Mitä seuraa siitä kun ei puhu omaa äidinkieltään lapselleen?
Aina sanotaan että lapselle pitäisi puhua just sitä omaa äidinkieltä. Mutta mitäs jos ei teekään näin vaan puhuu myös lapselle esimerkiksi sitä kieltä mitä käyttää muutenkin arjessa ja kotona?
Kommentit (44)
Riippuu varmaan hieman siitä, että kuinka hyvä tai huono tuo kieli on, jota käyttää lapselle puhuessa mutta myös varmasti siitä, millaisessa kieliympäristössä lapsi elää ja viettää aikaansa. - Ikävimmillään käy niin, että lapsi ei opi mitään kieltä kunnolla. Parhaimmillaan lapsi saa rikkkaan kielivarannon, jossa äidinkieli on yksi kieli muiden joukossa mutta ei välttämättä se lapsen parhaisten osaama keili.
Yliopisto-opiskelija,
Kieli ja ajattelu on yhteydessä toisiinsa vahvasti. Se, että ei ole vahvaa äidinkieltä, siis kieltä jonka tuntee perinpohjin ja ymmärtää eri sävyt, tasot, assosiaatiot jne, saattaa vaikeuttaa vaikeampien asioiden omaksumista, ymmärtämistä ja niiden ilmaisua.
Puhumalla lapselle bröykkeninglishiä, siansaksaa, hoccuspoccusta (hoc est corpus, latinaa) saattaa tehdä tälle karhunpalveluksen, ei helpota lapsen elämäntietä, vaan vaikeuttaa sitä, vaikka luulee tekevänsä kenties hyvää. Mites se Dante aikoinaan sen lausui: tie helevettiin on kivetty hyvillä aikeilla.
Joku kova Star Trek -fani yritti opettaa lapselleen toiseksi äidinkieleksi klingonin. Puhui sille lähinnä vain klingonia ja lapsen äiti sitten puhui englantia. Lapsen oltua muutaman vuoden ikäinen isä luopui projektista, kun lapsi selkeästi ei tykännyt.
Riippuu monesta asiasta, miten hyvin osaa tätä kieltä mikä ei ole äidinkieli, millainen kielellinen ympäristö lapsella muuten on jne. Eihän sitä oikeastaan voi tietää mitä siitä seuraa ennen kuin tositilanteessa.
Isäni äidinkieli on ruotsi, mutta olen puhunut hänenkin kanssaan aina suomea. Hän on itse opetellut suomea vasta nuorena ja aikuisena ja puhuu sitä kyllä ihan sujuvasti. Tosin isän luona kotona puhuttiin ruotsia, äitipuolen ja sisarusten kanssa, koska he eivät osanneet suomea. Samoin isän sukulaisten kanssa puhun ruotsia.
En usko että tämä olisi mitenkään erityisesti vaikuttanut kielitaitooni, puhun suomea mielestäni ihan hyvin kuten myös ruotsia.
Opiskelukaverina oli tällainen tapaus. Ei osannut mitään kieltä kunnolla. Puhuminen oli hyvää, mutta kirjallinen tuotos vilisi virheitä kaikilla kielillä ja myös ymmärrys paljastui usein vajavaiseksi.
Äidinkielessä on se vahvuus, että se on pääsääntöisesti yksilön ajattelun kieli. Mitä enemmän ihminen on käyttänyt sitä kieltä, jolla lapsensa kanssa kommunikoi, sitä helpompaa on myös vastailla lapsen kysymyksiin ja pohdintoihin sekä auttaa kielellisessä kehityksessä leikittelemällä sanoilla. Toki, jos tämä kieli on joku muu kuin äidinkieli ja vanhempi on käyttänyt sitä niin paljon, että se on kehittynyt käytännössä lähes äidinkielen tasoiseksi, tilanne voi olla toinen, mutta pääsääntöisesti uskoisin että lapselle on parasta puhua vanhempien äidinkieltä. Toki tilanne voi olla eri myös monikielisessä perheessä, jossa paras kieli saattaa olla se, jonka parissa noin yleisesti eletään.
Riippuu ihan tilanteesta. Kaksikieliset voivat ihan vapaasti valita, kumpaa kieltä haluavat käyttää lastensa kanssa. Esim. Stubb puhuu lastensa kanssa ruotsia ja Elina Valtonen saksaa.
Kyse on puhumaan opettelevasta lapsesta. Silloin on tärkeää oppia äidinkieli tai perheen kaksi kieltä. Sen jälkeen se on vain ja ainostaan rikkaus, jos lapselle puhuu toista kieltä esim. ulkomailla asuessa. On ihan bs väittää että ei saisi puhua esim. englantia lapselle, jos itse ei puhu sitä täydellisesti.
