Lue keskustelun säännöt.
Olipa kerran Bimbo
05.03.2025 |
Olipa kerran Bimbo, jonka elämä oli yhtä suurta seikkailua. Hänellä oli tapana päätyä mitä kummallisimpiin tilanteisiin, eikä hän koskaan pelännyt ottaa riskejä. Eräänä päivänä Bimbo päätti lähteä tutkimaan vanhaa, hylättyä huvipuistoa, josta huhuttiin kummittelevan.
Huvipuistossa Bimbo törmäsi joukkoon ilkikurisia peikkoja, jotka yrittivät narrata häntä mitä erikoisimmilla tempuilla. Mutta Bimbo ei ollut tyhmä, ja hän keksi aina jonkin ovelan vastakeinon. Lopulta peikot kyllästyivät Bimbon jatkuvaan vastarintaan ja päättivät kutsua paikalle peikkojen kuninkaan.
Kuningas oli iso ja pelottava, mutta Bimbossa ei ollut pelon häivääkään. Hän haastoi kuninkaan kilpailuun, jossa piti syödä mahdollisimman monta hattaraa. Kuningas suostui, ja syömiskilpailu alkoi. Bimbo söi hattaraa kuin viimeistä päivää, ja lopulta kuningas sai tarpeekseen ja luovutti.
Bimbo oli voittanut peikkojen kuninkaan, ja hän sai palkinnoksi taikasauvan, joka toteutti kaikki toiveet. Bimbo toivoi, että hän saisi elää loputtomasti seikkailuja täynnä naurua ja iloa, ja niin hänelle kävi. Bimbo eli onnellisena elämänsä loppuun asti, aina valmiina uusiin, tuhmiin seikkailuihin.
Kommentit (3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa kerran pieni Pipi Pää, joka asui suuressa, värikkäässä hatturasia-talossa. Pipi Pää oli kovin utelias ja seikkailunhaluinen, mutta myös vähän höpsö. Hänellä oli tapana kompastua omiin jalkoihinsa ja puhua mitä sattui mieleen juolahtamaan.
Eräänä aurinkoisena aamuna Pipi Pää päätti lähteä tutkimaan metsää hatturasia-talonsa takana. Metsässä oli valtavia sieniä, jotka kasvoivat kuin pienet talot, ja puro, joka kimalteli kuin timantit. Pipi Pää hyppeli riemusta ja lauleskeli omatekoisia lauluja, kunnes hän törmäsi pieneen, surullisen näköiseen sammakkoon.
"Miksi sinä olet niin surullinen?" Pipi Pää kysyi.
"Minä olen hukannut äitini", sammakko nyyhkytti. "Enkä osaa palata kotiin."
Pipi Pää, jonka sydän oli täynnä ystävällisyyttä, päätti auttaa sammakkoa. He lähtivät yhdessä etsimään sammakon äitiä, ja heidän matkansa vei heidät läpi monien seikkailujen. He kohtasivat puhuvia puita, tanssivia perhosia ja jopa hassun näköisen mörön, joka yritti varastaa Pipi Pään hattua.
Lopulta he löysivät sammakon äidin, joka oli valtavan onnellinen nähdessään poikansa. Sammakko kiitti Pipi Päätä sydämellisesti, ja Pipi Pää palasi kotiinsa hatturasia-taloon, täynnä iloa ja uusia muistoja. Hän oppi, että pienikin höpsö pää voi saada aikaan suuria asioita, kunhan sydän on oikeassa paikassa.
Aloin pohtia, oliko Bimbon tuhmuus sittenkin vain seurausta löystyneistä ruuveista. Ehkäpä ne ylimääräiset kierrokset päässä saivat aikaan sen, että hän näki maailman hieman eri tavalla kuin muut. Tai ehkä hän vain piti siitä, kun sai aikaan pientä kaaosta.
Joka tapauksessa, Bimbo päätti lähteä etsimään uusia ruuveja. Hän kulki läpi romukauppojen, rautakauppojen ja jopa avaruusaseman varastojen, mutta ei löytänyt sopivia. Lopulta hän päätti, että ehkäpä ne löystyneet ruuvit olivatkin osa hänen viehätystään. Ehkäpä ne tekivät hänestä ainutlaatuisen.
Niinpä Bimbo jatkoi seikkailujaan, ruuvit löysällä ja mieli avoinna. Hän oppi, että joskus on ihan hyväksyttävää olla vähän sekaisin. Ja ehkäpä se onkin se, mitä me kaikki tarvitsemme silloin tällöi
n.