Pahin/voimakkain/pelottavin rajuilma
Mikä on pahin rajuilma ja missä olet kokenut? Voi olla myös ulkomailla.
Kommentit (16)
Porin Sonispheressä oliko se nyt 2011 vai -12 kun sinne iski syöksyvirtaus kesken hellepäivän Slayerin lopetettua settinsä. Alkoi ensin sataa isoja pisaroita ja sitten tuuli yltyi minuutissa ihan kauheaksi vihuriksi, vettä lensi ilmassa muutamien minuuttien ajan niin paljon ja niin kovaa että näkyi vaan valkeaa kuin jossain lumimyrskyssä. Myyntikojut kierivät pitkin kenttää, päälavat hajosivat ja yksi ihminen kuoli saamiinsa vammoihin (kuulemma myöhemmin sairaalassa). Pitkään korjasivat päälavaa ennen kuin ohjelmaa voitiin jatkaa, oliko pääesiintyjä Iron Maiden noin 3 h myöhemmin kuin piti. Tunnelma oli kuitenkin hyvä kaikesta huolimatta, jotenkin se hirmumyrsky kai yhdisti ihmisiä, kun siitä oli yhdessä selvitty.
Oltiin vaimon kanssa Okinawalla, kun sinne iski taifuuni. Satoi kaatamalla ja tuuli aivan helvetisti. Puista katkeili oksia, jotka rikkoivat autoja. Onneksi lentoyhtiö vei meidät yöksi hotelliin ja pääsimme seuraavana päivänä takaisin Tokioon.
Asuttiin kalliomaperällä mäen päällä ja ihan lähellä oli järvi. Kun ukkonen osui kohdalle, oli se aina hirmuinen jyry ja salamointi.
Kotona oli varsinainen rajuilma. Lautaset ja muut astiat lenteli ja kirkunaa kuului. Ovet paukkoivat. Yritin suojautua parhaani mukaan.
Avoveneessä merellä, oli kaunis hellepäivä ja otin bikineissä aurinkoa veneen pohjalla eikä paljon muuta vaatetusta ollut mukanakaan kun yhtäkkiä nousi ukkonen: rakeita ja salamointia. Tuli hieman vilu ja ukolla kiire saada vene rantaan ;)
Hurrikaani Etelä-Amerikan ja Antarktiksen välisellä merellä, nukuin kuin tukki ;) Harmitti aamulla, olisi ollut kiva olla kannella ;)
Kwai-joella mieletön ukonilma, vettä taivaan täydeltä ja ne upeat salamat ja jyrinät juhlistivat kiinalaista uutta vuotta!
Rakastan ukkosta!
Kesä 1980-luvun puolivälissä. Ensimmäinen tyttöystäväni oli juuri jättänyt minut sanomatta sanaakaan. Samaan aikaan minun täytyi kirkon nuorisonohjaajana pitää rippikoulua Riihimäen seurakunnan leirikeskuksessa. Olin äärimmäisen rikki, romuna ja toivoin kuolemaa.
Nousi myrsky, oikea Jumalan myrsky. Valtavaa salamointia ja rankkasadetta. Kävelin järvellä olevan pitkän laiturin päähän, nostin kädet ylös ja huusin Jumalaa iskemään minuun salamalla. Odotin ehkä puoli tuntia, mutta Jumala ei halunnut tappaa minua. Myrsky vain laantui. Olin pettynyt.
Vierailija kirjoitti:
Avoveneessä merellä, oli kaunis hellepäivä ja otin bikineissä aurinkoa veneen pohjalla eikä paljon muuta vaatetusta ollut mukanakaan kun yhtäkkiä nousi ukkonen: rakeita ja salamointia. Tuli hieman vilu ja ukolla kiire saada vene rantaan ;)
Hurrikaani Etelä-Amerikan ja Antarktiksen välisellä merellä, nukuin kuin tukki ;) Harmitti aamulla, olisi ollut kiva olla kannella ;)
Kwai-joella mieletön ukonilma, vettä taivaan täydeltä ja ne upeat salamat ja jyrinät juhlistivat kiinalaista uutta vuotta!
Rakastan ukkosta!
"Ukkostaa" tulee muinaissuomen sanoista "Ukko kostaa". Ukko oli muinaissuomalaisten ylijumala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoveneessä merellä, oli kaunis hellepäivä ja otin bikineissä aurinkoa veneen pohjalla eikä paljon muuta vaatetusta ollut mukanakaan kun yhtäkkiä nousi ukkonen: rakeita ja salamointia. Tuli hieman vilu ja ukolla kiire saada vene rantaan ;)
Hurrikaani Etelä-Amerikan ja Antarktiksen välisellä merellä, nukuin kuin tukki ;) Harmitti aamulla, olisi ollut kiva olla kannella ;)
Kwai-joella mieletön ukonilma, vettä taivaan täydeltä ja ne upeat salamat ja jyrinät juhlistivat kiinalaista uutta vuotta!
