Merkityksellinen elämä tulee siitä että ensiksi osaa päästää irti mielihyvistä

Öhhh ihan päinvastoin. 

Tämä tietoisuus on jo. Huolimatta mielihyvästä tai pahasta.

Juuri näin

Vähemmän on enemmän monesti. Minulla oli viime viikolla korona ja siinä oireena vain parin päivän kuume. Kun siitä toivuin niin oloni oli kummallisen vieras oman elämäni suhteen. Menetin kiinnostukseni kaikkeen.

Joo. Semmoinen saarna,a

Uskon tuon ja osittain tiedänkin. Löysä itsekuri kuitenkin helposti palauttaan entiseen, petolliseen nopean hyvän olon hakemiseen.

Höpöhöpö.

Minä löysin merkityksen elämässä siitä, että lopetin marttyyrimaisen kärsimisen ja suorittamisen ja aloin tehdä asioita, joista nautin ja saan mielihyvää. 

Ehkä primitiivinen hedonismi ei tuo täyttymystä, mutta voi seurata aristoteellista keskitietä tai Epikuroon hedonismia, jossa korkeammat nautinnon lähteet (tiede, kulttuuri, kohtuullisuus jne.) tuovat nautintoa. En usko stoalaiseen väittämään, että elämän tarkoitus on elää ilman kohtuullista nautintoa. 

Sanos vielä että "jep".

Vierailija kirjoitti:

Vähemmän on enemmän monesti. Minulla oli viime viikolla korona ja siinä oireena vain parin päivän kuume. Kun siitä toivuin niin oloni oli kummallisen vieras oman elämäni suhteen. Menetin kiinnostukseni kaikkeen.

Kenelle kerrot tällaista saarnaa vähemmän on enemmän?! 

Miten mielihyvästä voi päästää irti jos ei tunne mistään mielihyvää? Auttaako jos päästää irti mielipahasta?

Arvopohjan kautta syntyy mielekäs elämä. Mitkä on sun arvot?

Joko sä oot tehnyt omakustannekirjan näistä fantsuista oivalluksistasi?

Sitäpaitsi kun mä saan mielihyvää luonnossa kulkemisesta niin en todellakaan lopeta luonnossa kulkemista. Taukkeja ohjeita sulla  :D

silloin tällöin tekee hyvää pieni askeettinen vaihe. puhdistaa.