Mitä tehdä kun 7 v ei tottele sitten millään? Olen toivoton

Mun 8 v. uhmaa kanssa jatkuvasti ja suuttuu leikeissä ja peleissä, jos on tappiolla tai säännöt ei miellytä. Tää päivä ollut aivan kamala eikä onnistunut mikään. Pelinappulat lentelee, kiroaa, paiskoo, huudattaa musiikkia jne. Niin väsyttävää. On niin itsepäinen ja voimakastahtoinen, että en tiedä miten siitä saisi kasvatettua kunnon kansalaisen. Toisaalta oli viime vuoden luokkansa edustajana koulun oppilaskunnassa joten koulussa ei näin pahoja ongelmia onneksi ole. Mun mies on paljon poissa kotoa työn vuoksi ja silloin aina hankalampaa. Syksyllä vaihtaa työhon, jossa kaikki illat kotona joten odotan miten käytös kenties muuttuu. Mutta en siis osaa neuvoa mikä auttaisi, kun itse samassa suossa rämmin. Kärsivällisyyttä kait ja huomion kiinnittäminen enemmän positiivisiin asioihin ja kehua silloin, kun asiat sujuvat.

Meillä 8v tyttö tekee välillä samaa. Jostain tulee se kiukkukohtaus, jolloin esineet saattavat lentää. Minä en moista siedä ja kiellän, jos ei puhe auta, pidän kiinni. Lapsi saa rauhassa kyllä huutaa ja potkia vaikka tyynyä, mutta ei rikkoa paikkoja. Yleensä lapsi menee sänkyyn ja laittaa oven kiinni. Annan olla rauhassa ja kun oletan, että on rauhoittunut, menen puhumaan. Sitten lapsi siivoa sotkun (kerää esim pelin lattialta), pyytää anteeksi, jos on minua potkinut jne.

Lopultahan poikasi kuitenkin totteli joka asiassa ja sait tahtosi läpi.

Ihan turhaan aloit itkemään. Olisit vaan tyytyväinen, että lopulta onnistuit.



Itse epäonnistun monesti toisen lapseni kanssa ja silloin voi sanoa, että vanhemmuus on hukassa.



Jatkat vaan samaan malliin. Ei siinä muu auta. Yleensä tuossa iässä ollaan huonoja häviäjiä pelissä.

Ilmeisesti tuo käytös kuuluu ikään. Eskari-ikäisen "uhmasta" tai esimurkkuiästä puhutaan, mutta ei tästä ekaluokkalaisten kiukuttelusta, uhmasta, raivoamisesta. Sitä tuntuu olevan muillakin. Meillä myös.



Poika on siis 7 v ja menee tokalle syksyllä. Koko vuosi on ollut riitelyä. Nyt jo vähän helpottaa, mutta edelleen on vastaavaa käytöstä kuin teillä ja jotenkin se on paljon rasittavampaa kuin jonkun 1-3 vuotiaan uhmakarjunta.

Luultavasti siksi, että tähän liittyy sanallinen ja fyysinen uhmaaminen myös, eli se vastaan räkyttäminen ja ovien hakkaaminen ja tavaroiden nakkelu yms.



Minullain palaa pinna. En ala itkemään, mutta hermostun ja karjun.



Ja olen tosi paljon yksin, kun mies on -aina- pois.



No.

Tässä jotain, mikä meillä on tehonnut.



Pelaaminen.

Sanon jo ennen pelin aloittamista, että sillä ehdolla, että hän ei kiukuttele jos häviää; minä en aio hävitä vain siksi että hän voisi voittaa, vaan pelaan säännöillä.

Jos kiukuttelee sitten hävittyään, seuraavalla kerralla en suostu pelaamaan. Pelaa yksin.

Ja kun pelataan, jos kesken pelin alkaa kiukku, kun on häviöllä, kokoan pelin pois.



Möykkäävälle on montaa kertaa sano. Kannan huoneeseen. Ovea ei potkita, tavaroita ei nakella, tai tulee päälle pelikielto tms. lisäsanktio, jotka myös pidetään.



Kun kiukuttelu möykkääminen yms. pahantuulisuus alkaa, muistutan mitä ikävää on edessä, jos ei lopu. heti.

"olen vielä hyvällä tuulella ja jaksan, kannattaa lopettaa NYT, ennenkuin hermostun ja....."



Jäähypenkki on meillä nimeltään rappuaresti, eli istutan portailla, kunnes rauhottuu. Kerran toteuitin uhkauksen ja vein pannuhuoneeseen, kun huusi ja raivosi niin paljon. Vein penkin, istutin siihen ja jätin valot päälle. Ei ole toiste tarvinnut viedä sinne.



