Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tais sitten menettää välinsä poikaansa ja lastenlapsiinsa.
21.06.2011 |
Olen ollut 10v mieheni kanssa yhdessä ja meillä kaksi lasta 3v ja 9v. Välit anoppiin on ollut aina ihan ok asialliset. Anoppi on tosi teräväkielinen ja usein olen saanut kuulla suorat mielipiteensä minun toimistani (lasten kasvatuksesta, kodin sisustuksesta, lomien viettämisestä ja milloin mistäkin, ylipäätään asioista jotka ei hänelle kuulu) En ole koskaan hänelle sanonut pahasti takaisin vaan tavallaan niellyt kaiken ajatellen etteipä ainakaan pääse haukkumaan miniäänsä. No haukkunut varmaan on takana päin siitä huolimatta..
No, nyt eilen kävi sitten sellainen juttu että alkoi taas avautumaan asiasta joka ei hänelle kuulu pätkän vertaakaan ja jatkoipa sitten että lapsemmekin ovat huonosti kasvatettuja. Nyt mulla pimahti ja sanoin takas suorat sanat, koska mitta tuli vaan täyteen. Sanoin ettei hänen tarvitse olla enää meidän kanssamme tekemisissä, jos se tuottaa noin paljon murhetta hänelle. Ja ihanaa kyllä mies oli täysin samaa mieltä. Meille hän voi tulla lapsiamme katsomaan, jos niin haluaa, sitä en estä, mutta minä en aio lasteni kanssa hänelle enää mennä enkä yhteyttä ottaa. mutta tuskin tulee koska tähän mennessä me olemme aina hänen luonaan olleet.
En tiedä täytyiskö taas olla niinku ei mitään ja niellä kiukkunsa, mut ainakin nyt mä oon ihan tosi ärsyyntynyt.
Kommentit (18)
fiksuna nöyrryt. Mummokin joutuu kuitenkin nöyrtymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
fiksuna nöyrryt. Mummokin joutuu kuitenkin nöyrtymään.
mutta nöyryys ja anoppi ei vaan sovi samaan lauseeseen. Sen olen tullut tässä vajaan 10v aikana huomaamaan. Ei ole mielestään koskaan väärässä.
ilman sinua tai isäänsäkin. 3v ei ehkä, jos ei ole tottunut olemaan mummon kanssa ilman vanhempia. Miksi lapset eivät saisi käydä mummon luona? Riitahan on sinun (ja mahdollisesti miehesi), ei lasten ja mummon välinen.
Loppujen lopuksi lapset ja miehen suhde äitiinsä ovat kuitenkin tärkeät, niin että rohkaise miestä kaikesta huolimatta tapaamaan mummoa ilman sinua. Mutta ei teillä, ja sinun ei tosiaan tarvitse olla mukana tuollaista kuuntelemassa.
ilman sinua tai isäänsäkin. 3v ei ehkä, jos ei ole tottunut olemaan mummon kanssa ilman vanhempia. Miksi lapset eivät saisi käydä mummon luona? Riitahan on sinun (ja mahdollisesti miehesi), ei lasten ja mummon välinen.
jos hän soittaa ja pyytää tulla käymään. Sitä vaan ei ole tähän mennessäkään tapahtunut niin usein että yksinkertaisesti luulen hänen haluavan olla ilman meidän perhettä. (poikansa eli minun mieheni ei ole hänen suosikkilapsensa)
Me ollaan tähän asti yleensä aina otettu yhteyttä tai menty vaan pyytämättä extempore käymään. Joten siks tuntuu tyhmältä alkaa soitteleen että etkö nyt silti haluais tavata lastenlapsias..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
palkita ja kuskailla lapsia varta vasten hänen luokseen, vaikka haukkuu myös näitä lapsia ja lasten äitiä? Kyllä voi tuollainen mummo ihan niellä oman lääkkeensä, jos ei tavat muutu voi olla ilman lapsenlapsiaan. Ja onko lapsillekaan tarpeen olla hänen seurassaan oppimassa typeriä tapoja? Ei pelkkä mummous ketään kruunaa tuntemisenarvoiseksi ihmiseksi.
olet ollut nielemiskone näin kauan?
