Miten missä ja kuinka pääsisin tästä yksinäisyydestä puhumaan?
Olen ollut viikon lomalla, en ole puhunut sanaakaan kenellekään. Puolisoa/naista ei ole.
Olen valtion virkamies, niin en voi tästä oikein avautua mihinkään. Ensi viikolla onneksi pääsee töihin juttelemaan taas kaikesta maan ja taivaan välisistä asioista, kiitos siitä kollegoille.
Mutta nämä lomat. Ei mitään eikä ketään kenelle jutella. Joskus unohdan asian, kun keksin lomalle jotain muuta ajateltavaa. Joskus taas asiat palaavat mieleeni.
Nuo poliisien itsemurhat tulivat mieleen. Ei minulla mitään itsetuhoisia juttuja ole mielessä, mutta kävi vain mielessä se, mitä nämä poliisit ovat kokeneet.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta tiedän hyvin miltä tuo tuntuu kun ei puhu päiväkausiin kenenkään kanssa. Onneksi sinulla on kuitenkin työyhteisö joka antaa edes jonkinlaista sosiaalista elämää arkisin mikä taasen monelta yksintyöskentelevältä puuttuu vaikka ei etätöitä tekisikään.
Jostain syystä tämä ei kiinnosta ketään että niin moni aikuinen suomalainen on nykyisin yksinäinen.
Itse asiassa olen pyöritellyt työtarjousta, jossa olisi 100 prosenttinen etätyö. Mutta saas nähdä pääsemmekö palkasta sopuun.
ap
Älä lähde etätyöhön! Olen itse etätyössä ja en suosittele
Tapaa ihmisiä, älä hyydy kotiin. :)
Tapaa omaisiasi.
Juttelin työterveyspsykologille.
En osaa auttaa, mutta tiedän hyvin miltä tuo tuntuu kun ei puhu päiväkausiin kenenkään kanssa. Onneksi sinulla on kuitenkin työyhteisö joka antaa edes jonkinlaista sosiaalista elämää arkisin mikä taasen monelta yksintyöskentelevältä puuttuu vaikka ei etätöitä tekisikään.
Jostain syystä tämä ei kiinnosta ketään että niin moni aikuinen suomalainen on nykyisin yksinäinen.