Taloudessamme on myös 3 vuotias josta myös lähtee ääntä ja raivoa ja huutoa, temperamenttia ja vahvaa omaa tahtoa, ja joka on -pannuhuone kun noin pienelle tuntui liian julmalta - istunut saunassa karjumassa. Ovi auki ja valot päällä, mutta kuitenkin.

Rappuaresti on tuttu paikka hänellekin, samoin omassa huoneesaa rauhoittuminen.



Elikkä ei siinä muuta kuin pelisäännöt selviksi. Huonosta käytöksestä mennään toisaalle rauhoittumaan ja tavaroiden rikkomisesta tai nakkelusta tms. tulee lisää rangaistusta.



meillä 7 v tekee pieniä kotihommia viikkorahan vastineeksi ja jos on kovin hankala, vähennän viikkorahasta. Ilmoitan,e ttä jos käytös ei muutu, vien viikkorahasta 20 senttiä. Ja meillä kun nämä uhkaukset toteutuu. kun on maksun aika, sanon: saat 1,80 euroa, koska.. jos ei kelpaa, et saa tätäkään.

Kotihommia on tiskikoneen tyhennys, roskien vienti ja vuoteen petaus, oman huoneen siistinä pitäminen.



Tämä on tiukan ja julman kuuloista, mutta tajusin tuossa jossain vaiheessa, että jätkä tulee ihan silmille jos en lopeta ja heti, ja että on pidettävä tiukka linja, muuten olen kusessa, kun niin paljon itsekseni olen. Minunkin on oltava ihmisen kirjoissa jakamiseni kanssa, samoin pienemmällä lapsella on myös oikeus asua kodissa jossa ei koko ajan ole yksi möykkäämässä ja riitelemässä.

Vaikutat ymmärtäväiseltä ja pitkäpinnaiselta mutta silti johdonmukaiselta ja jämäkältä kasvattajalta. Ja lapsesi ihan tyypilliseltä 7-vuotiaalta. Meillä on samanikäinen voimakastahtoinen poika, ja hän on juurikin mm. Kimblen kanssa heittänyt pelilaudan ja nappulat pitkin pientareita lukuisia kertoja. Eikä mene pyynnöt perille millään. Sait jo hyviä neuvoja edellä eli en mene niihin sen tarkemmin, mutta halusin vain lähettää sinulle roppakaupalla virtuaalisia halauksia ja vakuuttaa, että todennäköisesti et tee yhtään mitään väärin, tuo vaan on haastava ikä. Älä anna periksi, pidä säännöistä kiinni jatkossakin, kyllä se vähitellen helpottaa.

eihän sulla mikään vanhemmuus hukassa ole. Ton ikäset on usein tollasia ja sinähän sen skaban voitit. Tsemppiä vaan sulle jatkossakin

Kiva kuulla teitä kanssasisaria että meidänkin 7,5 vee on ihan normaali tuon tottelemattomuuden ja tingintekijänä. Hermot meinaa mennä aina välillä ja joskus jopa joka päivä useamman kerran kun asiat eivät suju niin kuin pitäisi. Välillä tuntuu että vain meidän tenava on tottelematon mutta sitten näitä tekstejä lukiessa voi aina todeta että se kuuluu ikään ja toiset vain ovat "kovapäisempiä" ja lujatahtoisempi. Onneksi on nämä keskustelupalstat mistä löytyy kannanotto ja melkein jokaiseen ikävaiheeseen. :)

Mun 7-v. poika on aina ollut tosi kiltti ja nyt on alkanut keksimään mitä ihmeellisimpiä jekkuja tyyliin: äitin avaimet kenkään piiloon ja niitä etsitään kissojen ja koirien kanssa. On alkanut myös rikkomaan "vahingossa" tavaroita. Hänelle syntyi pikkusisko puolivuotta sitten,joten uskoisin,että ohimenevä vaihe :) tsemppiä!

Ihana kuulla ettei olla ainoita. Kysyisin, että onko muilla vastaajilla ainut lapsi vai onko useita lapsia? Olen miettinyt, että onko esim. tuo pelissä häviäminen vaikeata, kun meillä on ainut lapsi ja ei totu jakamaan sisaruksen kanssa.

ehdottaisin ruokavalion tarkistusta HETI! Sinähän tiedät: sokerit, valkoiset moskat, limsat jne... pois. Niistä lapset saa valtavasti räyhäenergiaa.



Tilalle tarpeellista rakennusainetta terveyttä ajatellen äläkä unohda Omega-3 rasvahappoja. Omasta kokemuksestani voin sanoa älä viivyttele.



