Lue keskustelun säännöt.
Pelkään että kuolen stressiin
21.01.2025 |
Töissä kiireistä, lapsen kanssa ongelmia, tärkeän sukulaisen vakava sairastuminen... en tiedä pystynkö tuntemaan mistään enää positiivisuutta. Miten pysyn enää tolpillani?
Kommentit (28)
Älä kiirehdi liikaa töissä. Hoe välillä itsellesi että muista verenpaine, sitä pitää pitää sopivana. Lapsi pärjää, älä tee siitä ongelmaa itse tai aiheuta mitään ongelmaa siihen. Yritä sopia lapsen kanssa ja ymmärtää. Älä reagoi stressissä. Sukulaista voi auttaa muutkin sukulaiset? Kohta on kevät. On mahdollista ottaa myös lomaa jos uupuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei usko että tiedät vielä mistään stressistä mitään.
Mulla on samanlaisia ongelmia, lisäksi rahasta jatkuvaa puutetta.
Vierailija kirjoitti:
Älä kiirehdi liikaa töissä. Hoe välillä itsellesi että muista verenpaine, sitä pitää pitää sopivana. Lapsi pärjää, älä tee siitä ongelmaa itse tai aiheuta mitään ongelmaa siihen. Yritä sopia lapsen kanssa ja ymmärtää. Älä reagoi stressissä. Sukulaista voi auttaa muutkin sukulaiset? Kohta on kevät. On mahdollista ottaa myös lomaa jos uupuu.
Vastuu täytyisi kantaa, ei auta vain stressin takia antaa kaiken olla. Täytyy vähän kestää normaalia elämää, stressi on aina ollut täysin normaalia elämässä, kasvattakaa luonteenvahvuutta sekä sieto- ja paineensietokykyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuku riittävästi. Se on tärkeintä
Stressi vie herkästi unet. Sitten unettomuus lisää stressiä. Ärsyttää ihan pirusti kun sanotaan nuku riittävästi. Kukaan ei huvikseen valitse unettomuutta.
Ota itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy. Elämässä on vastoinkäymisiä, niistä vaan pitää mennä läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, jos yhtään lohduttaa, tiedän ihmisiä, jotka näyttävät stressanneen koko elämänsä (esim. kokeneet pahaa väkivaltaa lapsina, pahasti traumatisoituneita, draamaa ja kriisiä kriisin perään myöhemmin elämässä) ja kuitenkin 75-90-vuotiaiksi selvinneet... Joskus mietin, erittääkö stressi jotain myrkkyä vereen, että pysyy hengissä pelkkää pahansisuisuuttaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuku riittävästi. Se on tärkeintä
Stressi vie herkästi unet. Sitten unettomuus lisää stressiä. Ärsyttää ihan pirusti kun sanotaan nuku riittävästi. Kukaan ei huvikseen valitse unettomuutta.
Silti! Tee kaikkesi, että nukut riittävästi. Kaikkesi tekeminen vaatii toisinaan asioiden tekemättä jättämistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä oli ruuhkavuosissa vastuullinen työ, opiskelu, kodinhoito, lapsen kasvatus ja huolto, ystäväpiiri sekä osin rasittavat sukulaiset. Tähän otettiin vielä koira.
Nukuin kuin tukki kun viimein sänkyyn pääsin.
Ehkä stressaisi enemmän jos ei tiedä mitä pitäisi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Nuku riittävästi. Se on tärkeintä
Olet todennäköisesti ihminen joka nukkuu vaikka pommin räjäyttäisi vieressä. Mikään muu ei selitä noin ääliömäistä kommenttia. Kyllä ihmiset nukkuvat riittävästi jos vaan pystyvät nukkumaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, jos yhtään lohduttaa, tiedän ihmisiä, jotka näyttävät stressanneen koko elämänsä (esim. kokeneet pahaa väkivaltaa lapsina, pahasti traumatisoituneita, draamaa ja kriisiä kriisin perään myöhemmin elämässä) ja kuitenkin 75-90-vuotiaiksi selvinneet... Joskus mietin, erittääkö stressi jotain myrkkyä vereen, että pysyy hengissä pelkkää pahansisuisuuttaan...
Ihmiskeho on yllättävän sitkeä. Tosin päihteillä ja/tai överillä ylipainolla saa itsensä kyllä sairastumaan nuorenakin, henkisestä stressistä jos puhutaan niin keho kyllä kestää tosiaan yllättävän hyvin, jos muuten elintavat ok.
tiukka inventaario siitä mikä on pakollista ja mikä ei, kukaan ei tule sun kuormaa keventämään ellet itse karsi asioita pois tehtävälistalta. Moni tulee siihen toki mäkättää mitä kaikkea sun kuuluisi tehdä. Sukulaisen sairastumista et pysty muuttamaan, niin julmaa kun se on sun täytyy varmistaa että sulla on aikaa myös sellaisiin harrastuksiin/palautumisiin joka irrottaa sut tästä stressistä. Sun stressi ei häntä paranna. Unohda pakkopositiivisuus, keskityt niin paljon ns. nykyhetkeen kun mahdollista ja pyri luomaan hyvät olosuhteet palautumiselle eli syöt hyvin, liikut( kävely on todella hyvä mielen puhdistaja) ja nukut niin hyvin kuin pystyt. Positiivisuus tulee sitten aikanaan takaisin jos on tullakseen, se on vain liian suuri taakka huolien kesken yrittää pakkotsempata löytämään kaikkea hyvää ja kasvun mahdollisuuksia. Positiivisuuden vastakohta ei tarvitse olla negatiiviset kauhukuvat, pyri neutraaliuteen, ole tyytyväinen siitä että päivä on ollut ihan ok, mieliala ihan ok etc. Käsillä tekeminen monesti myös palauttaa, toiset maalaa, toiset neuloo, jotkut kasaa palapelejä ihan mikä vain suht mekaaninen tekeminen lepuuttaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrasta liikuntaa, se alentaa stressiä ja auttaa nukkumaan..
Sinä selviät. Tiedän tuon tunteen, kun pelkää ettei enää oikeasti pysty eikä jaksa. Olen ollut esim. 4 vuotta kovissa kivuissa ja harva se päivä tuntui ettei tästä ihminen voi enää selvitä, kun mitään toivoa ei kauheasti annettu paranemisesta. Eli todella, todella paha kriisi ja muutakin stressiä oli paljon.
Kyllä sinä pystyt ja sinä pärjäät. Sinä pärjäät tämän helvetillisen vaiheen läpi. Voimia 🙏
Vierailija kirjoitti:
Ei usko että tiedät vielä mistään stressistä mitään.
Miksi ei? Se on subjektiivista.
Varahesus kertoo siellä. Tulitko viimein uskoon vai Uskoon?
Säästä itseäsi siellä missä voit. Teet lunkisti.
-ihan tietoisesti on löysättävä silloin, kun tuolta alkaa tuntua.
Hanki apuja.
Kaikki kuolee joskus.