Saako nyt olla vahingoniloinen? Ei hyväksytty miehen rinnalla kummiksi koska avoparit eroaa aina

Huoh. Yritä päästä tosta katkeruudesta eroon. Ankea elämä kun pitää vuosia tollastakin vatvoa.

Ei kannata. Kannattaa mennä eteenpäin ja keskittyä omaan elämään

Siis te valitsitte lapsenne kummeiksi avioparin koska avoparit eroavat, ja nyt olet tyytyväinen kun aviopari erosi?

-500/5 jopa Porvoossa.

Tuolla asenteella mies on eronnut ap:stä alle kuukaudessa. 

Tämä on kyllä teinitason aloitus.

Kummius on lähinnä rasittava velvollisuus, josta on hiton vaikea kieltäytyä pahoittamatta pyytäjän mieltä. Joidenkin kohdalla se tulee myös kalliiksi, jos kummilapsen vanhemmat ovat röyhkeitä ja ahneita ja pyytävät kummeilta lapselle hintavia lahjoja. Olisit siis tyytyväinen, että säästyit siltä.

Lapsen kanssa voi olla tekemisissä olematta kummi, jos sitä haluaa.

Onneksi viimeinenkin kummilapsonen on nyt 18v. 

Vierailija kirjoitti:

Kummius on lähinnä rasittava velvollisuus, josta on hiton vaikea kieltäytyä pahoittamatta pyytäjän mieltä. Joidenkin kohdalla se tulee myös kalliiksi, jos kummilapsen vanhemmat ovat röyhkeitä ja ahneita ja pyytävät kummeilta lapselle hintavia lahjoja. Olisit siis tyytyväinen, että säästyit siltä.

Lapsen kanssa voi olla tekemisissä olematta kummi, jos sitä haluaa.

Miksi aloittaja haluaisi olla miehen kaverin lapsen kanssa tekemisissä?

Ettei vaan kyse olisi ollut siitä, että tuon avioparin molemmat osapuolet olivat vauvan vanhemmille läheisiä, mutta sinun ja miehesi suhteesta vain miehesi on?

Kannattaa nauttia tuosta ja ottaa rusinat pullasta noin olemalla epävirallinen kummi miehen rinnalla. Mutta sen uskon kyllä että on voinut loukata tuo tilanne kun toista vaan kysytty, toisaalta ihmettelen sitä suuresti että miksi siitä on tullut tuollainen tapa että pariskuntaa/avo/avioparia täytyy molempia kysyä kummiksi? Kuitenkin se yhteys siihen pariin on alunperin lähtöisin vaan sen toisen osapuolen kautta todnäk. 

En itsekään haluaisi lapseni kummiksi kaverin miestä, koska miksi pitäisi? Siskoni taas kysyi tätä yhteistä kaveriamme ja samalla hänen puolisoaan kummiksi, ihmettelin että miksi.

Ap on siis vahingoniloinen siitä, että kun häntä itseään ei huolittu kummiksi, vaan vain hänen miehensä, plus sitten yksi aviopari, niin nyt tämä aviopari on eronnut.

Ja ap miehineen ovat avopari, jotka on edelleen yhdessä.  Tavallaan ymmärrän pienen vahingonilon, jos kerran silloin kun hänen miehensä pyydettiin kummiksi, niin syyksi siihen, että ap:tä ei haluttu, ilmoitettiin, että koska eivät ole naimisissa, niin heillä on riski erota.

Ei kai tässä mitään katastrofaalista ole tapahtunut - kuitenkaan.  Riippuu näistä kummeista itsestään, miten sitä kummiuttaan toteuttavat, kyllähän he voivat eronneinakin edelleen olla kummeja, kumpikin vain erikseen.  Kuinkahan paljon tätä itse asiassa tapahtuukin.  Minäkin olin jo kolmelle lapselle kummi, ennenkuin edes tapasin nykyistä miestäni. 

Ap on vain ottanut asian luonnolleen, häntä varmaan loukkasi ja kismitti se, että vain mies kelpuutettiin kummiksi.  Ja heidän yhdessäpysymisensä kyseenalaistettiin.  Onhan se ihan inhimillistä.

