Miks ihmiset tekee lapsia, jos ne pitää suunnileen heti syntymän jälkeen tuupata tarhaan?
Ymmärtän vahinkoraskaudet yms, joissa elämäntilanne voi olla niin hankala, että päivähoitoa tarvitaan, mutta miksi suunnitellut lapset pitää tunkea heti päiväkotiin? Ei ymmärrä.
Kommentit (49)
taloudelliseen tilanteeseen, että esim. kotihoito ekat 2kk tarkoittaisi kaupungin vuokraluukkua, sossua ja ruokajonoa?
Kaikki aivan persiillään, mutta kivahan se muksuja on tekaista, kun ne voi lykätä hoitajalle 9kk iässä ja mennä takaisin töihin, kun ei ole varaa muuten elättää niitä tarkoituksella tehtyjä lapsia edes vuoden verran eteenpäin.
taloudelliseen tilanteeseen, että esim. kotihoito ekat 2kk tarkoittaisi kaupungin vuokraluukkua, sossua ja ruokajonoa?
Kaikki aivan persiillään, mutta kivahan se muksuja on tekaista, kun ne voi lykätä hoitajalle 9kk iässä ja mennä takaisin töihin, kun ei ole varaa muuten elättää niitä tarkoituksella tehtyjä lapsia edes vuoden verran eteenpäin.
Aamupalat, päiväunet, välipalat ja vain muutaman tunnin kiukuttelua ja vaipanvaihtoa. Ei yhtään mitään?
Inhoan näitä "jos todella haluaa, niin voi olla kotona" -jankutuksia. Tottakai voi olla, mutta millä hinnalla. Voi erota työstään, muuttaa kaupungin vuokrataloon ja käydä hakemassa ruokapaketteja seurakunnalta.Ja jos olet erehtynyt hankkimaan omistusasunnon, jossa kaikille riittävästi tilaa niin se pitäisi tämän näkemyksen mukaan tosiaan vaihtaa pienempään. Sehän on ihan väärin ottaa kerralla isompi asuntolaina ja ostaa koti, johon voidaan saman tien juurtua - ehei, täällä mammojen mielestä pitää ensin asua vuokralla tai korkeintaan ostaa se kaksio ja sitten "elämäntilanteen" mukaan vaihtaa isompaan kun molemmat ovat töissä; ihan turha kuulemma vinkua jos asumiskustanukset ovat niin suuret että joutuu menemään töihin kun lapsi alle 3-vuotias.
Minusta taas on järkevämpää hankkia ennen lasten syntymää kunnon kokoinen koti josta ei heti perheen kasvettua tarvitse muuttaa isompaan. Lapsella/lapsilla säilyy tutut paikat, tutut kaverit, tuttu pk ja tuttu koulu.
Mutta lapset eivät ehdi sitä kotia juuri näkemään, kun ovat 10h päivässä tarhassa.
Miksi juuri 10 tuntia? Omien lasteni päiväkodissa on lapsia enää kourallinen klo 16 jälkeen. Siis koko päiväkodissa. Omat lapseni ovat päiväkodissa 7 tuntia, mikä toki on pitkä aika, mutta kai aika keskimääräinen. Lapseni siis viedään päivähoitoon klo 8 ja itse pääsen hakemaan heidät viimeistään klo 15. Tuohon hakemisaikaan on aina melkoisesti ruuhkaa, joten ihan tavaton aika lastenhakua ajatellen se ei suinkaan ole.
Ystäväperheissäni vain yksi hakee lapsensa klo 16 jälkeen (ja sekin niukasti), kaikki muut ovat järjestäneet työnsä niin, että haku on noin klo 15.30-16.00 välillä.
Minun lapseni menevät nukkumaan klo 20.30-21.30. Jokainen arki-ilta siis näen lapsiani keskimäärin 6 tuntia, aamuisin vielä reilun puolen tunnin verran, ennen töihin lähtöäni. Viikonloput vietetään perheen kesken. Lomia minulla on vuoden mittaan runsaasti, yhteensä 12 viikkoa vuodessa.
Ei kaikilla se työssäkäynti tarkoita automaattisesti sitä, että niitä lapsia näkee vain tunnin verran iltaisin. Vähän suvaitsevaisuutta ja avarakatseisuutta, kiitos!
