Lue keskustelun säännöt.
Onko kellään aikuinen lapsi muuttanut kotiin takaisin?
26.02.2025 |
Parikymppinen lapsi jäi työttömäksi ja ymmärrän hyvin, että olisi fiksua muuttaa kotiin takaisin, kunnes löytyy uusi työ ja on rahaa elättää itsensä. Siinä voi mennä vaikka vuosikin, kun työmarkkinat ovat mitä ovat.
Onko kuitenkin kauheaa, kun koen masennusta asian suhteen? Tiedän että edessä on kotitaloudessa sekavat vuorokausirytmit, kun hän bilettää kavereiden kanssa öisin. Lisäksi hän ei tee kotitöitä, on oppinut sen isältään, enkä ole osannut kasvattaa paremmin. Kaiken huipuksi olen jo muuttanut kaksioon jossa on kyllä kummallakin mahdollisuus nukkua eri huoneissa, mutta tila on pienempi kuin lapsuusajan perheasunto.
Olin jo asennoitunut omaan elämään, kun lapsi muutti pois. Koti oli siisti, oli oma rauha, enkä ole tehnyt ruokaa moneen päivään, vaan syönyt lounaan töissä ja kotona leipää tms. Se on ollut todella vapauttavaa. Olen koko aiemman elämäni tehnyt kotityöt yksin ja siksi eronnutkin, kun mies ei tehnyt koskaan mitään. Vihdoin pääsin kotityötaakasta eroon ja nyt se sitten palaakin.
Olisiko kannustavia sanoja? Rakastan lastani ja olen iloinen, että näkisin häntä vielä enemmän ennen lopullista itsenäistymistä. Koen huonoa omaatuntoa siitä, että tavallaan en kuitenkaan jaksaisi.
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelisäännöt selviksi. Pidät oman makkarisi, lapsi nukkuu olkkarissa. Lisäksi hän maksaa osansa ruuista, sähköstä ja vedestä sekä tekee puolet kotitöistä.
On lapsistani kaksi palannut hetkellisesti asumaan lapsuuskotiinsa, mutta tosiaan vain hetkellisesti. Molemmat kuitenkin olivat tuolloin työelämässä jo. Perheessämme ei ole onneksi koskaa ollut työttömyyttä.
Ehdotin että masennukseen sairastunut tyttäreni olisi muuttanut takaisin luokseni, vaikka se olisi ollut hieman hankalaa, koska olin juuri muuttanut (isoon) yksiöön. Hän ei halunnut. Vajaan vuoden kuluttua hän teki itsemurhan.
Ei todellakaan kannata ottaa takaisin tai jos pakosta muuttaisi niin sinun säännöillä.
Toisaalta vaikka nuori kuinka lupaisi ryhdistäytyä niin konflikteja todennäköisesti tulee, kun on saanut huonon kasvatuksen. Ulos ei voi ketään nakata omasta kodista. Jos nuori oikeasti alkaisi perseillä eikä yrittäisi edes hakea töitä ym niin lirissä olet.
Mieti vielä, kun et rajoja osaa pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisen ihmisen kanssa voi sopia etukäteen yhteisasumisen säännöt. Nuori voi sitten vielä miettiä haluaako muuttaa luoksesi ja noudattaa näitä pelisääntöjä. Mitä mukavammaksi teet hänen asumisen mahdollistamalla tuommoisen elämän, siivoamalla hänen sotkut ja luopumalla omasta makkarista, sitä pidempään hän varmaan viihtyy.
Älä ota..hän ei tuu koskaan itsenäistymään varsinkin kun on nyt työtön..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ottanut,johtuen siitä että taustalla oli jo mimmosta rikollista elämää ja aina varasti kaiken minkä irti sai. En kokenut oloani turvalliseksi..välillä on ihan sama miten kasvatat,voit olla huippu hyvä äiti mutta lapsesi vaa perseilee,voit olla myös tosi huono äiti ja lapsesi menestyykin,ne tekee itse valintansa jossain vaiheessa ihan sama miten ne kasvattaa .
Vierailija kirjoitti:
Älä ota..hän ei tuu koskaan itsenäistymään varsinkin kun on nyt työtön..
