Arvostatko pappeja ja diakonissoja?
Itse arvostan. Suvussani on vuosisatoja sitten ollut pappeja ja piispoja.
Kommentit (23)
En liiemmin. Hyvä ystäväni on entinen pappi.
Tekopyhyys ja kaksinaismoralismi työpaikalla sai jättämään virkansa, se todisti mitä olin aina kirkosta ajatellut.
En, alkuseurakunnassa tällaisia ei ollut; nämä ovat ihmisten hapatusta. Evluteissa papit ovat pelkkiä leipäpappeja ja markkinatalouden/egojen/libidojen prostituutteja. Antikristuksen kasvot ja demonista kasvustoa.
En. Naispappeus on ajanut ihmiset pois kirkosta koska se ei edusta mitään muuta kuin trendejä. Siis sama olla SETA:n jäsen kun sisältö on identtinen ja olet vielä trendikkäämpikin sillä tavalla.
Arvostan sillä lailla, että pystyvät tekemään työtä, joka voi olla ihan satua tai sitten ei. Se epävarmuus, että olisi koko ikänsä puhunut palturia ihmisille, uskotellut satujuttja. Mä en kestäsi tuollaista elämää. Tai sitten se kaikki on totta. Mutta tuo epävarmuus omasta agendasta, kirkkaasta totuudesta saisi mut valvomaan öisin.
Vierailija kirjoitti:
En liiemmin. Hyvä ystäväni on entinen pappi.
Tekopyhyys ja kaksinaismoralismi työpaikalla sai jättämään virkansa, se todisti mitä olin aina kirkosta ajatellut.
Valtion ev.lut. kirkolla, eikö vain?
Miksi arvostaisin sellaista ihmistä joka palvoo maailmankaikkeuden pahinta diktaattoria?
Vierailija kirjoitti:
Arvostan sillä lailla, että pystyvät tekemään työtä, joka voi olla ihan satua tai sitten ei. Se epävarmuus, että olisi koko ikänsä puhunut palturia ihmisille, uskotellut satujuttja. Mä en kestäsi tuollaista elämää. Tai sitten se kaikki on totta. Mutta tuo epävarmuus omasta agendasta, kirkkaasta totuudesta saisi mut valvomaan öisin.
Hyvin kirjoitettu. Minäkin sanon olevani aina vain *toivossa*, koska en ole saanut koskaan mitään hengellistä kokemusta. Epävarmuus on raastavaa, ja se epävarmuus on minulle ainoa totuus toivon lisäksi. Vaikka harjoitankin sydänrukousta ja paastoan, en voisi koskaan valehdella toivoani totuudeksi.
Riippuu tapauksesta. Yleensä en. Syy: https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/puolet-kirkon-tyontekijoista-ot…
Eli eivät usko Raamatun sanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvostan sillä lailla, että pystyvät tekemään työtä, joka voi olla ihan satua tai sitten ei. Se epävarmuus, että olisi koko ikänsä puhunut palturia ihmisille, uskotellut satujuttja. Mä en kestäsi tuollaista elämää. Tai sitten se kaikki on totta. Mutta tuo epävarmuus omasta agendasta, kirkkaasta totuudesta saisi mut valvomaan öisin.
Hyvin kirjoitettu. Minäkin sanon olevani aina vain *toivossa*, koska en ole saanut koskaan mitään hengellistä kokemusta. Epävarmuus on raastavaa, ja se epävarmuus on minulle ainoa totuus toivon lisäksi. Vaikka harjoitankin sydänrukousta ja paastoan, en voisi koskaan valehdella toivoani totuudeksi.
Oho - rehellisyyttä 😳 Näissä piireissä ja näin raadollisella tasolla siihen harvoin törmää! Lässytystä kyllä riittää paatoksen lisäksi.