Mitä menettää, jos lapsi on sen 24 h hoidossa? Aamupalat, päiväunet, välipalat ja vain muutaman tunnin kiukuttelua ja vaipanvaihtoa. Ei yhtään mitään?
Voisiko vauvan jättää synnytyslaitokselta suoraan hoitoon, niin äiti pääsisi heti seuraavana päivänä töihin?
alle 3-vuotiaille se on varmaan ihan se ja sama millaiset seinät, neliöt ja ympäristöt ovat. Mutta tiedätkös, että ne lapset kasvavatkin? Ja että perheessää voi olla useampiakin lapsia?
Inhoan näitä "jos todella haluaa, niin voi olla kotona" -jankutuksia. Tottakai voi olla, mutta millä hinnalla. Voi erota työstään, muuttaa kaupungin vuokrataloon ja käydä hakemassa ruokapaketteja seurakunnalta.Ja jos olet erehtynyt hankkimaan omistusasunnon, jossa kaikille riittävästi tilaa niin se pitäisi tämän näkemyksen mukaan tosiaan vaihtaa pienempään. Sehän on ihan väärin ottaa kerralla isompi asuntolaina ja ostaa koti, johon voidaan saman tien juurtua - ehei, täällä mammojen mielestä pitää ensin asua vuokralla tai korkeintaan ostaa se kaksio ja sitten "elämäntilanteen" mukaan vaihtaa isompaan kun molemmat ovat töissä; ihan turha kuulemma vinkua jos asumiskustanukset ovat niin suuret että joutuu menemään töihin kun lapsi alle 3-vuotias.
Minusta taas on järkevämpää hankkia ennen lasten syntymää kunnon kokoinen koti josta ei heti perheen kasvettua tarvitse muuttaa isompaan. Lapsella/lapsilla säilyy tutut paikat, tutut kaverit, tuttu pk ja tuttu koulu.
Mutta lapset eivät ehdi sitä kotia juuri näkemään, kun ovat 10h päivässä tarhassa.
Inhoan näitä "jos todella haluaa, niin voi olla kotona" -jankutuksia. Tottakai voi olla, mutta millä hinnalla. Voi erota työstään, muuttaa kaupungin vuokrataloon ja käydä hakemassa ruokapaketteja seurakunnalta.Ja jos olet erehtynyt hankkimaan omistusasunnon, jossa kaikille riittävästi tilaa niin se pitäisi tämän näkemyksen mukaan tosiaan vaihtaa pienempään. Sehän on ihan väärin ottaa kerralla isompi asuntolaina ja ostaa koti, johon voidaan saman tien juurtua - ehei, täällä mammojen mielestä pitää ensin asua vuokralla tai korkeintaan ostaa se kaksio ja sitten "elämäntilanteen" mukaan vaihtaa isompaan kun molemmat ovat töissä; ihan turha kuulemma vinkua jos asumiskustanukset ovat niin suuret että joutuu menemään töihin kun lapsi alle 3-vuotias.
Minusta taas on järkevämpää hankkia ennen lasten syntymää kunnon kokoinen koti josta ei heti perheen kasvettua tarvitse muuttaa isompaan. Lapsella/lapsilla säilyy tutut paikat, tutut kaverit, tuttu pk ja tuttu koulu.
Mutta lapset eivät ehdi sitä kotia juuri näkemään, kun ovat 10h päivässä tarhassa.
lapsen edun mukaista olisi olla ainakin kaksi vuotiaaksi kotona, mahdollisesti se kolmaskin vuosi, mutta se heikentää usein vanhemman/vanhempien työmarkkina-asemaa ja voi olla taloudellisesti utopistista, tai muuten heikentää perheen sosio-ekonomista tilannetta liikaa.
Eihän nämä ole helppoja asioita - harvoin päästään optimiratkaisuun kaikkien perheenjäsenten kannalta, vaan pitää tyytyä erilaisiin kompromisseihin. Elämä nyt on yleensä epätäydellistä, eikä parhain mahdollinen ole mahdollista kuin hyvin harvalukuiselle eliitille.
Onneksi hieman vähemmälläkin selviää.
