Mikä on mielestäsi lapsiperhe-elämässä raskainta?

Se että on niitä lapsia .

T:vela

Se, kun tuntuu että ei ole aikaa kunnolla kaikkeen.

Jatkuva saatavilla olo. Aina vaan "äitiiii" ei koskaan isä.

Univelka pahin. Sitten ihan pienten lasten kanssa (alle 5-vuotiaat) se jatkuva vahtiminen ja hoitaminen.

Seuraavaksi se, että kotona ei saa vain olla (kun on pienet lapset). Koko ajan on jotain meneillään. Helpottuu siinä kohtaa, kun lapset ovat noin 12-vuotiaita ja siitä vanhempia.

Teineinä sitten linnottautuvat huoneisiinsa ja todellakin saat olla rauhassa. Ja aamuisinkin viikonloppuna nukkuvat pitkään, niin itsekin saa nukuttua.

Yhtäkkiä he ovatkin sitten täysi-ikäisiä ja ihmettelet, että mihin tämä aika kuluikaan.

Se kun ei voi lähteä ovesta ulos silloin kun huvittaa. Pikkulapsiaika on kuin vankilassa olisi.

Koin raskaimmaksi univelan ja sen, ettei voinut miehen kanssa tehdä koskaan mitään kahdestaan. Olisi piristänyt käydä joskus konsertissa, elokuvissa, ravintolassa tms.

Nyt kun lapset on jo isompia, olisi kiva olla joskus yksin kotona. Vaikka en osaani vaihtaisi, koen sen joskus raskaana, ettei voi koskaan olla yksin.

Nykyisin, kun ainoa lapsi on melkein 12-vuotias, sanon ettei oikein mikään. Ehkä tyyntä teini-iän edellä, mutta nyt on leppoisaa.

Aiemmin univelka ja jatkuva saatavilla oleminen.

Raskainta on muiden ihmisten mielipiteet ja jopa hullut teot

Minusta ei mikään ole ollut mahdottoman raskasta. Vanhempi muutti jo kotoa pois ja nuorempi on teini-iässä. Ollaan aina oltu läheisiä ja tehty paljon yhdessä. En ole kaivannut mitään erityistä omaa aikaa, sen enempää mitä sitä on iltaisin jäänyt siinä 21-24 välillä. Olen viihtynyt ja viihdyn erinomaisesti vaimoni ja lasteni kanssa ja minusta on hienointa olla saanut viettää aikaa perheen kanssa. Niin ja olin siis myös kummankin kanssa vauva-aikaan kotona ja olen osallistunut arjen pyörittämiseen koko ajan, ja istunut iltatolkulla auttamassa kouluhommissa kumpaakin.

Mitään en vaihtaisi pois.

Isille (ja miksei niille äideillekin jotka tuskailee kun ei ole omaa aikaa) totean vaan, että lapset on lainassa lyhyen aikaa, sitten sitä omaa aikaa on taas vaikka kuinka. Kannattaa nauttia siitä lyhyestä hetkestä.

Unen ja oman ajan puute. Huoli lapsesta.

Mitä te oikein teette öisin, kun kaikki valittaa univelasta?

Mulla tuli kolme lasta peräjälkeen, eihän muutamassa vuodessa nyt mitään univelkaa kerkiä muodostumaan. Se on niin lyhyt jakso lapsen elämässä kun on sitä yöheräilyä.

Ja kyllä, minä hoidin lapset öisin koska äiti oli estynyt siihen.

M41

Niin no..

Ne lapset,tietysti. Varsinkin jos ovat toisten lapsia. Sen lisäksi niiden isät ramppaavat siinä yhtenään .

Ei oikein ihmisen elämää sellainen.

Yhä uudelleen ja uudelleen astutuksi tuleminen.

Pienten kanssa se jatkuva ruoan tekeminen, ulkoilu, unettomuus ja saatavilla olo. Ei kerennyt yhtään olemaan vaan, paitsi kun olivat nukkumassa. Teinien kanssa lähinnä se huoli jos ovat jossain menossa. Juurikaan niitä ei näy, ovat huoneissaan ja sit hakevat ruokaa, joskus tehdään jotain yhdessä. Aikuisissa lapsissa myös pieni huoli miten tämä maailma niitä kohtelee.

Mutta kaikkeen onneksi tottuu ja tämä oman ajan lisääntyminen on ihanaa!Ei tarvita enää lapsenvahtia

Vierailija kirjoitti:

Se, kun tuntuu että ei ole aikaa kunnolla kaikkeen.

Mutta ilmeisen paljon sitä luppoaikaa on ollut, jonka nyt käyttää liikakansoittamiseen.

Sekovaltion hyysäys.

Mutta kyllä yh äideillä on helppoa kun saa joka viikko tai ainakin joka toinen viikonloppu lapset isälleen. Ja kesälomilla jopa kuukauden lepohetken. Lisäksi isä hoitaa lasten asioita ja näiden tarpeita ostamalla mm vaatteita,puhelimia ja niin edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Univelka pahin. Sitten ihan pienten lasten kanssa (alle 5-vuotiaat) se jatkuva vahtiminen ja hoitaminen.

Seuraavaksi se, että kotona ei saa vain olla (kun on pienet lapset). Koko ajan on jotain meneillään. Helpottuu siinä kohtaa, kun lapset ovat noin 12-vuotiaita ja siitä vanhempia.

Teineinä sitten linnottautuvat huoneisiinsa ja todellakin saat olla rauhassa. Ja aamuisinkin viikonloppuna nukkuvat pitkään, niin itsekin saa nukuttua.

Yhtäkkiä he ovatkin sitten täysi-ikäisiä ja ihmettelet, että mihin tämä aika kuluikaan.

Leikkinukella leikkimisestä pitäisi tehdä sosiaalisesti hyväksyttävämpää. Sen ei tarvitse kärsiä eikä kuolla, mutta emä pääsee silti tuuppaamaan vankkureita ja terhakkaasti huoltamaan.

Meillä kaksi koululaista, molemmat ala-asteella. Pahinta on aikaiset herätykset, koska heräämme aikaisin vain lasten kouluun lähdön vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Mutta kyllä yh äideillä on helppoa kun saa joka viikko tai ainakin joka toinen viikonloppu lapset isälleen. Ja kesälomilla jopa kuukauden lepohetken. Lisäksi isä hoitaa lasten asioita ja näiden tarpeita ostamalla mm vaatteita,puhelimia ja niin edelleen.

Tää oli hyvä 😂😂😂😂😂😂