Lue keskustelun säännöt.
Työttömyys ja tulot - yhteiset vai omat rahat
14.06.2011 |
Täällä aina keskustellaan siitä, onko yhteiset vai omat rahat. Jos on kokonaan omat rahat, niin mitäs sitten, kun toinen on työtön ja ei saa puolison tulojen perusteella mitään mistään??
Kannattaa lukaista:
http://www.talouselama.fi/uutiset/article641297.ece?s=u&wtm=te-13062011
Kommentit (9)
työttömäksi jäävä saa ansiosidonnaista joka reippaasti parempi peruspäiväraha. Kyllä sen 500 päivän aikana uuden duunin löytää jos vain haluaa. Jollei halua työllistyä niin ei mun mielestä puolisolla mitään velvollisuutta elättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työttömäksi jäävä saa ansiosidonnaista joka reippaasti parempi peruspäiväraha. Kyllä sen 500 päivän aikana uuden duunin löytää jos vain haluaa. Jollei halua työllistyä niin ei mun mielestä puolisolla mitään velvollisuutta elättää.
Yksi kaverini elää työttömänä kahden tilin taloutta, ja sitä on oikeasti surkea katsella.
Tämä tuttava on vajaakuntoinen eikä pysty tekemään töitä ilman apuvälineitä. Normaalia työpäivää ei jaksa edes apuvälineiden kanssa. Ei hän mistään töitä saa; välillä on tukityöllistettynä jossakin ja silloinkin suurimman osan ajasta sairaslomalla.
Koska tätä on jatkunut vuosikaudet, ei hän saa päivärahaa enää ollenkaan (puolison tulojen takia). Käytännössä elää lapsilisillä ja vanhempiensa antamalla satunnaisella taskurahalla.
Rouvalla ei ole varaa ostaa uusia vaatteita itselleen, ja mies ostelee kaikenlaisia kivoja leluja (mm. viihde-elektroniikan uusimpia tulokkaita) itselleen ja lapsille.
elatusvelvollisia toisiinsa nähden. Musta nää "en voi ostaa edes uusia vaatteita ja mies ostaa golf-mailoja"-jutut, kertoo vain alistumisesta täydelliseen tietämättömyyteen. Avioliitto on yhteinen yritys. Mulle ei olisi tullut mielenkään vaatia mieheni olemaan ilman rahaa kahta vuotta kun perusti yrityksensä. Toisaalta nyt, kun firmalla menee hyvin, en tunne huonoa omaatuntoa nauttiessani sen hedelmistä.
ja minä töissä. Edelleen on täysin yhteiset rahat.
mies ei saa työttömyyspäivärahaa, vaan elämme kotihoidontuella ja minun n. tonnin keikkapalkallani. olemme kuitenkin päätyneet tähän tilanteeseen vapaaehtoisesti. meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta. präjäämme, kun olemme leikanneet kulumme minimiin. jos tulee tiukka paikka, menen käymään enemmän keikoilla ja näin tilanne korjaantuu nopeasti.
rahamme menee tasan tarkkaan perustoimeentuloon: vaatteisiin, (omistus)asuntoon, sähköön, puhelimeen, ruokaan jne. mitään luksusta ei arkeemme kuulu, vielä. pian olen menossa takaisin työelämäään, jolloin tuloni moninkertaistuvat ja rahaa alkaa "tulvia" ikkunasta sisään.
mutta kuten todettua, olemme tässä vapaaehtoisesti emmekä saa yhteiskunnalta mitään muuta kuin kotihoidontukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli vaikka toisella olisi rahaa ja kaiken maailman hilavitkuttimet, ei hänen ole pakko antaa puolisolle rahaa muuhun kuin ruokaan ja vaatteiisin (ja niissäkin riittää perusjutut, ei Armani tai Dolce Gabbana)
esim. valmistumisen jälkeen, jolloin ei ole ansiosidonnaisesta toivoakaan. Eiköhän silti ole ihan normaali...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei elätä esim työttömyysjakson aikana?
Puolison kuitenkin kuuluu elättää...