Miks ihmiset tekee lapsia, jos ne pitää suunnileen heti syntymän jälkeen tuupata tarhaan?

Lapset myös maksaa ja on kiva itse heille tarpeensa pystyä kustantamaan.

Jotain ensimmäisinä vuosina tapahtuvia asioita, vaan lapset ovat olemassa ollakseen osa perhettä ja sukua. Siis ei jonain täydellisen vanhemmuuden projektin kohteina.

Voi hemmettin hemmetti, eihän niitä lapsia kotona hoideta VANHEMPIEN iloksi, vaan siksi, että noin kolme ensimmäistä vuotta on lapsen kannalta parempi kotona kuin tarhassa.

Nyt olen varovasti samaa mieltä. Aiemmin ajattelin, että on ihan normaalia laittaa lapsi hoitoon 1-vuotiaana, ja kyllä ne sinne sopeutuu.

Kun oma lapseni ei sopeutunut edes 2-vuotiaana, tajusin, että kaikki lapset eivät ole samanlaisia, ja mielestäni on rääkkäystä viedä pelosta tärisevä lapsi hoitoon. Irtisanouduin työstäni ja jäin kotiin (päästöstäni on haukuttu jo av:lla, joten älkää turhaan vaivautuko). Tiedän, että tein oikean päätöksen, vaikka talous menikin tiukalle.

Jotkut lapset sopeutuu hoitoon vaikka kuinka pieninä, toiset ei. Vanhempien olisi syytä varautua jälkimmäiseen eikä vain kiirehtiä takaisin töihin tienaamaan. Se 3 vuotta on kuitenkin niin pieni aika elämässä.

Eikä tajua, miten suuri lovi se 3v/lapsi voi olla 3-lapsisessa perheessä.

eikä oo varaa maksaa lainanlyhennyksiä kotihoidontuella".



Hitto sentään, mieluummin olisin ilman autoa tai vaihtaisin halvempaan, mutta ikinä en laittaisi lastani kärsimään oman mukavuudenhaluni tai tyhmien virheideni takia...

Siis kaipaat takaisin 50-luvulle? No voinpa kertoa, että silloin mummoni teki aika pitkää päivää maataloudessa, ei tosiaankaan vain hoidellut lapsia kotona. Kotiäitiys oli silloinkin porvariston ihanne, eikä siihen tosiasiassa ollut kaikilla varaa. Nykyään paljon useammalla on tähän varaa, mutta kaikilla ei.

Lapset myös maksaa ja on kiva itse heille tarpeensa pystyä kustantamaan.

Sitten kun lapsia on monta, pakko heidän harrsatuksiaan sun muita on kustannettava.

Siis kaipaat takaisin 50-luvulle? No voinpa kertoa, että silloin mummoni teki aika pitkää päivää maataloudessa, ei tosiaankaan vain hoidellut lapsia kotona. Kotiäitiys oli silloinkin porvariston ihanne, eikä siihen tosiasiassa ollut kaikilla varaa. Nykyään paljon useammalla on tähän varaa, mutta kaikilla ei.

Ymmärtän vahinkoraskaudet yms, joissa elämäntilanne voi olla niin hankala, että päivähoitoa tarvitaan, mutta miksi suunnitellut lapset pitää tunkea heti päiväkotiin? Ei ymmärrä.

Minusta 1-vuotiaan vieminen hoitoon on vähän niin ja näin mutta uskoisin että 2v pärjää jo paremmin hoidossa...

Meill on kaikilla omat syymme tehdä asiat niin kuin teemme... Kyllä varmasti jokainen äiti olisi mahdollisimman pitkään lapsensa kanssa kotona mutta joskus asiat ei aina ole niin mustavalkoisia... Voi olla että perheen rahatilanne on oikeasti niin sietämättömän vaikea että töihin on pakko mennä ja joskus äidin oma jaksaminen/pää ei kestä kotona oloa. Silloin on parempi mielestäni että äiti menee sinne töihin ja jaksaa olla "parempi äiti" sen (valitettavasti) muutaman tunnin kun lapsi on kotona...

Tämä oli vain minun mielipiteeni.. meitähän on moneen junaan :)

Nyt olen varovasti samaa mieltä. Aiemmin ajattelin, että on ihan normaalia laittaa lapsi hoitoon 1-vuotiaana, ja kyllä ne sinne sopeutuu.