Olisit jo heti aikanaan sanonut: sinä olet jo kasvattanut omat lapsesi ja nyt on minun vuoro. Jos jatkaa niin toista mutta älä sano mitään muuta.
Samoin sinä olet sisustanut oman kotisi nyt on minun vuoro sisustaa omani jen.....
Nielemiselläsi olet ikäänkuin antanut luvan jatkaa tuota louskutusta!
Sanat sanotut aikanaan....:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SILLÄ EHDOLLA, että ääni muuttuu kellossa ja asioihin puuttuminen ja panettelu loppuu just ja nyt.
Näin sinun ei tarvitse nöyrtyä, vaan anopin valtaan jää, miten asiat tästä edespäin menevät; mummon ja teidän perheen välit säilyvät tai sitten jos anoppi ei suostu toimintaansa muuttamaan, välit katkeavat.
Sanele sinä miehesi kanssa ehdot ja anopin valtaan jää hyväksyykö ne.
Tämän äidin puolen kyllä näkevät.
Asia on minusta niin surullinen, mutta en tiedä mitä voisin tehdä (toimia välikätenä).
Anoppi ja appi itse sanovat hyväksyvänsä tilanteen, mutta kyllä heistä näkee, että kärsivät.
Olen yrittänyt vähän puhua selkärankaa miehen veljelle, mutta ei ole tainnut auttaa.
Lapselle on rikkaus, kun hänellä on molemmat isovanhemmat ja molempien vanhempien suku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän siinä olen varmaan virheen tehnyt, kun oon sietänyt sitä puuttumista ja vähättelyä niin kauan. Sitä oon vaan halunnut olla sellainen ettei sais musta mitään pahaa sanottavaa, kun huomasin alusta alkaen kuinka kurjasti anoppi aina miestäni kohtelee. (hänen veljensä ja siskonsa on ihan eri maata ja voi sitä ylistyksen määrää, ja voitte kuvitella kuinka täydellisiä heidän lapsensa ovat..)Koskaan en ole kuullut mitään positiivista miehestäni anopin sanovan ja usein oon sanonutkin sitä miehelleni että eikö se tunnu pahalta, mutta ei mies siitä välitä, on ehkä niin tottunut siihen.
Toisaalta taas en oo koskaan ollut pitkävihainen, mutta väkisinkin miettii että olisko sitä vaan parempi olla omissa oloissa. Ja antaa anopinkin olla.
että sanoit suoraan! Ei kaikkea paskaa tartte aina vaan niellä! T: Eräs jolla myös joku päivä napsahtaa ja sanon suoraan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
fiksuna nöyrryt. Mummokin joutuu kuitenkin nöyrtymään.
paskat!
Fiksusti tehty kun sanoit suorat sanat.
Lapset arvostelevat reippasti ääneen, tekemisiäni, menemisiäni ja mm. hankintojani. Itse ovat vähän väliä jotain vailla, palveluksia, rahaa, tavaraa, yms.
Miten paljon lapset oikein vaativat vielä aikuisenakin?
Olen kyllästynyt ja lopen uupunut tähän tilanteeseen.
Katkasenko välit, vaikka väliaikaisesti,, helpottaisi kovasti..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun ei tosiaan tarvii nöyristellä ja mielistellä. Mummi haistakoon pitkän peen.
Mullakin meni välit anoppiin huonoksi, kun lapsi syntyi. Suutuin anopille ekan kerran, kun lapsi oli puolivuotias ja anoppi kälätti estottomasti mielipiteitään lapsen hoidosta ja tokaisi vielä, ettei lapsemme ole yhtä rakas kuin eräs toinen lapsenlapsi.