Aika monet (lähes) kaksivuotiaat onneksi sopeutuvat hoitoon, eikä se aiheuta ylitsepääsemättömiä vaikeuksia lapsen tasapainoiseen kehitykseen, riippuen lapsen temperamentista. Joillainhan lapsilla päivähoito heikentää stressivastetta.
taloudelliseen tilanteeseen, että esim. kotihoito ekat 2kk tarkoittaisi kaupungin vuokraluukkua, sossua ja ruokajonoa?
Kaikki aivan persiillään, mutta kivahan se muksuja on tekaista, kun ne voi lykätä hoitajalle 9kk iässä ja mennä takaisin töihin, kun ei ole varaa muuten elättää niitä tarkoituksella tehtyjä lapsia edes vuoden verran eteenpäin.
ja sen yrittämisen ja raskautumisen väliin voi sattua ja tapahtua niin kuin meillä puhumattakaan vielä siitä odotusajasta ja vauvan ekasta 9 kk:sta. Sairastumiset, työttömyys ja kuolemantapaukset voivat olla yllättävän kalliita juttuja, ja jos säästöt hupenevat niihin, on tosiaan aika vaikeaa elää lapsen 2 ekaa vuotta kotona ilman vuokraluukkua, sossua ja ruokajonoa. Koetettu on.
Koetapa vielä laskea ihan vaikka sormin tai viivoja paperille laittamalla, miten kauan saattaa mennä siihen, että lasta yritetään ja siihen, että se lapsi on 9 kk:n ikäinen ja vanhempainvapaa tukineen päättyy. Väliin mahtuu melkoisesti yllätyksiä.
heikentää perheen sosio-ekonomista tilannetta liikaa.
Hassuja nämä kokoomusmammat!
Ymmärtän vahinkoraskaudet yms, joissa elämäntilanne voi olla niin hankala, että päivähoitoa tarvitaan, mutta miksi suunnitellut lapset pitää tunkea heti päiväkotiin? Ei ymmärrä.
Itselle ei tulisi mieleenkään laittaa lasta päiväkotiin, haluan ehdottomasti olla näkemässä ja kokemassa lapsen ensiaskeleet, -sanat ja opettamassa pienelle itse kaiken mahdollisen. Paljosta jäisin paitsi jos tarhaisin lapseni. Ja lapseni menettäisi vielä enemmän - ei isossa päiväkotiryhmässä hoitajilla yksinkertaisesti ole samalla tavoin aikaa lapselle kuin omalla vanhemmalla, eikä varmaan minkäänlaista tunnesidostakaan.
Pahinta propagandaa on juuri tarhantätien levittämä sanoma: "Lapset tarhaan, sillä heillä on oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen." Jos vanhempi ei osaa lastaan kasvattaa, miksi hankkia lapsia? Ja siellä tarhassa säilöttynäkö se laadukas varhaiskasvatus hankitaan? Johan kuulostaa naurettavalta... :-D
ei täällä Suomessa paljoa väkiluku kasvaisikaan.
Minäkin köyhä tyttö panin lapseni päiväkotiin 8 kuisena, koska löytyi opiskelupaikka. Ja ammatti oli jo ennestään, mutta opiskelin uuden, paremman.
Lapsia pitäisi tänne vääntää, mutta yhteiskunnan ei pitäisi antaa tukea mihinkään. Köyhien ja luusereiden pitäisi mennä töihin/opiskelemaan, mutta tuomitaan, jos menee silloin kun lapsi on pieni. Köyhät ja luuserit eivät saa lisääntyä, koska heidän pitää hymyssä suin palvella 1200 euron nettopalkalla kaikkia porvarimammoja kaupassa, päiväkodissa, siivoojina jne. Ja sitten ihmetellään pienipalkkaisia valittajia, jotka eivät pärjää palkallaan. Mikseivät opiskelleet parempaa ammattia??
Ainiin joo: kaikilla äly ei riitä lääkäriksi tai ekonomiksi ja kaikista meistä ei koskaan voi tullakaan heikäläisiä. Kuka ne paskahommat paskapalkalla tekisikään?
