Mitä ajatuksia herättää se, että joka toisella aikuisella on nykyään ADHD-diagnoosi?

Sehän on hyvä, että haetaan apua kun sitä on saatavilla.

Joo harmi vaan että vain muutama prosentti adhd diagnooseista on oikeita. Esiintyvyys 2-5 % väestöstä.

Ei mitään ajatuksia, ei kiinnosta.

Puhdas muotijuttu.

Vanhemmat myös hommaa näitä diagnooseja lapsilleen, niin on tarjota selitys sille, miksi se oma lapsi ei ole ihan se terävin kynä.

Kerropa ap ensin oma ajatuksesi asiasta?

Heitä ei hyväksytä spermanluovuttajiksi eikä poliisikouluun. Ei myöskään lentäjiksi.

Sellaisia ajatuksia että APn ei kannata mennä haluatko miljonääriksi-ohjelmaan.

Vierailija kirjoitti:

Puhdas muotijuttu.

Vanhemmat myös hommaa näitä diagnooseja lapsilleen, niin on tarjota selitys sille, miksi se oma lapsi ei ole ihan se terävin kynä.

Joo eikä tarvitse kasvattaa. Sanoo vaan että sillä on ADHD niin siksi käyttäytyy huonosti. 

99% aikuisista on tehnyt diagnoosin itse ja ihmettelee mm. täälllä miksi ei saa niitä laihduttavia lääkkeitä.

Ei pidä paikkaansa.

Julkisuuden henkilöistä, etenkin viihdetaiteilijoista yli puolet on joko ADHD tai autismin kirjolla enemmän tai vähemmän. Mutta ei niihin hommiin normaalit ihmiset halua/päädykään.

Taviksilla diagnoosi on n. 2-5%:lla.

Se, että ADHD-diagnooseja on nykyään entistä enemmän, herättää useita ajatuksia. Yksi näkökulma on, että tietoisuus ja ymmärrys ADHD:sta ovat kasvaneet, mikä on saanut ihmiset hakeutumaan diagnostiikkaan ja saamaan tukea, mikäli oireet ilmenevät. Tämä voi osaltaan johtaa siihen, että diagnosoituja tapauksia on enemmän, mutta se voi myös tarkoittaa, että monet aikuiset, jotka ovat aiemmin jääneet ilman apua, saavat nyt tarvittavaa tukea.

Toisaalta, on mahdollista, että yhteiskunnan kasvavat vaatimukset ja paineet voivat vaikuttaa siihen, että yhä useampi kokee vaikeuksia keskittymisessä, organisoinnissa ja impulsiivisuudessa, jotka ovat ADHD:n tunnusmerkkejä. Tällöin ADHD:n kaltaiset häiriöt voivat olla seurausta nykyajan elämäntyylistä, joka vaatii jatkuvaa moniajoa ja täsmällisyyttä.

On myös tärkeää pohtia, että ADHD ei ole vain yksittäinen häiriö, vaan sen ilmeneminen voi olla monen tekijän summa. Lääkärin ja asiantuntijoiden tehtävänä on määrittää, onko diagnoosi todella perusteltu, vai liittyykö oireet esimerkiksi elämäntilanteen paineisiin tai muuhun psykologiseen stressiin.

Yksi huolenaihe on myös se, että diagnoosin kasvanut yleisyys saattaa johtaa siihen, että ADHD:n oireet normalisoituvat tai niitä pidetään vähemmän vakavina, vaikka ne voivat silti vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun. Tällöin on tärkeää, että diagnoosin saaneet saavat myös oikeanlaista tukea ja ymmärrystä.

Ylisuorittajatyttöjen selitys uupumiselleen, kun todellisuudessa syy on perfektionismi eikä ADHD.

Lähinnä naurattaa. Välillä on allergiat, sisäilmaongelmat, erityisherkkyys ja nyt vallalla tämä. Kohta keksitään jotain uutta - tai niinno, nythän on tää sukupuolensa kanssa kipuilu aikalailla tapetilla. 