Kun oma lapseni ei sopeutunut edes 2-vuotiaana, tajusin, että kaikki lapset eivät ole samanlaisia, ja mielestäni on rääkkäystä viedä pelosta tärisevä lapsi hoitoon. Irtisanouduin työstäni ja jäin kotiin (päästöstäni on haukuttu jo av:lla, joten älkää turhaan vaivautuko). Tiedän, että tein oikean päätöksen, vaikka talous menikin tiukalle.

Jotkut lapset sopeutuu hoitoon vaikka kuinka pieninä, toiset ei. Vanhempien olisi syytä varautua jälkimmäiseen eikä vain kiirehtiä takaisin töihin tienaamaan. Se 3 vuotta on kuitenkin niin pieni aika elämässä.

1-lapsiset aina ihmettelee, että kuinka ei voi olla 3v kotona. Eikä tajua, miten suuri lovi se 3v/lapsi voi olla 3-lapsisessa perheessä.

1) En ole 1-lapsinen, minulla on 2 lasta.

2) Tätä ap nimenomaan kysyi: miksi pitää pykätä niitä lapsia, jos haluaa vaan äkkiä tienaamaan. Miksi olet tehnyt 3 lasta, jos et pysty heitä hoitamaan siinä tapauksessa, että eivät sopeudu päivähoitoon? Kivaa varmaan lapsille, mutta ethän sinä heitä ajattelekaan.

Jotain ensimmäisinä vuosina tapahtuvia asioita, vaan lapset ovat olemassa ollakseen osa perhettä ja sukua. Siis ei jonain täydellisen vanhemmuuden projektin kohteina.

Voi hemmettin hemmetti, eihän niitä lapsia kotona hoideta VANHEMPIEN iloksi, vaan siksi, että noin kolme ensimmäistä vuotta on lapsen kannalta parempi kotona kuin tarhassa.

Luojan lykky saada se kaistapäimen pyhä lehmä kodin ulkopuolelle, kotihoito kun ei ihan kaikilta vanhemmilta suju. Siis henkinen puoli alkaa olla sillä rajalla, että olisi paras miettiä sitä omaakin iloa, eikä hampaat irvessä tarjota "loistavaa" kotihoitoa.

Mutta kun niitä vain tuli ja tuli, olis tyhmää ollut välillä menemättä töihin ja pienet hoitoon. saatiinpa 3 kk:n palkka ja korotettu äitiysraha. Tyhmähän niistä luopuu.

Onneksi ei ole ollut sellaista lasta kuin sinulla. Ehkä se on ollut seurausta riittäväm turvallisesta vauvavuodesta, kun ei ole tarvinnut täristä hoidossakaan.

Nyt olen varovasti samaa mieltä. Aiemmin ajattelin, että on ihan normaalia laittaa lapsi hoitoon 1-vuotiaana, ja kyllä ne sinne sopeutuu.

Kun oma lapseni ei sopeutunut edes 2-vuotiaana, tajusin, että kaikki lapset eivät ole samanlaisia, ja mielestäni on rääkkäystä viedä pelosta tärisevä lapsi hoitoon. Irtisanouduin työstäni ja jäin kotiin (päästöstäni on haukuttu jo av:lla, joten älkää turhaan vaivautuko). Tiedän, että tein oikean päätöksen, vaikka talous menikin tiukalle.

Jotkut lapset sopeutuu hoitoon vaikka kuinka pieninä, toiset ei. Vanhempien olisi syytä varautua jälkimmäiseen eikä vain kiirehtiä takaisin töihin tienaamaan. Se 3 vuotta on kuitenkin niin pieni aika elämässä.

1-lapsiset aina ihmettelee, että kuinka ei voi olla 3v kotona. Eikä tajua, miten suuri lovi se 3v/lapsi voi olla 3-lapsisessa perheessä.

1) En ole 1-lapsinen, minulla on 2 lasta.

2) Tätä ap nimenomaan kysyi: miksi pitää pykätä niitä lapsia, jos haluaa vaan äkkiä tienaamaan. Miksi olet tehnyt 3 lasta, jos et pysty heitä hoitamaan siinä tapauksessa, että eivät sopeudu päivähoitoon? Kivaa varmaan lapsille, mutta ethän sinä heitä ajattelekaan.