Rakastan ukkosta!
"Ukkostaa" tulee muinaissuomen sanoista "Ukko kostaa". Ukko oli muinaissuomalaisten ylijumala.
Ohi aiheen, mutta toinen, jumalauta. Jumal(a) auta.
Olisiko ollut kesä 1990, kun olin perheeni kanssa isovanhempiemme luona maalla ja heräsimme kaikki yöllä massiiviseen ukonilmaan, joka oli pitkän aikaa isovanhempiemme talon yllä. Katselimme rintamamiestalon vinokattoisen ullakkohuoneen ikkunasta upeita salamoita ja kuuntelimme mahtavaa jyrinää. Jotkut jyrähdykset olivat kumeita, jotkut kolahdusmaisia, jotkut räsähteleviä.
Se oli ihanaa. En olisi halunnut sen loppuvan koskaan. Olen aina rakastanut ukonilmaa.
Aamulla huomasimme, että isovanhempiemme puhelin oli mennyt rikki.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Olin pienellä ravintolalaivalla töissä ja myrskyn tulosta huolimatta oli johto päättänyt, että illallinen järjestetään asiakkaille. Myrsky keskellä merta paheni pahenemistaan.
Kaapeista tippuivat viinilasit ja pullot, kattaukset katosivat pöydiltä, laiva heilui voimakkaammin. Oli aivan järkyttävää ja mietin jo, että nytkö tämä keikahtaa kokonaan ympäri.
Selvisimme mutta päästyämme takaisin laiturille, kapteeni kertoi, että oli aivan täpärällä ettemme ajautuneet karille.
Joitain vuosia sitten ehkä 10 vuotta sitten Suomessakin oli sellaisia ukkosia että salamoi jatkuvalla syötöllä. Oli kuin jatkuva strobovalo taivaalla ja taivaalta kuului katkeamatonta murinaa. En ole sellaista kokenut ennen enkä jälkeen.
Toinen ikimuistoinen tapahtuma oli se näky kun poikkeuksellisen tiivis ukkosrintama vyöryi Etelä-Suomen yli. Siitä on ehkä 15 vuotta. Löytyy Youtubesta videomateriaalia.
Ei Suomessa ole pelottavia rajuilmoja koskaan. Kaikki iltapaskalehdissä hypetetyt myrskytkin ovat aina sitä tasoa että jossain kaatuu laho puu ja pari muovista puutarhatuolia.
Jenkeissä olin tornadon keskellä ja evakossa pommisuojassa ja näin myös kerran etäältä kun tornado lähestyi, luokkaa jumalan sormi joka lakaisi edeltään kaiken. Silloin ehdittiin pakosalle.
Kiira-myrsky muutama vuosi sitten. Ustuttiin pihalla vieraiden kanssa nauttimassa kauniista päivästä. Samalla kun alkoi sataa yht,äkkiä, niin vierestä meni n. 30 metrin päästä syöksyvirtaus. Tuli ihan pimeää. Koko metsä kaatui siinä tien toiselta puolelta. Kilometrin matkalta melkein. Ja satojen metrien matkalta rysähti tielle ja sen poikkitielle kaikki sähkölangat ja katuvalaisintolppa. Naapurin pihasaunasta lensi seinästä irti koko sähkökaappi. Oma aronia-aita (2-3m korkea) lakoontui maata vasten, vaan ei katkennut. Jättimäisestä pihakuusesta katkesi latvasta ehkä kuuden metrin pätkä.
Asta-myrskyn iskiessä pysähdyimme Tikkakoskella tien pientareelle. Olimme matkalla pohjoisesta Jyväskylään. Silloin tien molemmin puolin oli sankka kuusikko, pelkäsimme, että puita kaatuu päällemme.
Mauri-myrsky 80- luvulla jäi mieleeni, näyttävä vyörypilvi ja tuulen ujellus talon nurkissa.
Useita kertoja olen 2000- luvulla seurannut rajuilman nousua maatilalla työskennellessäni.
Kerran trombi kulki yli ja katkaisi puun puutarhasta, pienet lapsemme alkoivat itkeä kun myrsky pauhasi ja sade pieksi ikkunoita.
t: nimim. Assburger
Itse en ole kokenut sellaista, mutta vanhempani kertoivat kun olin lapsi ja asuttiin maalla, että oli niin kova ukonilma ja salamointi ollut että kaksi vasikkaa olivat kuolleet salamaniskuun.