Muita haavemaailmoissa eläviä

Mä olen aina ollut tuollainen, mutta mulla oli hyvä lapsuus ja elämäni on nytkin hyvää, eikä ole stressiä. Se vaan on, ettei tavallinen tosimaailma voi millään kilpailla niiden kaikkien fantasiamaailmoiden kanssa, mitä kehittelen päässäni. Itse en näe tätä asiaa millään tapaa kielteisenä, se ilostuttaa ja rikastuttaa elämääni valtavasti.

Tavallaan. Mietin paljon arkisiakin asioita syvällisesti, ja se voi vaikuttaa siltä, että olen omissa maailmoissani silloin. 

Minullakin on ollut lapsuudesta saakka vaihtoehtotodellisuuksia. Tapa alkoi varmaan juurikin perheen päihde/mt ongelmien ja koulukiusaamisen pakopaikkana. Nuoruudessa oli oikein tarkka maailma: koti tietyssä paikassa, mies, lemmikki, ystäväporukka kenen kanssa aina sattui ja tapahtui :D

Nyt aikuisena todellisuudet ei ole niin laajoja mutta niitä on pari. En koe elämää kuitenkaan lainkaan tylsäksi, enemmän mielikuvitusmaailma on kai vastapainoa kaikelle ahdistukselle maailmassa. Siellä asiat voi olla hyvin ja niitä voi hallita.

Minulla on oma mielikuvitusmaailmani. Se on minun täysin oma maailmani. Se toimii täysin minun ehdoillani, olen siellä ainoa ihminen ja siellä tapahtuu ihmeellisiä asioita. En vanhene, on aina se aika mitä haluan ja olen siellä missä itse haluan.

Tapasin Aasian riemurannoilla viehättävän naisen, ja hänestä paljastui  haave miehen rakkaudesta häneen, katujen halpaan ilotyttöön. Haave romuttui ja nainen teki itsemurhan saatuaan aviottoman lapsen. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ollut tuollainen, mutta mulla oli hyvä lapsuus ja elämäni on nytkin hyvää, eikä ole stressiä. Se vaan on, ettei tavallinen tosimaailma voi millään kilpailla niiden kaikkien fantasiamaailmoiden kanssa, mitä kehittelen päässäni. Itse en näe tätä asiaa millään tapaa kielteisenä, se ilostuttaa ja rikastuttaa elämääni valtavasti.

Maailma on valtavan moninainen ja loputtoman hämmästyttävä paikka kun sitä osaa katsoa ja kokea, myös tunnetasolla. On myös mielikuvitusmaailma toki.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on oma mielikuvitusmaailmani. Se on minun täysin oma maailmani. Se toimii täysin minun ehdoillani, olen siellä ainoa ihminen ja siellä tapahtuu ihmeellisiä asioita. En vanhene, on aina se aika mitä haluan ja olen siellä missä itse haluan.

Mullakin tuo on juuri hienoa fantasiamaailmoissa, että voi olla kirjaimellisesti mitä tahansa. Ei tarvitse rajoittua edes olemassaoleviin kategorioihin, vaan voi olla vaikka aave, jumalolento, voimakas velho, avaruusolento, jonkun keksityn lajin edustaja... Rakastan fantasioida kokonaisia kulttuureja erilaisille fantasiaolentojen lajeille. Joskus niihin saa inspiraatiota olemassa olevasta fantasiakirjallisuudesta, joskus keksin tyhjästä. Mun fantasiamaailmassa on kokonainen pantheon erilaisia jumalia, ja olentoja jotka on niiden palvelijoita, ja uskontoja jotka keskittyy näihin, ja nämä jumalat myös kommunikoi seuraajiensa kanssa hyvin konkreettisesti. Viime aikoina olen ollut metsähaltijavelho Cedric, magian jumalatar Alathien Druannan valittu. Eipä se keski-ikäisen perheenäidin arki oikein vedä vertoja sille, kun käy milloin mitäkin maagien kaksintaisteluita pahojen jumalien palvelijoiden kanssa tai seikkailee etsimässä muinaisia voimaesineitä :D

-1

Juu, kyllä. Olen kehitellyt useita eri hahmoja ja heidän elämäntarinoitaan mielessä. Pisimpään mukana olleet hahmot ovat kulkeneet mielessäni jo parikymmentä vuotta. 

Mullakin on aina ollut näin. Nyt haluaisin tavasta eroon, ja olen pyrkinytkin. Kellään vinkkejä, miten oikeaan elämään tuoda sisältöä?

