Ollaanko oltu liian tiukkoja 1-vuotiaalle?

oletko ihan tosissaan? eiku anna pojan hakata vaan mitä haluaa tai vaikka juosta auton alle mutta älä missään nimessä koskaan kiellä ja sano EI pojalle!!

Lapsi on säikähtänyt äänensävyänne, ei siitä mitään loppuiän traumaa tule.

Mikä olisi toinen vaihtoehto? Antaa lapsen hajottaa televisio ja tehdä mitä vaan, ettei vain joutuisi itkemään.

mutta tuo itku oli yllätys.

oletko ihan tosissaan? eiku anna pojan hakata vaan mitä haluaa tai vaikka juosta auton alle mutta älä missään nimessä koskaan kiellä ja sano EI pojalle!!

Mutta ohjaa lisäksi lapsi johonkin sallittuun tekemiseen.

totta kai kiellätte. Kieltoa ja oppimista tehostaa vielä se, että lapsi nostetaan siitä telkkarin edestä pois ja näytetään miten niillä palikoilla voi leikkiä.



Jos joka asiasta karjaisee sen ein kovalla äänellä, niin se kyllä menettää tehoansa. Siksi on hyvä ohjata lapsi oikeaan puuhaan.

Sanot ettei ole hätää. Äiti ei vaan tykkää kun telkkaria hakataan. Jos "uhmaa" itkee niin lempeästi vaan perään sanot ettei saa hakata.



Ei se sen kummempaa. :)

Meillä reipas 1v eikä kyllä itkulla reagoinut koskaan kieltoihin. Onko jotenkin erityisen herkkä ja itkuinen?

ja pikkumiestä harmittaa niin vietävästi, kun ei saa hakata telkkaria?



Ihan villi veikkaus...

joko siitä, että äänensävy pelottaa, kun sitä ei yleensä kuule, tai sitten ihan vain yllätyksestä, kun odottamatta tulee tuollainen pysäytys.



Mutta ihan oikein toimitte, ei lapsi mene tuosta rikki, kunhan tosiaan se tiukka ei on varattu tarkoituksenmukaisiin tilanteisiin, eikä sitä joka asiasta toistella. Lapsen voi ohjata leikkimään toisella tavalla, ja halata ja silitellä, kunhan ensin toiminta on ohjattu turvallisiin leikkeihin.

Meillä reipas 1v eikä kyllä itkulla reagoinut koskaan kieltoihin. Onko jotenkin erityisen herkkä ja itkuinen?

jos on runsainmitoin omalla tahdolla ja jästipäisyydellä varustettu. Varsinainen uhmaikä semmosen kanssa sit onkin tosi "juhlaa"

ei varmaan vaan tykkää että kielletään. kyllä 1-vuotiaalla on jo omaa tahtoa ja voi sen näyttää. toiset on kovapäisempiä ja voimakastahtoisempia kuin toiset.

olisiko enemmän kiukkuitkua vai pelkoitkua?



Olet toiminut ihan oikein kun olet kieltänyt. Tee kuitenkin jatkossa niin, että mene lapsen luo, ole lempeä ja leiki vaikka hetki muuta leikkiä kieltämisen jälkeen. Siis että lapsi näkee, että vaikka kiellät tiukasti, et ole vihainen hänelle muuten.

täältä löytyy 9kk vanha, joka välillä reagoi tiukkaan kieltoon myös itkulla. mutta se itku on enemmän semmoista "raivostuttaa-itkua", eli vauva on löytänyt oman tahtonsa ja osoittaa, että ei tykkää siitä ettei saa tehdä mitä tahansa. en pidä tuota mitenkään vaarallisena. jossain vaiheessa nuo kiellot on pakko aloittaa ja kuuluvat elämään.

