Sadan vuoden yksinäisyys

annatko pillua yksinäiselle?

Toi on totta että kun sä olet tarpeeksi kauan yksin niin sä alat syyttelemään kaikesta itseäs, mut se on hyvä merkki siinä mielessä että se antaa tilaa henkiselle kasvulle koska siinä alkaa huomaamaan omat virheet asioihin liittyen myös. Pahempi versio siitä olisi se nimenomaan että syyttelisi vaan muita. 

Se yksinäisyys on sellanen asia että ei sitä ymmärrä ennenku sen on oikeasti itse kokenut. Meillä  on oikeasti ihmisiä ketkä saattavat elää niin että he eivät saa kontaktia muihin ihmisiin viikkoihin tai kuukausiin, tottakai se tekee todella huonoa tälle ihmiselle koska se laskee ihan älyttömästi itseluottamusta ja kaikkea normaalia mikä liittyy sosiaaliseen elämään, ihminen alkaa tuntemaan itsensä ihan mielipuoleksi. 

En mä tiiä mikä siihen olisi ratkaisu koska se on vähän vaikea sanoo sellaiselle ihmiselle että mene vaan jonkun toisen kanssa tekemään jotain koska se ihminen saattaa olla jo niin syvässä montussa että se ei pääse sieltä nousemaan. Nää on todella vaikeita asioita.

Mutta tsemii. Se vaan rakentaa luonnetta

<3

Siis mitä, ei se että ollaan yli-ikää töissä liity eikä saa liittyä yksinäisyyteen. Ei nuoretkaan pääse töihin, vaikka kuinka olisivat yksinäisiä- vai olinko lukevinani poliittisen kannanoton tässä takana? Onhan teille vaikka mitä seuroja ja järjestöjä ja kaupungillakin omanikäistä seuraa enemmän kuin muille! Siitä vain sosialisoimaan ja omaa juttus etsimään,  eikä heti uhriutumaan!  Koko loppuelämää ei kannata töissä olla. Nauttikaa!

Onko sukulaisia vielä elossa joille voisi joskus soitella, kaikilla ei tietysti ole. Talvi pahentaa monen yksinäisyyttä ja kesän kuumat. Onko siellä paikkakunnalla mitään missä kokoontuu ihmisiä. Tai somessa. Tai jotain kivaa tutkittavaa. Vai onko se hiljainen paikka. Vaikka kai mielikuvituskin voi olla jollekin ilona, harrastelu kotona ja itsen kanssa juttelu eli ajattelu. Itse moni on parasta seuraa. Mutta turvana olisi kiva olla joku.

Tinderiin etsimään nuori mies. Ne tykkää nykyään vanhemmista.

Virtuaalihalaus, valitettavasti Suomessa on ihan hirveä määrä yksinäisiä, maailma on muuttunut monella tavalla lyhyessä ajassa ja tuntuu että koko ajan on ihmisillä enemmän ja enemmän jos jonkinlaista ahdinkoa. 

AP:n aloituksessa oli muutama avainsana.

Työ, ilman tarkoitusta ja merkitys.

Eli työ ei tarjoa elämään tarpeeksi isoa tarkoitusta. Eikä voikaan tarjota. Ei myöskään työstä saatava raha. Eikä myöskään mikään materia.

Tarkoitus on henkinen sana, jos näin voi sanoa. Materia ei voi tarjota niin isoa tarkoitusta elämään joten tarvitset jonkun isomman tarkoituksen elämään, eli Jeesuksen!

Joo, olen samaa mieltä. Tarkoitus ja merkitys ei löydy maailmasta. Ja olen aloittaja. En vain ole kohdannut Jeesusta, tunnelukkojako? 

Harrastukset, kansanopistonkurssit, kerhot, kommuunit, seurat, järjestöt. YouTuben videot sosiaalisista taidoista. Tykkäätkö jostain asiasta? Todennäköisesti löytyy fb ryhmä, liity sinne. Sydänystäviä ei välttämättä löydy, ainakaan heti, mutta mitä enemmän laittaa itseään esille ja tilanteisiin, sitä parempi. Vaikka mokaa, se ei haittaa. 

T. Entinen täysin yksinäinen ja nyt paljon kavereita, vaikka perhettä ei olekaan