Puhuttiin pojalle heti syntymästä myös englantia. Suomea ja englantia. Puhuu hyvin englantia, kokeista tulee 9/10, muuten tulisi 10 aina, jotkut puhekielen taivutusmuodot joskus väärin. Suomi jäänyt kokeissa 7/8 numeroiksi. Puhuu päivittäin ympäri masilman ps5, mutta se on pelikieltä. Avaa sovellukset ja selostaa pelejä mieluummin englanniksi. Pärjää molemmissa kielissä. Adhd ei ole auttanut asiaa, mutta näen eglannin osaamisen erittäin hyvänä asiana. Netissä kaiken saa hoidettua englannilla, muttei aina suomella tai ruotsilla.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on puhumaan opettelevasta lapsesta. Silloin on tärkeää oppia äidinkieli tai perheen kaksi kieltä. Sen jälkeen se on vain ja ainostaan rikkaus, jos lapselle puhuu toista kieltä esim. ulkomailla asuessa. On ihan bs väittää että ei saisi puhua esim. englantia lapselle, jos itse ei puhu sitä täydellisesti.
Amen. Ihmiset ei tajua että jos vieras kieli sorkisi lapsen kielenkehitystä, koulussakaan voitaisi opettaa vieraita kieliä.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan tilanteesta. Kaksikieliset voivat ihan vapaasti valita, kumpaa kieltä haluavat käyttää lastensa kanssa. Esim. Stubb puhuu lastensa kanssa ruotsia ja Elina Valtonen saksaa.
No Stubbin kohdalla tilanne on hieman eri, koska hänellä on käytännössä kaksi äidinkieltä (tai toinen on tarkkaan ottaen isänkieli). Valtonen on puolestaan asunut lapsena Saksassa ja käynyt myös Suomessa saksankielistä koulua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan tilanteesta. Kaksikieliset voivat ihan vapaasti valita, kumpaa kieltä haluavat käyttää lastensa kanssa. Esim. Stubb puhuu lastensa kanssa ruotsia ja Elina Valtonen saksaa.
No Stubbin kohdalla tilanne on hieman eri, koska hänellä on käytännössä kaksi äidinkieltä (tai toinen on tarkkaan ottaen isänkieli). Valtonen on puolestaan asunut lapsena Saksassa ja käynyt myös Suomessa saksankielistä koulua.
Ihan sama tilanne kuin kaikilla kaksikielisillä perheillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on puhumaan opettelevasta lapsesta. Silloin on tärkeää oppia äidinkieli tai perheen kaksi kieltä. Sen jälkeen se on vain ja ainostaan rikkaus, jos lapselle puhuu toista kieltä esim. ulkomailla asuessa. On ihan bs väittää että ei saisi puhua esim. englantia lapselle, jos itse ei puhu sitä täydellisesti.
Amen. Ihmiset ei tajua että jos vieras kieli sorkisi lapsen kielenkehitystä, koulussakaan voitaisi opettaa vieraita kieliä.
Alle kolmevuotiaana opittu kieli on aivan eri asia kuin kouluiässä opittu. On tärkeää, että lapsi oppii ainakin yhden kielen erittäin hyvin jo pikkulapsena, koska se vaikuttaa ajatteluun ja kaikkien muiden kielten oppimiseen koko loppuelämän ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on puhumaan opettelevasta lapsesta. Silloin on tärkeää oppia äidinkieli tai perheen kaksi kieltä. Sen jälkeen se on vain ja ainostaan rikkaus, jos lapselle puhuu toista kieltä esim. ulkomailla asuessa. On ihan bs väittää että ei saisi puhua esim. englantia lapselle, jos itse ei puhu sitä täydellisesti.
Amen. Ihmiset ei tajua että jos vieras kieli sorkisi lapsen kielenkehitystä, koulussakaan voitaisi opettaa vieraita kieliä.
Alle kolmevuotiaana opittu kieli on aivan eri asia kuin kouluiässä opittu. On tärkeää, että lapsi oppii ainakin yhden kielen erittäin hyvin jo pikkulapsena, koska se vaikuttaa ajatteluun ja kaikkien muiden kielten oppimiseen koko loppuelämän ajan.
Juu, puhumaan oppiva on 1-2-vuotias. 3-vuotias sitten jo omaksuu sen kolmannenkin kielen esim. englanninkielisessä päiväkodissa ja silloin vanhemmat tukevat ssen kielen oppimista puhuessaan.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu monesta asiasta, miten hyvin osaa tätä kieltä mikä ei ole äidinkieli, millainen kielellinen ympäristö lapsella muuten on jne. Eihän sitä oikeastaan voi tietää mitä siitä seuraa ennen kuin tositilanteessa.
