Lähihoitajasta laitoshuoltajaksi

Tosta mäkin haaveileen, sais vaan sanoa, hoitajat tulee pian ja jatkaa menojaan.

Opiskele mieluummin välinehuoltajaksi. 

Mä olen sairaalahuoltaja. Vuodeosastoilla me tosiaan vastataan osastokeittiöstä (tilaukset, tarjoilut, tiskit, omavalvonta jne) ja ateriapalvelutehtävät tulevat vastaan 2-3 kertaa vuorossa. Ne ovat muuten ensisijainen homma, toissijaisena vuodehuolto eli puhtaat petipaikat, siivous vasta kolmantena. Toimenpideyksiköissä on luonnollisesti erilainen prio. Ja työn parhaita puolia on ehdottomasti se, ettei potilaiden kanssa tarvitse olla ihan loputtoman joustava, meillä se on ihan vastuukysymys. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sairaalahuoltaja. Vuodeosastoilla me tosiaan vastataan osastokeittiöstä (tilaukset, tarjoilut, tiskit, omavalvonta jne) ja ateriapalvelutehtävät tulevat vastaan 2-3 kertaa vuorossa. Ne ovat muuten ensisijainen homma, toissijaisena vuodehuolto eli puhtaat petipaikat, siivous vasta kolmantena. Toimenpideyksiköissä on luonnollisesti erilainen prio. Ja työn parhaita puolia on ehdottomasti se, ettei potilaiden kanssa tarvitse olla ihan loputtoman joustava, meillä se on ihan vastuukysymys. 

Lisään vielä, että työ on myös varsin siistiä, toki yksiköstä riippuen, eikä raskasta vrt esim kotisiivoukseen. En muista, milloin olisin viimeksi nähnyt eritteitä. Erilaisten eristyssiivousten ja purkujen kanssa tässä enemmän saa talvikausina pelehtiä. Niin ja ne potilaat eivät myöskään kiukuttele, koska tuot ruokaa. Kontaktit jäävät lyhyiksi, työt teet yksin tai tiimissä paikasta riippuen, askeleita tulee paljon. Itse inhoan esim leikkaussaleja, missä ollaan jatkuvassa tiimityössä ja auringontarkkoja, sovin ns hurlumheipaikkoihin eli esim psykiatrialle. Vaihtelu on työn suola, olen sissi eli sisäinen sijainen, en jäisi paikalleni. 20+ vuotta vieritty.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sairaalahuoltaja. Vuodeosastoilla me tosiaan vastataan osastokeittiöstä (tilaukset, tarjoilut, tiskit, omavalvonta jne) ja ateriapalvelutehtävät tulevat vastaan 2-3 kertaa vuorossa. Ne ovat muuten ensisijainen homma, toissijaisena vuodehuolto eli puhtaat petipaikat, siivous vasta kolmantena. Toimenpideyksiköissä on luonnollisesti erilainen prio. Ja työn parhaita puolia on ehdottomasti se, ettei potilaiden kanssa tarvitse olla ihan loputtoman joustava, meillä se on ihan vastuukysymys. 

Teetkö siis tuota kaikkea yhden vuoron aikana, vai onko vuorot suunniteltu niin että yhtenä päivänä olet vaikka keittiöllä ja seuraavassa vuorossa sitten vaikka siivouspuolella? Minkä verran työssä tarvitsee olla tekemisessä muun henkilökunnan kanssa, esim. hoitajien kanssa vai pystyykö työtä tehdä yhtään itsenäisesti ilman, että siihen puuttuu joku toinen koko ajan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sairaalahuoltaja. Vuodeosastoilla me tosiaan vastataan osastokeittiöstä (tilaukset, tarjoilut, tiskit, omavalvonta jne) ja ateriapalvelutehtävät tulevat vastaan 2-3 kertaa vuorossa. Ne ovat muuten ensisijainen homma, toissijaisena vuodehuolto eli puhtaat petipaikat, siivous vasta kolmantena. Toimenpideyksiköissä on luonnollisesti erilainen prio. Ja työn parhaita puolia on ehdottomasti se, ettei potilaiden kanssa tarvitse olla ihan loputtoman joustava, meillä se on ihan vastuukysymys. 

