Mikä ihme siinä on, että menneitä suhteita pitää kaivella?
Tapailumies halusi tietää entisistä suhteistani ja kertoili sitten myös omistaan. Ymmärrän, että joistain elämänvaiheista tai -tapahtumista on hyvä kertoa, mutta tuollaisesta kaivelusta tulee outo olo. Miksi haluaisin selostaa hänelle jotain nuoruuden parisuhdettani, kun tapahtumista on pari vuosikymmentä enkä ole varmaan edes sama ihminen kuin silloin.
Tulee tunne, että mies vertailee itseään minun exiini tai minua omiin exiinsä. Ahdistavaa.
Onko tämä yleinenkin ilmiö?
Kommentit (7)
En tiedä, onko se jotain sosiaalista taidottomuutta.
Tuo voi olla jopa henkistä väkivaltaa. Varo.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko se jotain sosiaalista taidottomuutta.
Italialainen sosiologi Alberoni kirjoittaa kirjassaan Rakastuminen, miten rakastuneet muokkaavat historiansa uusiksi juurikin kelaamalla entiset suhteet jotenkin yhdessä. Koska uusi rakastuminen on aina kuin ensimmäinen kerta. On myös ihan hyväkin tietää toisen parisuhdehistoriasta, minkä pituisia jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko se jotain sosiaalista taidottomuutta.
Italialainen sosiologi Alberoni kirjoittaa kirjassaan Rakastuminen, miten rakastuneet muokkaavat historiansa uusiksi juurikin kelaamalla entiset suhteet jotenkin yhdessä. Koska uusi rakastuminen on aina kuin ensimmäinen kerta. On myös ihan hyväkin tietää toisen parisuhdehistoriasta, minkä pituisia jne.
Toki, mutta rajansa kaikella. Jatkuva existä pölöttäminen ja yksityiskohtaisten seksi- ym. juttujen kertominen on asiatonta ja ahdistavaa.
En tiedä, miksi jotkut harrastavat tuota kaivelua. Itselläni ei ole lapsia, joten en ole exien kanssa tekemisissä eikä minulla myöskään ole tarvetta tilittää exien edesottamuksia uudelle kumppanille. Ollutta ja mennyttä.