Lue keskustelun säännöt.
En "uskalla" hiihtää, ja se harmittaa!
22.01.2025 |
Tekisi mieli kokeilla hiihtämistä, koska se olisi hyvää liikuntaa. Tulisi hiki, saisi treeniä sekä ylä- että alakropalle, ja saisi olla ulkona. Mutta en uskalla lähteä ladulle! Olen viisikymppinen nainen ja viimeksi testannut hiihtoa joskus vähän alle kolmekymppisenä pohjoisessa, sitä ennen vain koululiikuntatunnilla. Pelkään alamäkiä aivan hirvittävän paljon, en hallitse suksia ja pelkään polvieni puolesta. Pelkään, että polvet vääntyvät, jos yrittäisin esimerkiksi jarruttaa alamäessä. Mitä jos suksi tarttuu johonkin ja vääntää polven sijoiltaan? Harrastan juoksua ja pyöräilyä, jotka ovat helppoja lajeja. Haluaisin monipuolisempaa liikuntaa, jota hiihto olisi.
En uskalla lähteä yleiselle ladulle alamäkihiihtopelkoni vuoksi. Juuri oli Hesarissa juttua, miten ladulla alamäen alla oli ollut paikallaan lapsi, ja takaa tullut oli vaivoin ehtinyt täpärästi väistää. Itse olisin tuossa tilanteessa joko istahtanut takapuolelle ja toivonut parasta tai sitten ajautunut päin. Tilanne olisi aivan hirvittävä. En osaisi hidastaa, saati nopeasti siirtyä latu-uralta pois ja väistää.
Pelkään myös laturaivoa, koska todella olen maailman surkein hiihtäjä. Saattaisin olla ladulla tukkeena ja pelkään, että saisin porkasta selkääni ja pahasti.
Harmittaa tämä! En oikeastaan tiedä, mitä tällä aloituksella hain, muuta kuin ehkä vertaistukea. En kerta kaikkiaan uskalla lähteä ladulle, ja umpihankihiihto metsässä ei houkuta sekään. Pitää varmaan tyytyä juoksuharrastukseen ja pyöräilyyn.
Kommentit (15)
Etsi joku pelto- tai jäälatu ja lähde sellaiselle kokeilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etsi joku pelto- tai jäälatu ja lähde sellaiselle kokeilemaan.
Aivan niin, ei olisi alamäkiä! Mutta jokin "aakee laakee" pelto tai jää ei yhtään houkuta. 😭 Metsän siimeksessä kulkeva, mäetön latu olisi paras... eihän sellaista taida olla. - Ap
Ne kuntien ylläpitämät ladut eivät ole tarkoitettu kaikille veronmaksajille, hieman kuin uimahallit nykyään. Kaikki suomalaiset eivät ole tervetulleita turvalliseen tilaan.
Jaan ap:n tuskan. Minulla meni 20 vuotta välissä, ja hiihdän nykyisin vain tasaisella. Jos on mäki, menen auraamalla alas. Kun olen ensin katsonut, että muita ei näy.. mutta kyllä siinä tasaisellakin tulee hiki. Ja kun saa varmuutta alle, niin sitten uskaltaa kokeilla eri reittejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsi joku pelto- tai jäälatu ja lähde sellaiselle kokeilemaan.
Aivan niin, ei olisi alamäkiä! Mutta jokin "aakee laakee" pelto tai jää ei yhtään houkuta. 😭 Metsän siimeksessä kulkeva, mäetön latu olisi paras... eihän sellaista taida olla. - Ap
Kyllä niitä täällä kotikaupungissani ainakin on. Sekä mäki- että laakeampia. Sinne vaan sekaan. Laturaivoa on todella vähän. Jos itse käyttäytyy kunnolla niin ei ongelmia. Olen myös hidas ja sinua vanhempi. Muut menee sit vaan ohi ja siinä se.
Nuo kuvaamasi alamäki-ihminen siellä tönöttämässä on pahoja. Kohdallaeni on myös osunut. Siksi mäet kannattaa tulla hitaasti jos mäen alla on mutka ettet näe mitä mutkan takana on.
Järvelle en myöskään mene. Koen yksitoikkoiseksi sen. Lisäksi pidän metsikön tunnelmasta.
Sinne vaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsi joku pelto- tai jäälatu ja lähde sellaiselle kokeilemaan.
Aivan niin, ei olisi alamäkiä! Mutta jokin "aakee laakee" pelto tai jää ei yhtään houkuta. 😭 Metsän siimeksessä kulkeva, mäetön latu olisi paras... eihän sellaista taida olla. - Ap
Tuu Ouluun, täältä löytyy. Ai niin, mutta eihän täällä ole lunta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile lumikenkiä sauvojen kanssa. Et tarvitse latuja, ja alamäkiä ei tarvitse pelätä.