Mitään ratkaisuja ei kyllä pitäisi ikinä tehdä sen perusteella, että kestääkö joku liitto vai ei.  Yhtä lailla ne eroavat niin avo- kuin avioparitkin.  Ja eroavat ne kummilapsen vanhemmatkin, ovat he sitten avossa tai aviossa. 

kaikki eroavat ja ei kannata ottaa ketään kumppania, on paljon onnellisempi niin

meillä sama, ja mies ei koskaan muista kummilasten synttäreitä saati kiinosta mennäjuhliin yksin joten lahjoja ei tule kummilapselle

Ennen aikaan se oli normaali tapa, että kummeiksi pyydettiin pariskunta ja yksittäinen henkilö sitten, jos hänellä ei puolisoa ollut.  

Nykyään taas ihmetellään, että miksi pitäisi pyytää molemmat osapuolet.  Ei siihen sen kummempaa selitystä olekaan, kuin se, että se on ollut tapana ja jotkut pitää siitä tavasta vieläkin.  Nykyäänhän taas kaikki kyseenalaistetaan.

Mitäpä tuota nyt sen enempää kyselemään, että miksi pitäisi.  Ei siihen mitään pakkoa ole.  

Kun naiset ne on aina toisilleen susia, niin totta kai tämäkin asia on naiselle jotenkin merkityksellisempi kuin miehelle.  Nainen ajattelee paljon herkemmin, että nyt hänen syrjäytettiin, kun vain mies pyydettiin kummiksi.  Ja joskus se on ihan tottakin.  Naisethan mielellään osoittaa toiselle naiselle "paikkansa."  Että kyllähän tämmöistäkin on, mutta eipä siitä kannata olla muuta kuin hiljaa mielessään onnellinen, koska ei se kummina oleminen niin hääviä aina ole.  Kummeihin saatetaan liittää ihan liiallisia odotuksia.  Eli ihan aina ei kannata suoralta kädeltä edes lupautua.  Kannattaa vähän miettiä, mihin mahdollisesti on sitoutumassa, tai siis mihin mahdollisesti yritetään sitouttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummius on lähinnä rasittava velvollisuus, josta on hiton vaikea kieltäytyä pahoittamatta pyytäjän mieltä. Joidenkin kohdalla se tulee myös kalliiksi, jos kummilapsen vanhemmat ovat röyhkeitä ja ahneita ja pyytävät kummeilta lapselle hintavia lahjoja. Olisit siis tyytyväinen, että säästyit siltä.

Lapsen kanssa voi olla tekemisissä olematta kummi, jos sitä haluaa.

Miksi aloittaja haluaisi olla miehen kaverin lapsen kanssa tekemisissä?

Höh?  No mitäpä se sinulle kuuluu?  Jos haluaa olla jonkun lapsen kanssa tekemisissä, niin eipä sitä tarvitse ihmisille perustella eikä selitellä, että miksi.  

Vierailija kirjoitti:

Tuolla asenteella mies on eronnut ap:stä alle kuukaudessa. 

Tätini oli avoliitossa noin 50 vuotta, mies kuoli joten siihen se loppui. En ymmärrä miksi ihmiset kuvittelee että avoparit eroaa aina. Tunnen monta eronnutta joiden häissäkin olen ollut 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummius on lähinnä rasittava velvollisuus, josta on hiton vaikea kieltäytyä pahoittamatta pyytäjän mieltä. Joidenkin kohdalla se tulee myös kalliiksi, jos kummilapsen vanhemmat ovat röyhkeitä ja ahneita ja pyytävät kummeilta lapselle hintavia lahjoja. Olisit siis tyytyväinen, että säästyit siltä.

Lapsen kanssa voi olla tekemisissä olematta kummi, jos sitä haluaa.

Miksi aloittaja haluaisi olla miehen kaverin lapsen kanssa tekemisissä?

Miksi olisi halunnut hänelle kummiksi, jollei haluaisi luoda häneen jonkinlaista suhdetta?

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Yritä päästä tosta katkeruudesta eroon. Ankea elämä kun pitää vuosia tollastakin vatvoa.

Et tainnut ymmärtää avausta.

Ei se mitään, ei ap.kaan tainnut ymmärtää, että kummiksi ei olisi ollut pakko suostua vaikka olisikin pyydetty.