Ateistit ja funfamentalistit täällä vinkumassa. Heidän ahdinkonsa on musiikkia korvilleni 😘
On minunkin suvussa ollut pappeja, mutta se ei lisää arvostustani nykypappeja kohtaan. Suurin osa on leipäpappeja, joille usko ei ole tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvostan sillä lailla, että pystyvät tekemään työtä, joka voi olla ihan satua tai sitten ei. Se epävarmuus, että olisi koko ikänsä puhunut palturia ihmisille, uskotellut satujuttja. Mä en kestäsi tuollaista elämää. Tai sitten se kaikki on totta. Mutta tuo epävarmuus omasta agendasta, kirkkaasta totuudesta saisi mut valvomaan öisin.
Hyvin kirjoitettu. Minäkin sanon olevani aina vain *toivossa*, koska en ole saanut koskaan mitään hengellistä kokemusta. Epävarmuus on raastavaa, ja se epävarmuus on minulle ainoa totuus toivon lisäksi. Vaikka harjoitankin sydänrukousta ja paastoan, en voisi koskaan valehdella toivoani totuudeksi.
Kiitos. Samoin minä, lapsuudesta asti olen "varmuuden vuoksi" rukoillut ja toivonut sen olevan totta. Mutta ihan samoin ajattelen minä. Uskonto on ikään kuin henkivakuutus kuoleman jälkeiselle ajalle. Mutta kuinka joku voi tehdä työnä tällaista? Antaa toivoa, vaikkei tiedä mitä sitten onkin oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Miksi arvostaisin sellaista ihmistä joka palvoo maailmankaikkeuden pahinta diktaattoria?
Mistä diktaattorista puhut?
Kaikkivaltias Luoja antoi meille elämän ja mahdollisuuden elää ja kokea asioita. Meille on annettu myös vapaata tahtoa ja mahdollisuus päästä ikuisesti Hänen valtakuntaansa uskomalla Hänen poikaansa Jeesukseen, joka antoi elämänsä meidän puolestamme. Siinä valtakunnassa kaikki on lopulta hyvin ilman surua ja murhetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvostan sillä lailla, että pystyvät tekemään työtä, joka voi olla ihan satua tai sitten ei. Se epävarmuus, että olisi koko ikänsä puhunut palturia ihmisille, uskotellut satujuttja. Mä en kestäsi tuollaista elämää. Tai sitten se kaikki on totta. Mutta tuo epävarmuus omasta agendasta, kirkkaasta totuudesta saisi mut valvomaan öisin.
Hyvin kirjoitettu. Minäkin sanon olevani aina vain *toivossa*, koska en ole saanut koskaan mitään hengellistä kokemusta. Epävarmuus on raastavaa, ja se epävarmuus on minulle ainoa totuus toivon lisäksi. Vaikka harjoitankin sydänrukousta ja paastoan, en voisi koskaan valehdella toivoani totuudeksi.
Oletko syntynyt uudesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En liiemmin. Hyvä ystäväni on entinen pappi.
Tekopyhyys ja kaksinaismoralismi työpaikalla sai jättämään virkansa, se todisti mitä olin aina kirkosta ajatellut.
Valtion ev.lut. kirkolla, eikö vain?
Kyllä
Arvostan lähtökohtaisesti. Joku voi toki menettää arvostusta, mutta niin voi saada sitä lisääkin. Arvokasta työtä he tekevät.
En sen enempää kuin myyjiä, bussikuskeja, lastenhoitajia, puutarhureita tms. Ammatteja siinä missä muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvostan sillä lailla, että pystyvät tekemään työtä, joka voi olla ihan satua tai sitten ei. Se epävarmuus, että olisi koko ikänsä puhunut palturia ihmisille, uskotellut satujuttja. Mä en kestäsi tuollaista elämää. Tai sitten se kaikki on totta. Mutta tuo epävarmuus omasta agendasta, kirkkaasta totuudesta saisi mut valvomaan öisin.