Ennen tuota olin tullut hyvin toimeen anopin kanssa. Sen jälkeen suhtauduin häneen ihan toisin. Hän on itsekin välillä sanonut, ettei hänen puheistaan kannata välittää, mutta en osaa olla välittämättä. Erityisesti kaikki lasten kasvatukseen ja lapsiin liittyvä arvostelu saa pinnani palamaan. Kai ne omat lapset ovat itselle aina niin rakkaita, sitä kai se on.
Mieheni on sanonut, että hän antaa äitinsä puheiden mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, koska on oppinut sen jo nuorena kotona asuessaan.
Anopit kai kokevat, että miniät ovat niin läheisiä, että heille voi puhua suoraan. Miniät puolestaan haluavat säilyttää normaalin kohteliaisuusvälin anoppeihinsa. En oikein muuten ymmärrä tätä viestintäongelmaa, joka meilläkin on tullut esille.
Viimeksi näimme noin viikko sitten ja taas paloi mulla pinna. Anoppi ihmetteli, että eikö saa suoraan puhua lapsen käytöksestä, ja miksi kummassa suutut.
Kyllä mua rasitti anoppi jo ennen lastakin, mutta sen jälkeen on meinannu ihan mennä hermot. Mikä siinä on että pitää puuttua asioihin, jotka ei sille kuulu!? En mäkään mee niiden kotiin arvostelemaan niiden kotia, elämäntapaa (jossa todellakin olis sitä arvosteltavaa), lastenkasvatusta, syömisiä yms... Millä oikeudella anoppi saa sanoa mitä sylki suuhun tuo ja mun pitäis vaan hymyillen kestää..
Jos jotain joskus sanon sille tiukasti niin se saa siitä vaan ilon juoruta kaikille millanen miniä sillä on kun niin ja niin pahasti mulle sanoi...Että ei huvittais antaa sille sitä tyydytystä. Mutta en kyl loppuelämääni jaksa vaan kuunnella hymyssä suin kaikkea arvostelua.
ei lapsetkaan tarvii sellaista mummoa joka haukkuu lasten vanhempia!
itsekin aikoinaan panin välit poikki mummoni kanssa kun tämä haukkui äitiäni.
en myöskään ole missään väleissä oman anoppini kanssa, ja se onkin jo toinen tarina, mutta en usko tuohon ollenkaan että lapsille olis kovin tärkeää olla jatkuvassa yhteydessä molempiin isovanhempiin. mä olen ainakin omalla kohdallani aivan varma että mitä vähemmän lapseni ovat oman anoppini kanssa tekemisissä, sen parempi.
Minulla myös hankala ja ilkeä, kaikkeen puuttuva ja neuvoja antava anoppi. Ennen lapsia siedon häntä, mutta nyt alkaa olemaan aika vaikeaa. On vaikeaa sanoa hänelle yhtään mitään kun heti alkaa neuvominen siitä miten oikeasti asiat pitäisi tehdä. On myös hyvin ilkeä ja tiuskii lapsilleni. Meillä ollessaan alkaa siivoamaan ja ilkeämielisesti huomauttelee miten sotkuista on. Kukaan heidän perheestään ei sano anopille vastaan vaan aina tehdään niin kuin hän haluaa. Jos hän haluaa kahvit tarjoilla kesken MM-jääkiekko-ottelun, silloin on kaikkien tultava pöytään tai alkaa hirveä riehuminen.
Nyt alkaa olemaan minun mittani täynnä. En juurikaan enää käy anoppilassa ja jos käyn, pidän puhumisen minimissä. On niin paha olla siellä. Toisaalta jos ystävällisestikin huomautan hänelle jostain, on hän niin pitkävihainen ettei ikinä tule antamaan sitä minulle anteeksi. Se laittaa oman mieheni, apen ja miehen siskon todella vaikeaan välikäteen enkä haluaisi sitä heille tehdä.