On hyvää liikuntaa ja voi painella mihin huvittaa. Näkee sellaista, mitä ei hiihtäen näe ja pääset paikkoihin, joihin suksilla ei pääse.
Aloita tasamaalta, saat tuntumaa hiihtämiseen taas. Mäkin aloitin ala- asteen jälkeen lähes 5kymppisenä uudelleen. Nyt menee jo ylä- ja alamäetkin.
- merenjällä on ihana hiihtää, kunhan siis jää kantaa ja tarpeeksi lunta päällä nyt täällä etelässä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsi joku pelto- tai jäälatu ja lähde sellaiselle kokeilemaan.
Aivan niin, ei olisi alamäkiä! Mutta jokin "aakee laakee" pelto tai jää ei yhtään houkuta. 😭 Metsän siimeksessä kulkeva, mäetön latu olisi paras... eihän sellaista taida olla. - Ap
Kyllä niitä täällä kotikaupungissani ainakin on. Sekä mäki- että laakeampia. Sinne vaan sekaan. Laturaivoa on todella vähän. Jos itse käyttäytyy kunnolla niin ei ongelmia. Olen myös hidas ja sinua vanhempi. Muut menee sit vaan ohi ja siinä se.
Nuo kuvaamasi alamäki-ihminen siellä tönöttämässä on pahoja. Kohdallaeni on myös osunut. Siksi mäet kannattaa tulla hitaasti jos mäen alla on mutka ettet näe mitä mutkan takana on.
Järvelle en myöskään mene. Koen yksitoikkoiseksi sen. Lisäksi pidän metsikö
"Siksi mäet kannattaa tulla hitaasti" - tässäpä ongelma, kun alamäessä vauhti väkisin kiihtyy. En osaa (uskalla!) jarruttaa, paitsi ehkä istahtamalla keskelle latua ja painamalla nyrkit maahan. Niin tein viimeksi parikymmentä vuotta sitten, kun hiihtämistä kokeilin. En yleensä kovin paljoa välitä, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat, mutta tuossa tulee jokin esto: en vain kehtaa laskea persmäkeä ladulla. Mihinkään auraamiseen tms. jarrutustekniikkaan en kerta kaikkiaan uskalla ryhtyä, en edes kokeile. - Ap
Vierailija kirjoitti:
Kokeile lumikenkiä sauvojen kanssa. Et tarvitse latuja, ja alamäkiä ei tarvitse pelätä.
On hyvää liikuntaa ja voi painella mihin huvittaa. Näkee sellaista, mitä ei hiihtäen näe ja pääset paikkoihin, joihin suksilla ei pääse.
Tää on varmaankin muuten aika hyvä neuvo! Lumikengillä varmasti oppii liikkumaan helpommin kuin suksilla, eikä ole niin vaarallista kuin hiihto osaamattomalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä, jos kaadut juostessa liukkaalla jäällä ja lyöt pääsi? Pyörälläkin voi kaatua tai auto voi ajaa päälle. Satelliitti voi tippua avaruudesta päähän. Liikunnassa on riskinsä aina.
Vierailija kirjoitti:
Mitä, jos kaadut juostessa liukkaalla jäällä ja lyöt pääsi? Pyörälläkin voi kaatua tai auto voi ajaa päälle. Satelliitti voi tippua avaruudesta päähän. Liikunnassa on riskinsä aina.
Totta, mutta hiihto on pahin, kun on ne sukset. Pyöräily vilkkaan maantien reunassa joskus hirvittää, mutta en minä muuten pelkää juoksua tai pyöräilyä. Suksia en hallitse, suksi voi tarttua kiinni ja vääntää polven. En lähtisi myöskään kenttäratsulla maastoesteradalle. On riskejä ja on riskejä, eivät kaikki samantasoisia. - Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa antaa hiihdolle mahdollisuus! Itse rakastan hiihtämistä siitä huolimatta, että oma tasapainoni on aina ollut huono. Ainakin pääkaupunkiseudulta löytyy onneksi paljon todella tasaisiakin latuja ilman suurempia mäkiä. Ja kyllä se tasapainokin vähitellen kehityy hiihtäessä.
Laturaivoa ei kannata pelätä ainakaan noilla mäettömillä laduilla. Koko mediailmiön taisi keksiä joku hiihtoa harrastamaton iltapäivälehden toimittaja, jonka mielestä hänellä ja hänen koirallaan on oikeus talloa hiihtolatuja.
Sinä et ole maailman surkein hiihtäjä vaan minä. Siksi hiihdän vain umpimetsässä moottorikelkan jäljillä, jossa ei ole muita kulkijoita.