Itselle ei tulisi mieleenkään laittaa lasta päiväkotiin, haluan ehdottomasti olla näkemässä ja kokemassa lapsen ensiaskeleet, -sanat ja opettamassa pienelle itse kaiken mahdollisen. Paljosta jäisin paitsi jos tarhaisin lapseni. Ja lapseni menettäisi vielä enemmän - ei isossa päiväkotiryhmässä hoitajilla yksinkertaisesti ole samalla tavoin aikaa lapselle kuin omalla vanhemmalla, eikä varmaan minkäänlaista tunnesidostakaan.
Itselleni ei tulisi mieleenkaan jaada kotiin paria kuukautta pitemmaksi ajaksi.
Tarhan ei ole pakko olla dumppauspaikka ja parannusta voi vaatia. Paivakotiryhmien ei ole pakko olla isoja eika sinne ole pakko palkata sellaisia hoitajia, jotka eivat rakasta tyotaan. Vaihtoehtoja on olemassa.
mikä ei ehkä ollut järkevää työmarkkina-arvoa ajatellen eikä myöskään taloudellisesti. Mutta aika hyvin pystyn kyllä ymmärtämään, että monet katsovat fiksummaksi mennä aiemmin takaisin töihin. Sillä onhan omalla valinnallakin seurauksensa, kuten kaikilla valinnoilla.
41
"Pahinta propagandaa on juuri tarhantätien levittämä sanoma: "Lapset tarhaan, sillä heillä on oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen." Jos vanhempi ei osaa lastaan kasvattaa, miksi hankkia lapsia? Ja siellä tarhassa säilöttynäkö se laadukas varhaiskasvatus hankitaan? Johan kuulostaa naurettavalta... :-D"
Kuka tarhantäti tuollaista propagandaa levittää???
Kaikki tuntemani päiväkodeissa työskentelevät ovat sitä mieltä, että lapsen paras olisi olla kotihoidettuna ainakin 2 vuotta, olosuhteiden pakosta sitten osa joutuu tarhaan aikaisemmin viemään.
Jos vanhempi ei osaa lastaan kasvattaa, miksi hankkia lapsia? Ja siellä tarhassa säilöttynäkö se laadukas varhaiskasvatus hankitaan?
Kuka kieltaa lasten hankinnan ihmisilta, jotka eivat ole valmiita tarvaamaan jopa kolmea vuotta elamastaan - per lapsi - kotona?
Tarha opetti omalle lapselleni paljon hyodyllisia asioita, kuten:
* hyvat kaytostavat
* sosiaalisen kanssakaymisen
* lukemisen ja kirjoittamisen alkeet
* laskemisen alkeet
* ensimmaisen ja toisen vieraan kielen alkeet
* kasvien kasvattamisen
* kompostoinnin
* kierrattamisen
* perushygienian
* ruuanlaiton ja leipomisen alkeet
* maalaus- ja askartelutekniikoita
* kasvien ja elainten tunnistamista
* polkupyorailyn
Osaa naista painotettiin kotonakin, mutta oppiminen oli paljon nopeampaa, kun sama asia tuli kahdelta suunnalta.
En jaksa heitä ja parempi noin.
Teit oikein.
Se on jalo yhteiskunnallinen teko.
Suomessa sentään se äitiysloma itsessään jo on melko pitkä... ja kyllähän sen jälkeen talouden kanssa on ihmettelemistä.
Ensinnäkään en usko tähän maagiseen 3 vuoden rajaan. Yksikään tutkija ei ole sanonut, että lapset menee pilalle, jos ne viedään tuota aiemmin hoitoon.
Se, että tekee töitä, ei tarkoita 10 tunnin työpäiviä. Jos toinen vanhemmista vie ja toinen hakee, itse tein 6 tunnin työpäivää, lasten hoitoaika oli keskimäärin 7 tuntia.
Mitä menettää tuon 7 tunnin aikana? Aamupalan, lounaan, välipalan ja päiväunet lohkaisevat tuosta valtaosan.
Oma maailmankatsomukseni lähtee siitä, että töitä tehdään ja rahaa saadaan. Haluan, että myös lapsilleni työssäkäynti on itsestäänselvyys. En ole koskaan ajatellutkaan jääväni kotiin vuosikausiksi, enkä ennen av-palstaa tällaisesta vaatimuksesta edes tiennyt.