Onko shelttien luonteelle tapahtunut jotakin?
20-30 vuotta sitten sheltit olivat oikein täydellisiä perhekoiria: fiksuja, rauhallisia, ehkä hiukan pehmeitä, hyviä harrastuskavereitakin tokoon ja agilityyn. Tuttavapiirissä oli paljon shelttejä enkä koskaan tavannut ongelmakoiraa tai kuullut omistajien valittavan. Shelttejä pidettiin yleisesti helppona rotuna, joka sopii ekaksi koiraksikin.
Nyt tuttavapiirissä ja naapurustossa on useampi sheltti, jotka esim. saavat ohitustilanteessa hirveät räyhäraivarit. Naapurissa on sheltti, joka ulkona ollessa haukkuu tauotta. Kaverini, todella kokenut koiraharrastaja, otti sheltin joka nyt on suunnilleen 1-vuotias ja totesi vaan, että on ollut vaikeaa, ymmärsin että koira ei olekaan ihan ihanne lapsiperhearkeen.
Onko shelttien luonteelle tapahtunut jotakin parissa kymmenessä vuodessa vai mitä ihmettä?
Kommentit (4)
Jalostus jos tavoitellaan korostuneesti jotain ominaisuutta seuraa myös jotain muuta? Kasvattajien menetelmät eivät osaa?
Meidän kulmilla pyörivä citykettukin vaikuttaa rohkeammalta kuin nuo nurkissa pyörivät sheltit.
sheltti on paimenkoira, jäin miettimään, että ehkä nuo ongelmasheltit eivät ole saaneet käyttää paimennusviettiään tarpeeksi ja se sitten näkyy remmiräyhäämisenä. Yhdellä sukulaisellani oli lapin paimenkora ja koiraa pidettiin ihan kotikoirana, ei mitään harrastuksia, normaalien lenkkien lisäksi. Se sitten näkyi niin, että koira vahti kaikkia perheenjäseniä ja alkoi paimentaa näitä, ja vieraitakin, jotka kotiin tulivat.
Käyttökoiria ei pitäisi koskaan ottaa pelkäksi seurakoiraksi.
Naapurustossa on joitakin shelttejä, ja tuntuvat olevan ihan entisenlaisia selväpäisiä yksilöitä, ehkä entistä useammilla on arkuutta. Mutta yleisellä tasolla voi olla, että nykyään arvostetaan enemmän vilkkautta ja poweria ja se näkyy häiriökäyttäytymisenä. Ainakin omassa rodussani saksanpaimenkoirissa on (yli)vilkkaus, reaktiivisuus ja temperamentti lisääntyneet. Mielestäni jalostus ohjautuu vikasuuntaan tässäkin.