Vasta aikuisena olen tajunnut, kuinka ahkera ihminen mummoni oli.

Hän piti aina kodin tiptop järjestyksessä ja puhtaana, piti joka lauantai leivontapäivän jolloin leipoi isot määrät sämpylöitä, leipää ja pullaa. Kävi jakamassa niitä sitten uunituoreina lähellä asuvien lastensa perheisiin.

Kävi sunnuntaisin kirkossa. Oli aktiivisesti mukana kaikenlaisissa seurakunnan toimissa, kylätoimikunnassa ja yhdistyksissä. 

Kesällä ylläpiti mahtavaa kasvi- ja kukkamaata. Syksyisin keitti mehuja, ja niitäkin toi pullokaupalla taas lastensa perheisiin. 

Järjesti koko suvulle aina isänpäivinä, äitienpäivinä ja syntymäpäivinään mahtavat ruokajuhlat, jonne tietenkin oli itse valmistanut kaikki ruokalajit alusta asti, ja leiponut kaikki monen sortin jälkiruoat. 

Näin teki liki yhdeksänkymppiseksi saakka. 

Mahtava nainen. Harmi etteivät mummot elä ikuisesti.