Millainen tauti on ms-tauti?

Aika dramaattinen sairaus. Ainakin voi olla. Yksi tuttu sai halvauksen. Toipui kuitenkin täydellisesti ja vielä nopeaan. Nuori nainen.

hyvinkin, minä itse.



Tautini on armelias. Ei vaikuta elämääni koska olen päättäny ettei vaikuta. Vaikka väsymys, puutuminen tai huimaus ajottain vaivaisivat, pakotan itseni normaalisti lenkille. Tapan pahenemiset aktiivisuudella.



Toiminut jo kaksikymmentä vuotta ja toimii vielä ainakin seuraavat parikymmentä!



Minulla on asuntolaina ja ura, tipun lenkkarit jalassa sitten kun sen on sen aika.

Lisäksi infektiot hoidan kunnolla ja pidän huolta hampaistani.



13

...koska sinulla on hyvin rauhallinen ja lievä ms.

Toisella on nuorena alkanut tauti, ja hän tarvitsee pyörätuolia sekä ympärivuorokautisen tuen. Ei koskaan ehtinyt työelämään, joten perheellä on taloudellisesti tiukkaa.



Toinen on työkaverini, käy taksilla toimistotöissä, selvityy pyörätuolinsa kanssa hyvin.



Molemmilla on kuntoutusjaksoja ym.



Ei kiva tauti, tietenkään, mutta kaikki on suhteellista.

sille ei voi mitään ruokavalioilla, eikä omilla päätöksillä. Se johtaa hitaasti, mutta varmasti kuolemaan, kun kaikki lihakset surkastuvat.

http://koti.mbnet.fi/phakkola/mina.php

se kaikkein pahin muoto jossa ei ole hyvia ja huonoja vaiheita, vaan pelkka jatkuva huono vaihe joka etenee ennalta arvaamattomalla nopeudella, ilmeisesti kai sitten kuolemaan. Vajaa nelikymppinen mies, kay viela sisulla toissa ehka puolet ajasta, mutta ihan normaalit toimet kuten auton ajaminen tuottavat todella paljon vaikeuksia, vasymysta, paansarkya yms.



Ilmeisesti tama vaikein muoto on kuitenkin harvinainen.



Teinina mulla oli puolituttu poika jolla oli ms, jonkun aikaa siita kun kuultiin etta hanella on se, han eli normaalia elamaa, ajoi motskaria ja kavi koulussa. Siita ehka vuoden paasta han kuoli. Tama oli tosin 70-luvulla ja varmaan siita on hoitokeinot parantuneet paljon, tai ehka hanellakin oli tuo vaikein muoto. En tuntenut poikaa niin hyvin etta olisin tiennyt yksityiskohtia.

Tiedän. Yksilöllisesti etenevä. MS eli multippeli skleroosi, aivoihin tulee muutoksia eli kovettumapesäkkeitä. Todennettavissa kuvauksella.



Usein ekat oireet tulee jo 12v, jalat menee alta. Myöhemmin tyypillisenä näköhermon tulehdus. Joillakin liikuntakyky säilyy pitkään, toisilla tie vie nopeasti pyörätuoliin. Monilla elinikä on lyhentynyt. On parempia ja huonompia päiviä.

Toisesta silmästä on näkö mennyt ja välillä pissaamisongelmia, mutta muuten ihan ok on ollut.



Lääkitsee itseään kaikilla mahdollisilla vitamiineilla ja tropeilla, mitä tautiin on suositeltu/saatavissa

EI ole kiva tauti

Mutta se voi olla lievempänä tai pahempana. Riippuu aika paljon varmaan siitä. Ja sitten voi olla pahempia kausia.

mutta se toinen etenee ja vie kuolemaan saakka.

ja vaimonsa myös. Jollain supet- terveellisellä ruokavaliolla?

Niihin, joille se ei aiheuta juuri mitään haittaa, niihin, joille aiheutuu jonkin verran haitta ja niihin, joille aiheutuu paljon haittaa.

Niihin, joille se ei aiheuta juuri mitään haittaa, niihin, joille aiheutuu jonkin verran haitta ja niihin, joille aiheutuu paljon haittaa.

jolla se alkoi huimauksella ja lihasten heikkoudella. Hyvät ja huonot jaksot vaihtelevat hänellä paljon,välillä pystyy kävelemään vain muutamia askeleita päivässä :(

Tautini on lievä, eikä ole vaikuttanut elämääni suoranaisesti kuin pahenemisvaiheen aikana, joka mulla oli diagnoosin saamisen yhteydessä 4 vuotta sitten. Tuolloin menetin väliaikaisesti hienomotoriset kykyni ja väsyin pahasti, olin sairaslomalla 6 viikkoa. Palauduin fyysisesti täysin ennalleni.



Henkisesti tauti on vaikuttanut siten, että en enää tunne itseäni täysin voittamattomaksi. Tauti on otettava huomioon pitkän aikavälin suunnitelmia tehtäessä, en esimerkiksi voisi suunnitella ostavani omistusasuntoa, jonne päästäkseen on kivuttava portaita.



Se, että tiedän liki varmasti uuden pahenemisvaiheen tulevan, vaikuttaa varmasti asenteeseeni. En kuitenkaan tiedä, millainen olisin ilman diagnoosia, joten sitä, millainen tämä vaikutus on, on mahdoton arvioida.



Suurin vaikutus jokapäiväisessä elämässäni on varmastikin se, että vältän infektioita parhaani mukaan. Pahenemisvaiheiden ja vaikkapa flunssien välillä on todettu yhteys. Niinpä poden jokaisen nuhakuumeen kunnolla loppuun asti enkä lähde puolikuntoisena liikkeelle. Samalla kiroan ne 'korvaamattomat' ihmiset, jotka tulevat työpaikalle sairaina muita tartuttamaan.