oli aina seuraa :)

Masusta maailmaan jos googletat, niin löydät blogin, jossa kerrotaan arjesta kahden pienen kanssa.

Rankkaa oli alussa, mutta nyt kun lapset ovat 1v ja 2v 4kk, niin kyllä helpottaa. Kuten tuossa jo aikaisemmin mainittiin, tarkka päivärytmi on ehdottoman tärkeää. Pienempi "pitää" opettaa mahdollisimman aikaisin nukkumaan unet samaan aikaan isomman kanssa. Monet vauvat nukkuvat kolmet päikkärit, niin yritä että keskimmäiset osuisivat samaan aikaan isomman päiväunien kanssa. Näin saat edes pienen hetken itsellesi.



Syö lasten kanssa samaan aikaan, vaikka se onkin välillä vaikeaa. Näin sinun ei tarvitse käyttää omaa aikaasi syömiseen vaan voit mennä päiväunille lasten kanssa samaan aikaan. Saat nukkua mahdollisesti jopa tunnin.



Anna esikoiselle omaa aikaa joka päivä. Näin esikko ei tunne itseään hylätyksi vauvan tulon jälkeen.

Eka vuosi oli työläs, sitten helpotti nopeasti. Säännölliset päivärytmit auttoivat merkittävästi. Ulkoilimme paljon ja isomman sai hyvin päiväunille sillä aikaa kun pienempi veteli vaunussa terassilla sikeitä.



Priorisoi ja jätä suosiolla kaikki turhat tekemiset tekemättä.

ja menihän se, mutta oli raskaita kuukausia, kun eka oli mustasukkinen ja uhmis. Nyt on neljäs vauva eikä tosiaan mitään päiväunimahdollisuuksia

eli hiukan enemmän kuin teille tulee.

Helpotusta arkeen toi selkeä päivärytmi. Ulkoilimme paljon, koska kaikki olivat ulkoilmassa paremmalla tuulella kuin neljän seinän sisällä.

En koskaan nukkunut päiväunia lasten kanssa, mutta mahdollisimman pian yritin rytmittää kuopuksen toiset päiväunet esikoisen päiväunien kanssa samaan aikaan. Silloin sain juoda rauhassa pari kuppia kahvia ja lukea kirjaa tms.

Tosi pian lapset alkoivat nauttia toistensa seurasta ja arki helpottui huomattavasti.

Mun mielestä arki kahden pienen kanssa oli ihanaa.