Lue keskustelun säännöt.
Lamaantuminen elämässä. Istun kotona koska eläminen ahdistaa.
25.02.2025 |
Aamulla herään, juon kahvia, otan lääkkeet ja avaan TV:n. Saatan siivota ja kuunnella musiikkia mutta parin tunnin jälkeen lamaannun.
En halua elää, en halua mennä ulos ja lenkille vaikka pitäisi. Koko elämä tuntuu niin vieraalta ja oudolta, ettei uskalla mennä ns imuun mukaan vaan jämähtää. Joskus olin ihan päinvastainen mutta niin paljon tuli takkiin ja mokasin niin usein, että masennun ja itseluottamus katosi. Nyt haluaisin kaikenlaista mutta olo on vieras ja kuin olisi jäänyt elämän kyydistä pois.
Kommentit (6)
Älä jää menneisyytesi vangiksi. Se mikä on mennyttä on mennyttä. Et voi sitä muuttaa murehtimalla. Pyri keskittymään tähän hetkeen. Jos olet tehnyt mokia, niin niiden tarkoitus on vain opettaa sinua. Sellainen joka ei elä, ei tee myöskään virheitä. Sellaista ihmistä ei olekaan, joka ei tekisi virheitä. Kyllä sinä selviät. Kaikkea hyvää sinulle päivääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos yrittäisit edes kerran vaikka pakottaa itsesi käymään ulkona? Ajattelet vaikka, että ei ole pakko mennä sinne enää ikinä sen jälkeen, mutta pakko on ainakin kerran yrittää. Sitten vain menet ja kokeilet millaisia tunteita tämä herättää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se siitä jossain vaiheessa taas helpottaa. Sinnikkäästi raahustat eteenpäin.
No jaa. Olen pelkuri ja tuhonnut elämäni kun en ole pystynyt katsomaan tulevaisuuteen vaan elänyt kuin sellaista ei olisi. Siksi mitään pysyvää ei ole jäänyt.
Edes ajokorttia en ole kyennyt hommaamaan, pelkään jopa sitä. Töihin en pysty sitoutumaan koska sitten kaikki "tajuaa" miten outo/huono olen tai parisuhteet täysin helvettiä, toksisia. Lapsia ei tietenkään vaikka olen todella sydämellinen ihminen ja rakkautta löytyisi mutta elämä on nuoralla kävelemistä ja itseensä on hankala luottaa. Jotain pysyvää pitäisi alkaa kehittämään tai sitten en jaksa enää. -ap
Vierailija kirjoitti:
Älä jää menneisyytesi vangiksi. Se mikä on mennyttä on mennyttä. Et voi sitä muuttaa murehtimalla. Pyri keskittymään tähän hetkeen. Jos olet tehnyt mokia, niin niiden tarkoitus on vain opettaa sinua. Sellainen joka ei elä, ei tee myöskään virheitä. Sellaista ihmistä ei olekaan, joka ei tekisi virheitä. Kyllä sinä selviät. Kaikkea hyvää sinulle päivääsi!
Kiitos olipa lohdullista. Minulla on tavoitteita ja unelmia, joiden eteen olen nyt alkanut panostamaan ja toteuttamaan konkreettisesti. Ehkä muutos nyt pelottaa ja siksi keikun toivon ja epätoivon välillä. -ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos yrittäisit edes kerran vaikka pakottaa itsesi käymään ulkona? Ajattelet vaikka, että ei ole pakko mennä sinne enää ikinä sen jälkeen, mutta pakko on ainakin kerran yrittää. Sitten vain menet ja kokeilet millaisia tunteita tämä herättää.
Niin. Olen kyllä kaupassa käynyt, välillä kävelen kauemmaksi asioille tai käyn kaupungilla asioilla mutta itsensä fyysinen huoltaminen on jäänyt. Liikunta auttaisi. -ap
Kyllä se siitä jossain vaiheessa taas helpottaa. Sinnikkäästi raahustat eteenpäin.