Ota ihmeessä takaisin, Suomessa työnnetään lapset liian aikaisin omilleen ja vakavat päihdekäytöt lisääntyy rajusti. Lähdetään yksinäisyydessä hakemaan seuraa ihan mistä vaan löytyy....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ennemmin maksaisin lapsen kuluja parinsadan edestä kuin ottaisin hänet kotiin muuten kuin ennalta määrätyksi ajaksi kuten kesätöiden vuoksi. Kyllä ne muutkin työttömät pärjää, joten teet lapselle ja itsellesi karhunpalveluksen, jos päästät hänet kotiisi asumaan.
Vierailija kirjoitti:
Ehdotin että masennukseen sairastunut tyttäreni olisi muuttanut takaisin luokseni, vaikka se olisi ollut hieman hankalaa, koska olin juuri muuttanut (isoon) yksiöön. Hän ei halunnut. Vajaan vuoden kuluttua hän teki itsemurhan.
Osan otto. Kauhea menetys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pariinkin otteeseen ottivat uuden lähdön meidän lapset aikoinaan. Olisin kyllä tykännyt heitä holhota oikein mielelläni, mutta eivät jaksaneet hyysäämistäni.
Vierailija kirjoitti:
Ehdotin että masennukseen sairastunut tyttäreni olisi muuttanut takaisin luokseni, vaikka se olisi ollut hieman hankalaa, koska olin juuri muuttanut (isoon) yksiöön. Hän ei halunnut. Vajaan vuoden kuluttua hän teki itsemurhan.
Auts tuo sattui ihan kamalasti. Mulle tuli ihan itku silmään. Mä oon kamalan pahoillani sun puolestasi.
Olen siis aikuinen mies, jolla on mielenterveysongelmia ja mä oon nähnyt masentuneita ja psykoottisia tyttöjä ja naisia ja mun tekee ihan kamalan pahaa nähdä, kun niillä on paha olo ja osa niistä on vielä niin nuoria.
Mä voin ymmärtää sun surun, kaipuun ja mahdolliset itsesyytökset.
Koeta jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Lapseni muutti takaisin kotiin 26 vuotiaana. Ja se oli meille molemmille helpotus, ainakin rahallisesti että kotitöiden osalta. Kun asuin omakotitalossa, siellä oli kaikenlaista lumenluontia ja nurmikonleikkausta, joiden määrä ei vähentynyt sitä mukaa kuin talon asukkaat vähenivät - oli ihan kiva, että oli joku muukin niitä hoitamassa.
Mutta minä kohtelin häntä aikuisena ja hän käyttäytyi aikuisena. Me emme asettaneet toisillemme erityisiä sääntöjä, mutta pyrimme olemaan haittaamatta toistemme elämää, sotkematta taloa ja syömästä jääkaapin viimeisiä ruokia. Hän maksoi kuluista osan - tietysti pienemmän osan, koska oli pienempituloinenkin. Kumpikin teki kotitöitä sen verran että siivosi jälkensä ja laittoi ruokansa. Hän teki isoimman osan noista pihatöistä, jotka itse olisin lähinnä jättänyt tekemättä.
Itselläni oli melko kiihkeä uravaihe just siinä, niin oli ihan kiva, että kotona oli muitakin.
Vierailija kirjoitti:
Pelisäännöt selviksi. Pidät oman makkarisi, lapsi nukkuu olkkarissa. Lisäksi hän maksaa osansa ruuista, sähköstä ja vedestä sekä tekee puolet kotitöistä.
Kannatetaan. Myös sille yölliselle bilettämiselle rajat! Sinun täytyy nyt vain olla tiukka. Kyllä lapsesi tietää, ettei missään muuallakaan mitään HOTELLI MAMAA ole.
Minä muutin aikoinaan kauan sitten. Lähdin 16 vuotiaana kotoa työmaailmaan toiselle paikkakunnalle mutta muutaman kuukauden kuluttua koti-ikävä kävi niin pahaksi että irtisanouduin työpaikastani ja palasin kotiin muutamaksi viikoksi. Löysin sitten uuden työpaikan jonne menin hyvillä mielin, koti-ikävä oli joutunut tällä .