Niin kauan kuin lapsi ei osaa puhua, se kommunikoi itkemällä. Jos noudattaa kieltoa, niin on turha puhua uhmaamisesta. Tällöin itkun voi tulkita pikemminkin niin, että lapsi kertoo oman mielipiteensä. Jos kyseessä on pelkoitku, niin sitten lohdutetaan. Lapsi ei opi sääntöjä kuin opettamalla, ja joskus siinä tulee itku.

Vaan ostatte lisää televisioita hajotettavaksi. Itku kertoo syvästä järkytyksestä, jota ei-sana aiheuttaa, ja tämä luo elinikäisen trauman ja tuhoisan äiti-lapsi suhteen. Pikku piltin luovuus voi kärsiä, jos ei saa piestä ja rikkoa kaikkea ja varsinkin kielletään tekemästä sitä.

ja se raja ei ole ihan selkeä. Tai siis 1-vuotias tietää että vanhemmat on vihaisia hänelle, muttei tiedä tarkkaan että miksi. Jos kielto tulee sillä hetkellä, kun lapsi aikoo mennä paukuttamaan telkkaria palikoilla, se on helpompi käsittää ja tietää mikä on se kielletty asia, kuin jos se tulee siitä että liikkuu huoneessa. Tai joskushan kielto voi lapsen näkökulmasta tulla vain siitä että lapsi "vaan on". Ja minusta myös reilumpaa on käyttää lapsen kannalta ikävämpiä vaikutuskeinoja sellaisissa tilanteissa, joissa lapsella (ja vanhemmalla) varmasti on käsitys siitä mikä on se kielletty asia ja miten se vältetään, eli mikä on se raja.



Jos kielto toimii hyvin, voi olla myös vähän vaarana se että itse laiskistuu ja alkaa vain kiellellä joka asiasta sen sijaan että käyttäisi aikaa opettamiseen... Säästäisin sen ehdottoman kiellon niihin tilanteisiin, joissa on jo aikomus tehdä jotain vaarallista, ja muissa tilanteissa mieluummin huolehtisin että lapsella on muuta kiinnostavaa tekemistä (kauempana telkkarista). Mutta siis, ei tietenkään 1-vuotiaan pidä antaa rikkoa telkkaria. Lasta voi myös lohduttaa, vaikka itse olisi kieltämällä aiheuttanut sen itkun ja vaikka pitäisi kiellosta kiinni.

kun ei saa tehdä mitä haluaa.



Kiukkuitkun erottaa (ainakin meidän tapauksessa) helposti pelkoitkusta.



Sitä oikeaa uhmaikää odotellessa...

Saattoi joskus parkaista pelosta tai järkytyksestä, kun häntä yhtäkkiä kiellettiin kovalla äänellä tai jos hän vaikkapa puraisi niin älähdin kovasti EI! Normaali kiltti ja rauhallinen taapero, ehkä hieman herkkä joten kovat kiellot järkyttivät luonnollisesti kun toinen oli juuri oppinut kävelemään ja ylsi paikkoihin, joihin ei saanut koskea, esim, kaiuttimet ja tv.

Nyt kun hän on 2v. niin alkaa myös välillä itkeä kun kielletään, varmaan välillä harmituksesta, välillä hylkäämisen tunteesta, kun rakastava vanhempi on yhtäkkiä vihainen. Minusta se on on ihan normaalia, kunhan vain itse tajauaisin valita taisteluni, enkä kieltäisi häntä jatkuvasti. Kiljumiseen kiellot ei meillä auta, vaan huomio on saatava kiinnitettyä johonkin kiinnostavampaan...

Niin ja 1,5-vuotiaasta asti poika on alkanut lyödä jos häntä kieltää ja hän on toista mieltä...heittäytyy myös joskus mahalleen ja alkaa iskeä päätä lattiaan. Kun kielleän vielä tiukemmin ettei saa lyödä äitiä niin tulee itku ja haluaa syliin.. Että semmoinen taapero meillä, yleensä kuitenkin kiltti ja itse söpöläisyys...!