että mua ärsyttää eräidern lasten sosiaalinen taidottomuus!

Sitten tietty eri asia jos joku jätetään aina yksin tms

ja jättää toinen yksin kunnes taas vähän ajan päästä seura kelpaa...itse ainakin opetan lapselleni ettei niin ole soveliasta toimia kaverit kun eivät ole mitään heittopusseja kuten ei muutkaan ihmiset.

on hyvä olla monen kaverin kanssa.



Itse olimme helisemässä esikoisen kaverin ÄIDIN kanssa! Hän oli sitä mieltä, että lapseni elää nyt tämän kaverin kanssa avioliiton kaltaisessa siteessä elämän loppuun eli alkoi hallita elämäämme, komennella ja määräillä "kaveruuden" nimissä.

Minusta nuo kaikki pienet pojat ainakin liikkuu joukoissa ja sieltä sitten joku lähtee pois ja joku tulee tilalle,välillä jakautuvat pienempiin ryhmiin jne. Onko ap lapsesi tyttö?

ainakin mun lapselta se onnistuu yhtäaikaakin...eikä ainakaan tee sitä että vaihtaa seuraa alvariinsa ja kohta taas ruikuttaa seuraa oven takana siltä yksin jätetyltä...tapansa kullakin ja paremmat tavat toisilla!

eikä voi tajuta sitä että yhtäökkiä joku suljetaan ulkopuolelle ja jätetään leikistä pois kunnes taas tunnin päästä tullaan pyytämään leikkiin kun se toinen lähtikin jonnekin....ap

Jos ollaan niin ei sitä kaveria jätetä kuin nalli kalliolle ja taas kohta ollaan oven takana pyytämässä seuraa! Opettakaa niille kersoillenne tapoja!

Meillä voi olla pitkiä leikkitaukoja, sitten taas tulee joku naapurin lapsi kylään tms.



Leikkipuistoon mennään välillä, välillä lapsi haluaa jonkun kaverin luo, välillä haluaa meille jonkun.



Mutta en ymmärrä missä kohtaa siinä on se "jättäminen".

MUTTA TUSKIN ON KAUAA JOS AINA TEKEE OHAREITA YHDELLE SUN TOISELLE. Sen edestään löytää minkä taakseen jättää...ei todellakaan ole soveliasta jättää yhtä yksin kun alkaakin toisen piha kiinnostaa enemmän! Ainakin kouluikäisen pitäisi jo osata tällaiset asiat!

"en ookaan enää sun kaa kun meen Johannan kanssa leikkimään eikä me oteta sua nyt mukaan"...sit tunnin päästä " tuutko leikkimään kun johanna lähti uimahalliin"...en tiedä kenen mielestä tämä olisi oikea tapa olla kavereiden kanssa...minusta siinä mättää!

lapseni on ns kiva kaveri eli jätä ketään yksin. Jos leikkii Minnan kanssa ja Emma tulee hakemaan leikkiin niin sit lapseni ehdottaa että mitäs jos leikittäis kolmistaan. Uskon että pitkällä tähtäimellä tämä taito ottaa muut huomioon on lapseni etu! AP

Jos ollaan niin ei sitä kaveria jätetä kuin nalli kalliolle ja taas kohta ollaan oven takana pyytämässä seuraa! Opettakaa niille kersoillenne tapoja!

mutta vain yhden lapsen kohdalla. Tähän sopii sanonta Tytöt on tyttöjä -ja pojat poikia. Kovasti yritän tehdä töitä että mainitsemani sanonta EI pitäisi paikkaansa, mutta huonosti onnistuu :/

Tytärtäni jätetään jatkuvasti ulkopuolelle ja kun kovan työn tuloksena olen rohkaissut häntä hankkimaan muitakin ystäviä kuin sen "tietyn ja parhaan" ettei joutuisi jatkuvasti kokemaan "hylkäämistä" niin nyt saan huomata että niin vain hänkin on samanlainen ja hylkää sen uuden ystävänsä heti kun tämä maaginen "bestis" astelee areenalle.. Olen todella turhautunut! Poikieni kanssa en ikinä ole kohdannut moista!

"en ookaan enää sun kaa kun meen Johannan kanssa leikkimään eikä me oteta sua nyt mukaan"...sit tunnin päästä " tuutko leikkimään kun johanna lähti uimahalliin"...en tiedä kenen mielestä tämä olisi oikea tapa olla kavereiden kanssa...minusta siinä mättää!

jotenkin lohduttaa tosi paljon että muillakin on tätä eikä tyttäreni sosiaalinen ympyrä ole täysin ainut omituinen.

-se turhautunut-