Lisääntyykö katkeruuden määrä koko ajan?
Esimerkiksi eroja on enemmän kuin ennen ja eroaminen harvoin onnistuu helposti ja ilman mitään katkeruutta ja vihaa. Onko ihmiset muuttuneet kyynisemmiksi ja katkerimmiksi kuin ennen?
Onhan ennenkin ("ennen vanhaan") ollut monella tavalla elämä karumpaa ja kovempaa, mutta siihen on suhtauduttu eri tavalla. Yleensä kuitenkin perhe ja asuinpaikka ovat pysyneet samoina, sellaisina peruskallioina, joita ei enää nykyään ole.
Tällaista tässä vaan mietin illan ratoksi, itsekin katkeran eron kokeneena. En meinaa toipua millään. Tuntuu, että se ydinperhe jota en pystynyt nyt lapselleni tarjoamaan olisi ollut jotain korvaamattoman arvokasta.
Kommentit (3)
itse elin ydinperheessä joka oli läpimätä ja rukoilin joka ilta että vanhemmat eroaisivat.
että kaikissa tapauksissa esim. ydinperhe ei ole mikään autuaaksitekevä juttu.
Tarkoitankin enemmän sellaista keskimääräistä ihmisten kokemaa katkeruuden määrää. Tuntuu, että nykyaikana on enemmän pahan olon aiheuttajia ja että ihmisten täytyy olla todella vahvoja henkisesti että pärjäävtä ilman kyynistymistä ja katkeroitumista.
Ennen elämä oli ehkä keskimäärin helpompaa, henkisesti?
katkeroituminen on oma valinta, kun pitää vihasta kiinni. Sillä vaan sahaa omaa oksaansa. Päästä irti ja anna anteeksi. Voit paremmin.