En millään jaksa uskoa, että kaikilla, joilla nykyisin on ADHD -diagnoosi, on oikeasti ADHD. 

Olisko niistäkin iso osa oikeasti ADT eikä ADHD. ADT eli itse aiheutettu keskittymishäiriö on oireiltaan samankaltainen kuin ADHD, mutta nimensä mukaisesti se ei ole synnynnäinen vaan itse elämäntavoilla hankittu. Tuntuu, että tämä on nykyisin joka toisella ja syyksi veikkaan somea, kiihtynyttä tahtia töissä ja alypuhelimien mukanaan tuomaa info- ja viestintätulvaa.

Ihmiset myös enemmän nykyisin hakeutuvat lääkärille hakemaan diagnoosia, kun arki sakkaa. On helpompaa syyttää jotakin diagnoosia ja selittää sillä arjen toimimattomuutta kuin hakea vastauksia omasta toiminnasta. Se on jokin outo ajatus, että halutaan ulkoistaa ongelmien hoito. Ettei vaan tarvitsisi tehdä omassa toiminnassaan mitään muutoksia. ADHD:n tapauksessa saadaan lääke, jolla luullaan ongelmien ratkeavan. ADHD -lääkkeillähän on käsittääkseni myös hyvä jälleenmyyntiarvo eli mahdollisesti joku ihan senkin takia niitä havittelee. Tiedän, että jotkut hakeutuvat tutkimuksiin jopa tavoitteenaan "saada" diagnoosi. ADHD diagnoosinhan saa haastatteluiden perusteella. Netistä voi käydä etukäteen lukemassa, mitä mihinkin diagnoosiin kuuluu ja sitten vaan luetella lääkärille ko. oireet. 

Ja tämä kaikki on karhunpalvelus niille, joilla on oikeasti ADHD ja, jotka siihen oikeasti tarvitsevat apua. He jäävät tutkimusjonoihin ja pahimmillaan heidän diagnoosiaan vähätellään jatkossa. 

Vierailija kirjoitti:

Puhdas muotijuttu.

Vanhemmat myös hommaa näitä diagnooseja lapsilleen, niin on tarjota selitys sille, miksi se oma lapsi ei ole ihan se terävin kynä.

"joka toisella aikuisella" ja varmaan sullakin

Ajattelen, että joka toisella EI ole. Muutamalla prosentilla väestöstä. Itse tehdyt diagnoosit ja ADT on eri asia. Ja toivon, että ne, joilla on oikeasti ADHD saavat tukea. Itse sain diagnoosin vasta aikuisiällä ja tajusin silloin, miten paljon hoitamaton ADHD oli vaikeuttanut elämää. Nyt tilanne täysin eri. 

Vierailija kirjoitti:

Joo harmi vaan että vain muutama prosentti adhd diagnooseista on oikeita. Esiintyvyys 2-5 % väestöstä.

Eli aikuisilla ADHD on yhä alidiagnosoitua, sillä aikuisia ADHD-diagnosoituja on vähemmän kuin tuo 2-5 % väestöstä. 

No ei keskustelupalstoilla esitetyt valheet tai tietämättömyydestä johtuvat epätodet väitteet herätä mussa tietenkään muita ajatuksia kuin että miksi joku haluaa joko levittää sellaisia valheita, tai mistä joku on saanut sellaisen paikkaansapitämättömän mielikuvan asioista. 

Todellisuudessa kuin puolella aikuisista ei ole ADHD-diagnoosia. Päinvastoin, ADHD on yhä aikuisilla alidiagnosoitua, eli edes sillä 2-5 % (mikä on arvioitu esiintyvyys väestössä) aikuisväestöstä EI ole ADHD-diagnoosia. 

Mullakin on. Kivaa kun voi viettää aikaa mielenkiintoisempien ihmisten kaa. Neuronormaalit on niin tylsiä!

Joka toisella?! Tunnen vain yhden. Missä porukassa jokatoisella on diagnoosi?? Sinun wt-porukoissa?!