Hyvin kirjoitettu. Minäkin sanon olevani aina vain *toivossa*, koska en ole saanut koskaan mitään hengellistä kokemusta. Epävarmuus on raastavaa, ja se epävarmuus on minulle ainoa totuus toivon lisäksi. Vaikka harjoitankin sydänrukousta ja paastoan, en voisi koskaan valehdella toivoani totuudeksi.
Oletko syntynyt uudesti?
Uudestisyntyminen kristillisyydessä on keskeinen käsite, joka liittyy hengelliseen muutokseen ja pelastukseen. Se merkitsee sitä, että henkilö kokee sisäisen muutoksen, jossa hän kääntyy pois synnistä ja saa uuden elämän Jumalan avulla. Tämä käsite perustuu Raamatun opetuksiin, erityisesti Jeesuksen keskusteluun Nikodemoksen kanssa Johanneksen evankeliumissa (Joh. 3:18), jossa Jeesus sanoo: Ihminen täytyy syntyä uudesti vedestä ja Hengestä, jotta hän voi nähdä Jumalan valtakunnan.
Uudestisyntyminen sisältää muutamia keskeisiä elementtejä:
1. Pyhän Hengen työ: Uudestisyntyminen ei ole pelkästään ihmisen omaa ponnistelua, vaan se on Pyhän Hengen vaikutus, joka herättää ihmisen uskoon ja tuhoaa vanhan, syntisen elämän. Pyhä Henki vaikuttaa sydämessä, muuttaa sen ja vie henkilön lähemmäksi Jumalaa.
2. Uusi elämä Kristuksessa: Uudestisyntyminen tuo mukanaan uuden elämän, jossa henkilö ei enää elä vanhassa syntisessä tilassaan, vaan elää Jumalan tahdon mukaan. Se merkitsee vapauden saamista synnin vallasta ja elämistä Jumalan armosta.
3. Uskon kautta pelastuminen: Uudestisyntyminen on aina sidoksissa uskoon Jeesukseen Kristukseen. Se on seurausta siitä, että henkilö uskoo Jeesuksen pelastustyöhön ja ottaa hänet henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen. Uudestisyntyminen ei ole ihmisen omista ansioista, vaan se on Jumalan lahja.
4. Raamatullinen yhteys: Uudestisyntyminen merkitsee myös uuden yhteyden syntymistä Jumalaan ja kristityn yhteyden vahvistumista Kristuksen ruumiissa, eli seurakunnassa. Se tuo mukanaan elävän uskon ja halun elää Jumalan tahdon mukaan.
Uudestisyntyminen on siis elämänmuutos, jossa Jumalan armo ja Pyhä Henki tekevät mahdolliseksi uuden elämän Kristuksessa. Se on keskeinen osa kristillistä pelastuskäsitystä, ja se ymmärretään usein välttämättömäksi, jotta ihminen voi tulla osaksi Jumalan valtakuntaa.
Kertoo ChatGPT. En ole - yhäkään - saanut ainoatakaan hengellistä kokemusta. Eli en.
Vierailija kirjoitti:
En liiemmin. Hyvä ystäväni on entinen pappi.
Tekopyhyys ja kaksinaismoralismi työpaikalla sai jättämään virkansa, se todisti mitä olin aina kirkosta ajatellut.
No mun entinen, no sanotaan vaikka ns. koulukiusaajan kaveri ja yks lapsuusajan /nuoruusajan patologinen valehtelija on pappi. Toi puhui pskaa täysi-ikäisenäkin ja levitti ihmisistä perättömiä juoruja, kun oli noin 18-vuotias. Mä en tule ikinä luottamaan ihmiseen, vaikka hän on pappi. Se opiskeli papiksi siis. Noita pappeja on monenlaisia. Enimmäkseen varmasti ihan hyviä tyyppejä. Kaikilla aloilla on hyviä ja huonoja tyyppejä.
Miksi arvostaisin? Ei pelkkä ammattinimike vielä riitä arvostuksen ansaitsemiseen.
Arvostatko sinä leipuria, taksikuskia tai lääkäriä?