Teetkö siis tuota kaikkea yhden vuoron aikana, vai onko vuorot suunniteltu niin että yhtenä päivänä olet vaikka keittiöllä ja seuraavassa vuorossa sitten vaikka siivouspuolella? Minkä verran työssä tarvitsee olla tekemisessä muun henkilökunnan kanssa, esim. hoitajien kanssa vai pystyykö työtä tehdä yhtään itsenäisesti ilman, että siihen puuttuu joku toinen koko ajan?

Teen tuota kaikkea yhden vuoron aikana. Uraani aloittelin reilut parikymmentä vuotta sitten, silloin henkilökuntaa oli enemmän ja keittiö- ja siivousvuorot erikseen. Nykyään resurssi on tosi ohut, monella akuuttiosastolla on vain 1 sahu vuorossa. Työ on tällöin varsin itsenäistä. Toki tekemisissä tarvitsee olla, saa olla ja voi olla muun henkilökunnan kanssa, se on aikalailla oleellista osaston toiminnan kannalta tietää esim muutokset ruoanjakolistoissa, onko joku ravinnotta/reissussa/yllätyslähtijä/whatever. Muuten työt saa tehdä ihan rauhassa, ei niihin kukaan puutu. Ruokailut ovat ne, jotka rytmittävät päivää, muuten hommat hoidetaan varsin vapaassa järjestyksessä (olen tosiaan vetäytynyt kiertämään vainvuodeosastoja, en jaksa pelkkää siivousta ja kuten toisessa viestissä totesin, myöskään jatkuvaa tiimityötä). Meillä on käytössä puhelin, johon kilautellaan viestillä lähteneet potilaat, se on helpottanut paljon kun ei tarvitse kysellä ja kyttäillä. Hierarkiahimmelit on jätetty vuosituhannen vaihteeseen.

Olin ensin laitoshuoltaja, sitten lähihoitaja ja nyt olen henkilökohtainen avustaja. Työn raskaus menee samassa järjestyksessä.

Laitoshuoltajan työ (ja myös hoiva-avustajan työ, joka on joissakin paikoissa paljolti laitoshuoltajan työtä) on näistä hommista raskain. Myös aika yksitoikkoista laitoshuoltajan työ oli minusta, koska ainahan ne samat siivoukset on tehtävä, siivouksesta siis täytyy kyllä pitää, että siinä jaksaisi henkisestikin. Laitoshuoltajalla on ehkä eniten erilaisia paikkoja valittavanaan, sillä kaikkia mahdollisia paikkoja ja tiloja on siivottava, joten siinä mielessä laitsohuoltajana saattaisi olla mahdollisuuksia vaihtelevampaan työhön kuin muissa mainituissa ammateissa.

Myös lähihoitajat valittavat jossain määrin työn yksitoikkoisuutta; sama kaava toistuu päivittäin, vaikka niitä erilaisiakin hetkiä päivään mahtuisi. Eräs lähihoitaja vaihtoi dementiaosastolta palvelutalon puolelle ja valitti, että perustyö on sielläkin ihan saman kaavan toistamista. Onhan kaikki potilaat tai asiakkaat hoidettava ja sen takia työ on joka pävä paljolti saman toistamista hoiva-alallakin. 

Henkilökohtaisena avustajana vapautta on jo todella paljon ja muutenkin ko. työ on enimmäkseen hyvin vapaata, koska työtä tehdään usein työnantajan/avustettavan kotona, tai sitten ollaan mukana asioilla, kaupungilla jne. Sellaisiakin avustajia kyllä on, jotka avustavat työnantajaansa hänen omassa työssään eli ovat mukana työnantajansa työpaikalla.