Lisäksi miksi ihmeessä voitit? Lasten tulisi vuorotellen voittaa sinut ehkä sitten myöhemmin...! Anna siis heille se ilo.



Ota myöskin se ote lapsiisi niin että ETUKÄTEEN puhut miten toimitaan missäkin tilanteessa ja toistoja tietty:) Opeta lapsesi siihen jos sanot rankaisevasi tee se myös äläkä ikinä uhkaile turhaan! Sitäpaitsi sinä olet teidän kodissa päättäjä ei exä, joten sinun säännöt pätee sinun kodissa!

Voi kun vanhemmat hiffais et lapset opetetaan tavoille jo ihan pikkulapsista saakka: lempeästi, rakkaudella ja puhumalla asioista nätisti etukäteen:))))

Kokenut ja onnistunut!

Poika haluaa huomiota ja sitä tulisi kyllä antaa niin paljon kuin poika tarvitsee. Se rakentaa myös sisarusten välistä tunnesidettä kun toiselta ei ole pois se mitä näkee toisen saavan! Huomiota ja syliä:)

niin kauheana.



Ei kasvattajan tarvitse voittaa lasta, ihmeellisiä ohjeita tai syöttää omega kolme tabletteja.



Minusta olisi pitänyt ensin antaa harmituksen tappiosta ohi, oletteko huomanneet että jopa isot miehet/ eivät osaa kärsiä tappiota vaan itkevät ja väittävät että Saksa on paska maa.



Minusta ensin rauhoitutaan ja puhutaan siitä että joskus kärsitään tappioita toisella kerralla voitetaan ja silloin se voittaminen vasta kivaa onkin. Sitten korjataan vauriot, kaatunut pysti.



Ja äidit ei itke tuollaisessa tilanteessa vaan katsovat rauhassa vierestä tai lohduttavat kun toisella on pahamieli tappiosta.

tarvitse nujertaa kun toisella on huono fiilis. Mietipä itse miltä tuntuisi jos karvaan tappion hetkellä vielä rangaistisiin.



13

meillä on pienestä asti pelattu ja kerottu, että alussa ei voi tietää kuka voittaa ja kuka häviää ja kun pelaa, on aina häviämisen riski. Siltikin toiselle luokalle menevän pojan on ERITTÄIN vaikeaa hävitä. Kyllähän sitä häviämistä pitää oppia, kun pelaa muiden kanssa.



Meillä esim. eilen pelasi lapsi kaverin kanssa mölkkyä ja kaveri johti reilusti. Mun poika oli ihan maansa myynyt, ei osunut, kun oli nin hermostunut ja oli tosi surullinen ja raivoissaan jne. Kaveri on samanikäinen ja sitten toisella kierroksella rupes heittämään tahallaan ohi, jotta mun lapseni voitti.



Eli ei kaikilla tuonikäisillä ole samaa. Mutta häviämään pitää oppia. Kyllä minäkin välillä manipuloin peliä, että lapsi voittaisi, mutta en aina tietenkään. Ja joskus lapsi voittaa ihan ilman manipulointiakin.

Ainut mitä mä en tekisi, on se että sanoisin noin monta kertaa. Neljä kertaa on jo liikaa. Sanoisin kerran, ja jos ei toisen kerran jälkeen onnistuisi, niin alkaisin toimia.

Lapsi häviää taatusti jokaisen matsin. Jopas oppiikin oikein mestariluuseriksi. Ja kun sitten lapsen ollessa 13-14 vuotias hän voittaa ensimmäisen kerran, laitetaan peli kaappiin eikä siihen sitten enää kosketa. Lisäksi voi antaa Ikuinen häviäjä -diplomin tunnustukseksi pitkäjänteisestä luuseroinnista.



Eipä muuten tunnu yksittäiset tappiot enää missään, nimim. kokemusta on.

Juuri noin: ei voi tietää kuka voittaa! Lapsi tietää siis etukäteen mahdollisuuden häviämisestä.



Häviämään voi oppia jos voittaa esim. vanhempansa:) silloin oppii myös miten häviämiseen suhtaudutaan. Tietty joskus on vanhempien voitettava et into pelaamiseen säilyy.

pela muutenkaan mitään lasten kansa, parempi kun lapset pelaa keskenään. Aikuinen on isompi juttu niille, ja tietysti ne haluu ihan hurjasti voittaa. Olisitte syöny jotain hyvää tai meneet ulos syömään pelin jälkeen, kaikilla olis ollu parempi mieli. Ihan tyhmää alkaa valtataistelu tollasesta.

jos häviää kaverille!