Isäni äidinkieli on ruotsi, mutta olen puhunut hänenkin kanssaan aina suomea. Hän on itse opetellut suomea vasta nuorena ja aikuisena ja puhuu sitä kyllä ihan sujuvasti. Tosin isän luona kotona puhuttiin ruotsia, äitipuolen ja sisarusten kanssa, koska he eivät osanneet suomea. Samoin isän sukulaisten kanssa puhun ruotsia.
En usko että tämä olisi mitenkään erityisesti vaikuttanut kielitaitooni, puhun suomea mielestäni ihan hyvin kuten myös ruotsia.
Olet siis toden näköisesti puolikielinen etkä osaa mitään kieltä kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu monesta asiasta, miten hyvin osaa tätä kieltä mikä ei ole äidinkieli, millainen kielellinen ympäristö lapsella muuten on jne. Eihän sitä oikeastaan voi tietää mitä siitä seuraa ennen kuin tositilanteessa.
Isäni äidinkieli on ruotsi, mutta olen puhunut hänenkin kanssaan aina suomea. Hän on itse opetellut suomea vasta nuorena ja aikuisena ja puhuu sitä kyllä ihan sujuvasti. Tosin isän luona kotona puhuttiin ruotsia, äitipuolen ja sisarusten kanssa, koska he eivät osanneet suomea. Samoin isän sukulaisten kanssa puhun ruotsia.
En usko että tämä olisi mitenkään erityisesti vaikuttanut kielitaitooni, puhun suomea mielestäni ihan hyvin kuten myös ruotsia.
Olet siis toden näköisesti puolikielinen etkä osaa mitään kieltä kunnolla.
😂 Nyt puhut itsestäsi. Minä olen kaksikielisestä perheestä (suomi-ruotsi) ja asunut koko lapsuuteni arabiankielisessä maassa ja käynyt englanniksi koulua. Puhun kaikkia em. kieliä sujuvasti ja sen lisäksi opiskellut lapsena koulussa ranskaa ja myöhemmin Suomeen muutettaessa saksaa ja espanjaa, jotka sujuvat niin että pärjään niilläkin.
Että semmoinen kielipuoli sitä syntyy monikielisessä kulttuurissa ja perheessä.
Keke Rosberg ei puhunut suomea Nicolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu monesta asiasta, miten hyvin osaa tätä kieltä mikä ei ole äidinkieli, millainen kielellinen ympäristö lapsella muuten on jne. Eihän sitä oikeastaan voi tietää mitä siitä seuraa ennen kuin tositilanteessa.
Isäni äidinkieli on ruotsi, mutta olen puhunut hänenkin kanssaan aina suomea. Hän on itse opetellut suomea vasta nuorena ja aikuisena ja puhuu sitä kyllä ihan sujuvasti. Tosin isän luona kotona puhuttiin ruotsia, äitipuolen ja sisarusten kanssa, koska he eivät osanneet suomea. Samoin isän sukulaisten kanssa puhun ruotsia.
En usko että tämä olisi mitenkään erityisesti vaikuttanut kielitaitooni, puhun suomea mielestäni ihan hyvin kuten myös ruotsia.
Olet siis toden näköisesti puolikielinen etkä osaa mitään kieltä kunnolla.
😂 Nyt puhut itsestäsi. Minä olen kaksikiel
Eihän siinä ole mitään vikaa että perhe on kaksikielinen tai lapsi oppii useaa kieltä vaan siinä että vanhempi ei puhu omaa äidinkieltä lapselle kuten tuossa oli puhuttu suomea vaikka vanhemman oma äidinkieli ruotsi.
Minua harmittaa kun äitini ei puhunut minulle omaa äidinkieltään eli ranskaa. Äitini on puoliksi ranskalainen. Tuntuu, että yhteys Ranskaan ja sen kulttuuriin olisi minulla vahvempi, jos osaisin kunnolla kieltä. Kielen avulla rakentuu myös identiteetti ja kokemus siitä, mihin kuuluu. Tuntuu, kuin identiteetissä olisi aukko. Ihan ummikko en ranskan kielen osalta ole, olen kuullut puhuttavan kieltä paljon eli ymmärrän lähes kaiken ja osaan ääntää hyvin, mutta puhe ei ole sujuvaa. Harmittaa, kun voisin puhua ranskaa äidinkielenä, jos sitä olisi lapsesta saakka minulle puhuttu.
Lapsi ei opi mitään kieltä kunnolla. Vähän toki riippuu miten hyvin itse osaat sitä arjen vierasta kieltä.
Tuttu puhui lapselleen suomea, erosi lapsen isästä ja vieraannutti, lapsi käytti netissä englantia, luki ne pari lukemaansa kirjaa englanniksi. Peruskoulussa pärjäsi keskiverrosti, lukiossa kielettömyys alkoi näkyä. Ylioppilaskokeista ei pisteitä herunut opiskelupaikkaan asti. Yritti uusia suomen, mutta yhtä huonosti meni kuin ekalla yrittämälläkin.