Lue keskustelun säännöt.
Onko 45v liian vanha löytämään elämänsä ihmistä?
05.06.2011 |
Mietin josko eroasin kun kuopus täyttää 18 joidenkin vuosien päästä. Vieläköhän sitä olisi mahdollisuus löytää kumppania alle 5-kymppisenä? Vai hankaloituuko sitä myötä kun ikää tulee lisää?
Kommentit (12)
lapsia teidän ero harmittaa ja masentaa vaikka olisivatkin 18- vuotiaita joten miksi odottaa sinne asti. Sitten he tajuavat, että sinnitelitte yhdessä vain lasten takia ja kokevat itsensä huijatuiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsia teidän ero harmittaa ja masentaa vaikka olisivatkin 18- vuotiaita joten miksi odottaa sinne asti. Sitten he tajuavat, että sinnitelitte yhdessä vain lasten takia ja kokevat itsensä huijatuiksi.
itse 30 v ja kyllä minäkin järkyttyisin suuresti vanhempieni erosta nimittäin ja ihan taatusti näin olisi käynyt myös 18-vuotiaana.
Jos haluaa erota niin eroaa. Onko sillä väliä onko lapset 5 tai 18? 5-v:ltä menee kaverisuhteet uusiksi mahdollisesti ja 18v voi olla jo kotoa muuttanut mutta menee tottuessa että äiti ja isä eri osoitteessa ja jompi kumpi voi jäädä etäiseksi. Elämä on. Mutta ei elämää voi lasten kautta elää kuten ei puolisonkaan. Lapset sopeutuu tilanteisiin kun on pakko, alussa tietenkin aikaa kestää sopeutumisessa.
ja mulle ainakin kelpaisi 45vuotias (siis mies)
Elän itseäni nuoremman kanssa ja usein olen miettinyt että olisi pitänyt etsiä ainakin 10vuotta vanhempi kumppani...
ja mulle ainakin kelpaisi 45vuotias (siis mies)
Elän itseäni nuoremman kanssa ja usein olen miettinyt että olisi pitänyt etsiä ainakin 10vuotta vanhempi kumppani...
on vähän eri juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mulle ainakin kelpaisi 45vuotias (siis mies)
Elän itseäni nuoremman kanssa ja usein olen miettinyt että olisi pitänyt etsiä ainakin 10vuotta vanhempi kumppani...on vähän eri juttu.
(vastaa nro6)
Että 45v on ihan turha haaveilla miehestä? Jos siis eroaa? Itsekin mietin monesti eroavani kun lapset isompia ja olisin silloin yli 40v. Vai kannattaako erota suhteesta heti jos sellainen tunne ettei rakasta? Onko 33v eronneen ja jolla 2 lasta helpompi löytää elämänsä rakkaus kuin vanhemman naisen? Mietin vain että mitä jos löydänkin vain huonompia miehiä....jaiks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse 30 v ja kyllä minäkin järkyttyisin suuresti vanhempieni erosta nimittäin ja ihan taatusti näin olisi käynyt myös 18-vuotiaana.
Itse olen 25, ja tuntuisi aivan kamalalta ja masentavalta, jos vanhempani eroaisivat.
Että 45v on ihan turha haaveilla miehestä? Jos siis eroaa? Itsekin mietin monesti eroavani kun lapset isompia ja olisin silloin yli 40v. Vai kannattaako erota suhteesta heti jos sellainen tunne ettei rakasta? Onko 33v eronneen ja jolla 2 lasta helpompi löytää elämänsä rakkaus kuin vanhemman naisen? Mietin vain että mitä jos löydänkin vain huonompia miehiä....jaiks.
omaa kokemusta mutta luulisi ainakin että nelivitosella on vähemmän vaihtoehtoja. Tietysti varmaan sellaiset nuoret miehet, jotka haluaa seksiä vanhemmalta naiselta, on kiinnostuneita, ja viisikymppiset tai yli. Samanikäiset ainakin joidenkin keskustelupalstojen mukaan ovat kiinnostuneempia itseään nuoremmista naisista. Mutta pitäisi varmaan kysyä nelivitosilta naisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin on vähän kiinni itsestäkin. On kivempaa jos on huolehtinut terveydestään ja ulkonäöstään. Usein 45 voi olla paljon timmimmässä kunnossa kuin lösähtänyt 35. Tämän tajusin itse kerran raflassa. Olen nyt 40v, mutta silloin siis taisin olla 37. Mulla oli kauhea alemmuus iästäni (olen äiti ja juuri silloin eronnut). Yksi 29 tosi kivan näköinen mies alkoi rupatella kanssani ja piti huoltani ihan hölmönä: olin timmissä kunnossa (urheilen paljon jne) ja hän totesi, että häntä nuorempi eksänsä oli minua paljon möhkömpi (kun valitin siis vaivihkaa mukamas isoa mahaani jne). Olen ollut ihmeissäni kun muulloinkin itseäni selkeästi nuoremmat miehet kiinnostuvat. Nyt on olen vakiintunut taas onnellisesti. Vauvakin on tullut. En tosin sitten rakastunut kuitenkaan näihin nuoriin miehiin, vaan löysin ikäiseni vastuullisen ja luotettavan kivan miehen.
Mutta siis: tottakai 45 ja 55 ja 65 ja miksei jopa 75 (jos on vielä terveyttä) voisi löytää ihanaa ihmistä rinnalleen? :-)
Jos on alaikäisiä lapsia, niin mies toki kannattaa valita niin, että lapset tykkäävät hänestä ja hän tykkää lapsista. Muuten ei tule mitään muutakuin tosi isoja vaikeuksia.
hyvä isä, mikä kysymys!
En jaksa vääntää rautalangasta perusteita, vastaan vain että ei ole.
Vähän itseluottamusta nyt peliin, jooko?
etkö tajua ettei 45 oo enää mitään mahkujamihinkään, elämä on eletty ja ei oo muuta tekemistä kuin odottaa kuolemaa !?!