Alvariinsa. Se on sillä tavalla raskastakin kun välillä pitäisi oikeasti keskittyä mutta päiväunet vie mennessään ja kohta käyn väittelyä olemattomien kanssa vaikka piti tehdä jotain ihan muuta.

Mulla oli vaikea lapsuus ja nuoruus. Isä väkivaltainen alkoholisti ja äiti tapettiin häviävä persoonaton ressukka, joka ei osannut pitää omaa eikä lastenkaan puolta. Selvästi tunnevammaisia molemmat. Isä lelli isoveljeäni ja äiti pikkuveljeä. Minä olin välissä vapaata riistaa. Kaikenlaista sairasta tapahtui.

Olenkin paennut lapsesta saakka erilaisiin haavemaailmoihin, jotka ovat vaihdelleet ja osa kehittynyt vuosien varrella. Myös unien maailma on rikas ja vilkas ja mm. jotkut unet jatkuvat ja juonet kehittyvät. Ikäänkuin elokuvia tai sarjoja, joissa on itse mukana.

 

Penny Lame kirjoitti:

Alvariinsa. Se on sillä tavalla raskastakin kun välillä pitäisi oikeasti keskittyä mutta päiväunet vie mennessään ja kohta käyn väittelyä olemattomien kanssa vaikka piti tehdä jotain ihan muuta.

Mulla ei jostain syystä koskaan vie nuo päiväunet mennessään. Keskityn oikein hyvin tosielämään silloin, kun siellä pitää jotain hoitaa. Fantasiointihetket on enemmän sellaista minun yksityistä nautiskeluaikaa, vähän kuin lukisi kirjaa ja uppoutuisi siihen. Koiran ulkoilutus esimerkiksi on mainiota aikaa uppoutua fantasiaan. Tai kun on saanut työpäivän, päivällisen ja kotityöt hoidettua. Joku muu katsoisi telkkaria tai pelaisi tietokonepelejä tai tekisi käsitöitä, minä istun lempinojatuoliini ja annan ajatuksen lentää.

- 1

Elän täysin haavemaailmassa. Ihanaa, kun saa aina kaiken menemään juuri niin kuin haluaa. Ei juuri kiinnosta "oikea" elämä enää. Toki suoritan pakollisen ja esitän sen hetken normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Tapasin Aasian riemurannoilla viehättävän naisen, ja hänestä paljastui  haave miehen rakkaudesta häneen, katujen halpaan ilotyttöön. Haave romuttui ja nainen teki itsemurhan saatuaan aviottoman lapsen. 

Haave ei kantanutkaan raa'an realismin läpi. Järkyttävä kohtalo.

Haaveilu ja unelmointi on kuulemma ihan normaalia ja tervehenkistäkin. Mutta ei tietysti se, jos elää vain haaveissaan ja jonkun muun todellisuudessa kuin omassa todellisuudessaan.

Kaikki videopelit, elokuvat sun muuthan on juuri sitä muuta todellisuutta, pakoa omasta arjesta. Olen itse tosi onnellinen, ettei enää ole juurikaan tarvetta seurata jotain saippuasarjoja, Kauniita ja rohkeiita ja näitä suomalaisia perhesarjoja - siis keksittyjen ihmisten keksittyjä elämänkäänteitä. Mutta huomaan kyllä, että jos oma elämä on masentavaa, niin silloin nekin alkavat taas enempi kiinnostaa. Siitä tietää, että olisi tarve parantaa omaa elämänlaatua.

Omaan elämään saa uutta sisältöä mm. sillä, että tekee asiat toisin, uudella tavalla. Pitää tietoisesti vaihtaa niitä omia rutiinejaan ja tottumuksiaan. Käydä uusissa paikoissa, että näkee uusia naamoja. Vaihtaa tuttua kulkureittiä, aamurutiinia tai kauppaa, jossa käy. Lopettaa jonkun ohjelman säännöllinen tuijottaminen ja keksiä tilalle muuta tekemistä. Tai vaihtaa se tavanomainen tv-ohjelma edes toisenlaisen tv-ohjelman tuijottamiseen. Jne.

Itse kyllästyin joskus totaalisesti samoihin taustanaurettuihin sketsiohjelmiin, joita seurasin ja päätin ihan tietoisesti lopettaa niiden katsomisen. Rupesin katsomaan aivan muunlaista ohjelmaa, kulttuuriohjelmia, dokumentteja, luonto-ohjelmia ym. Kyllä se virkisti pääkoppaa.