Pystyisittekö luottamaan?

Asettautukaa mun asemaan... Olisitte olleet aviossa vajaat kymmenen vuotta, liitossa syntynyt kaksi lasta. Liitto suht riitaisa. Lopulta mies hakee eroa, ottaa ja lähtee valmiiksi katsotun uuden kumppanin kanssa. Miehen uusi kuvio ei toimi, haluaa takaisin. Suostut, koska uskot että suurin osa erosta on oma syysi. Jatkatte yhdessä, kunnes mies taas lähtee muutaman kuukauden päästä samaisen naisen matkaan. Aikaa kuluu puolisen vuotta. Mies on elänyt osan aikaa yksin, osan ajasta naisen kanssa. Päätetään taas yrittää yhdessä. Ostetaan jopa talo. Mies jää kiinni valheista, pitänyt yheyttä kyseiseen naiseen vaikkei pitänyt (valheita ja outoja tapauksia enemmänkin, mutta ne on kuulemma mun syytä). Heitän ukon pellolle, omissa nimissäni ollut talo jää myytäväkseni. Aikaa kuluu ja miehellä lukuisia kumppaneita. Itselläni muutama. Ajaudutaan taas yhteen. Yhteiselo ahdistaa itseäni valtavasti. Yritän ajatella lasten parasta ja tsempata itseäni kestämään edes muutama vuosi, että lapset olisivat isompia. Yritän, ajattelin jopa pääseväni taloudellisesti helpommalla jos pysyn kimpassa miehen kanssa. Viimein olo on niin paha, että tilanne räjähtää käsiin ja mies saa kenkää. Olisiko pitänyt vaan sokeasti luottaa??? Olisitteko pystyneet? Minä en.