Mikä vaivaa ihmistä,
joka aina pyrkii tekemään muiden puolesta kaiken, auttamaan ja pelastamaan niin, että sille autetulle tulee suorastaan ahdistunut ja kuristunut olo?
Eräs läheiseni on tällainen ja hänellä on aivan ilmeisen pakkomielteinen tapa etsiä aina lisää "autettavia". Istuu milloin kenenkin syöpäpotilaan vuoteen äärellä ja suorastaan tuntosarvet koholla etsii säälin kohteita. En tajua! Omat asiat on ihan retuperällä, mutta ne jotenkin laiminlyö täysin.
Kommentit (3)
läheisriippuvainen. On jotenkin niin pirstaleinen persoona, että kokee muiden ongelmat aina henkilökohtaisesti omakseen. Elää tavallaan muiden kautta.
Se teki tota jo teininä, istui perjantai-illat keskustassa kuuntelemassa kaiken maailman mielenterveysongelmaisten juoppojen ongelmia. Ja aikuisiän kynnyksellä oli jo itse täysin solmussa oman elämänsä kanssa! Hankki kuitenkin sellaisen ammatin, missä voi toteuttaa tätä muiden ongelmiin uppoutumis -taipumustaan, mutta omat asiat vain luisuvat alaspäin...
Jotta ei tarvitse miettiä omia asioita. Pakenee siis omaa elämäänsä.