Meillä lapset on elämää varten - ja elää he onneksi osaavat :)

Äitini meni toki töihin jo äitiysloman päätyttyä, kun olin 6 kk:n ikäinen, ja sai monia kateellisia katseita, koska tähän saakka se äitiysloma oli ollut 3 kk. Mummini hoiti minua seuraavat 6 kk, kunnes minut niin kuin monet muutkin 70-luvun lapset laitettiin tarhaan.



Äitini ei ollut uraäiti vaan kyse oli tuoreesta perheestä, johon oli saatava rahaa. Meillä ei koskaan ole ollut liikaa rahaa, joten työtä ja työntekoa on osattu arvostaa. Kolme isovanhempaani olivat vielä työelämässä, kun synnyin, se minua hoitanut mummi oli maatalon emäntä ja hoiteli samalla kasvimaata. Kotona hoidetut lapsetkin olivat usein paljon yksin tai keskenään, kun vanhemmilla tai isovanhemilla oli paljon töitä esim. maatalossa.



Itse olisin ollut mielelläni kotona pidempään. Taloudellinen tilanteemme ei vain sitä ole sallinut. Ei ole ollut kysymys siitä, ettemmekö ole osanneet ennakoida ja säästää lasta varten. Näin tosiaan teimme vuosia ennen lapsen saamista, mutta monista traagisista tapauksista johtuen minun oli palattava töihin, kun esikoinen oli 1,5 vuotta. Kuopus menee hoitoon, kun hän on 1v8kk. Tässäkin on kyse taloudellisesta tilanteesta, ei siitä, ettenkö todella tahdo olla kotona.



Inhoan näitä "jos todella haluaa, niin voi olla kotona" -jankutuksia. Tottakai voi olla, mutta millä hinnalla. Voi erota työstään, muuttaa kaupungin vuokrataloon ja käydä hakemassa ruokapaketteja seurakunnalta. Asuimme kaupungin vuokratalossa 1v3kk ja se oli yhtä helvettiä. Päivittäin sai väistellä umpituiskeessa olevia ihmisiä, hullua, vaimonhakkaajaa ja kahta huumeveikkoa. Rappukäytävissä vain kaikui yöt läpeensä. En suosittele. Emme ole materialisteja mutta tietyn elintason ja kasvuympäristön haluamme lapsillemme tarjota. Se tarkoittaa sitä, että joudun menemään töihin hiukan aiemmin kuin itse sitä haluaisin. Emme edelleenkään matkustele, emme osta itsellemme lainkaan uusia vaatteita ja elämme melko säästeliästä ja jopa köyhää elämääkin, mutta meille tärkeitä asioita on lastemme turvallinen kasvuympäristö samassa ympäristössä, jolloin päivähoito ja koulu pysyvät nyt samoina, ja myös se, että syömme luomuruokaa tai ainakin lisäaineetonta ruokaa mahdollisimman paljon (aina ei rahatilanne anna siihen mahdollisuuksia).



Lastenteon ikäraja on noussut koko ajan. Monet tälläkin palstalla toitottavat, että on naurettavaa hankkia ensin ammatti ja työ ja se omakotitalo ja vasta sitten niitä lapsia, kun hedelmällisyys on jo laskemassa ja joudutaan ehkä turvautumaan hedelmällisyyshoitoihin. Kolikon toinen puoli on kuitenkin se, että jos ei varaudu lapsien tuomiin taloudellisiin rasitteisiin, joutuu ne pienet laittamaan varhain hoitoon. Ihan kaikkea ei elämässä saa, ja aina on pakko priorisoida.

Koulutettu hoitaja on parempi vaihtoehto kuin puolikuuro kävelykepillä hutkiva mummo, kun lastenhoitajasta puhutaan.

Koulutettu hoitaja on parempi vaihtoehto kuin puolikuuro kävelykepillä hutkiva mummo, kun lastenhoitajasta puhutaan.

Miten ihmeessä ennen vanhaan lapsista kasvoi kunnon kansalaisia ilman koulutettuja ammattihoitajia? Joutuivat raukat näiden puolikuurojen mummojen hoidossa vaan olemaan...

Inhoan näitä "jos todella haluaa, niin voi olla kotona" -jankutuksia. Tottakai voi olla, mutta millä hinnalla. Voi erota työstään, muuttaa kaupungin vuokrataloon ja käydä hakemassa ruokapaketteja seurakunnalta.

Ja jos olet erehtynyt hankkimaan omistusasunnon, jossa kaikille riittävästi tilaa niin se pitäisi tämän näkemyksen mukaan tosiaan vaihtaa pienempään. Sehän on ihan väärin ottaa kerralla isompi asuntolaina ja ostaa koti, johon voidaan saman tien juurtua - ehei, täällä mammojen mielestä pitää ensin asua vuokralla tai korkeintaan ostaa se kaksio ja sitten "elämäntilanteen" mukaan vaihtaa isompaan kun molemmat ovat töissä; ihan turha kuulemma vinkua jos asumiskustanukset ovat niin suuret että joutuu menemään töihin kun lapsi alle 3-vuotias.

Minusta taas on järkevämpää hankkia ennen lasten syntymää kunnon kokoinen koti josta ei heti perheen kasvettua tarvitse muuttaa isompaan. Lapsella/lapsilla säilyy tutut paikat, tutut kaverit, tuttu pk ja tuttu koulu.

Inhoan näitä "jos todella haluaa, niin voi olla kotona" -jankutuksia. Tottakai voi olla, mutta millä hinnalla. Voi erota työstään, muuttaa kaupungin vuokrataloon ja käydä hakemassa ruokapaketteja seurakunnalta.

Ja jos olet erehtynyt hankkimaan omistusasunnon, jossa kaikille riittävästi tilaa niin se pitäisi tämän näkemyksen mukaan tosiaan vaihtaa pienempään. Sehän on ihan väärin ottaa kerralla isompi asuntolaina ja ostaa koti, johon voidaan saman tien juurtua - ehei, täällä mammojen mielestä pitää ensin asua vuokralla tai korkeintaan ostaa se kaksio ja sitten "elämäntilanteen" mukaan vaihtaa isompaan kun molemmat ovat töissä; ihan turha kuulemma vinkua jos asumiskustanukset ovat niin suuret että joutuu menemään töihin kun lapsi alle 3-vuotias.

Minusta taas on järkevämpää hankkia ennen lasten syntymää kunnon kokoinen koti josta ei heti perheen kasvettua tarvitse muuttaa isompaan. Lapsella/lapsilla säilyy tutut paikat, tutut kaverit, tuttu pk ja tuttu koulu.

Mutta lapset eivät ehdi sitä kotia juuri näkemään, kun ovat 10h päivässä tarhassa.

Koulutettu hoitaja on parempi vaihtoehto kuin puolikuuro kävelykepillä hutkiva mummo, kun lastenhoitajasta puhutaan.

Miten ihmeessä ennen vanhaan lapsista kasvoi kunnon kansalaisia ilman koulutettuja ammattihoitajia? Joutuivat raukat näiden puolikuurojen mummojen hoidossa vaan olemaan...

Ei voi kovin mönkään mennä näiden koulutettujenkaan kanssa.

Ymmärtän vahinkoraskaudet yms, joissa elämäntilanne voi olla niin hankala, että päivähoitoa tarvitaan, mutta miksi suunnitellut lapset pitää tunkea heti päiväkotiin?

Mita pahaa tassa on? Omassa tuttavapiirissani on vanhempia laidasta laitaan (muutama on palannut osa-aikaisesti toihin vauvan ollessa alle viikon ikainen, suurin osa on palannut vauvan ollessa 3-6kk ja muutama on jaanyt kotiin vuosiksi). Antaa perheiden toimia heille parhaiten sopivalla tavalla, ilman syyllistamista puoleen tai toiseen. Antaa kaikkien kukkien kukkia :)

Voi hemmettin hemmetti, eihän niitä lapsia kotona hoideta VANHEMPIEN iloksi, vaan siksi, että noin kolme ensimmäistä vuotta on lapsen kannalta parempi kotona kuin tarhassa.

Ja taman aivopesun levittaminen on oiva tapa siivota tyottomyystilastoja!