Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksi en pidä siitä jos minun jutuilleni nauretaan?

Vierailija
20.06.2011 |

Olipa kyseessä hyvä kommentti johonkin keskusteluun, kertomani vitsi (harvemmin niitä kerron kun en ole hyvä siinä) tai joku tilannekoominen juttu, niin en aina osaa ottaa tilannetta rennosti nauramalla mukana. Joku lapsuuden traumako tässä on taustalla? Vanhempani eivät ole kovin sosiaalisia.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
30.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

hauskan jutun niin ketään ei huvita. Ja jos sanon mielestäni jotain oikein älykästä niin saatetaan nauraa. Näin kärjistettynä.

Vierailija
2/5 |
30.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

että voi nauraa myös itselleen ja kertoa muillekin jotain kommelluksia mitä on tullut tehtyä. Mitä jos keräisit vastaavia itsellesi edes johonkin ylös? Päiväkirjaan? Ehkä viikon päästä naurattaa jo?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
30.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

taas epätoivoisesti yritän naurattaa ihmisiä, ja aina heittää jotain humoristista, vaikka masennuksesta kärsinkin.

Monesti sanon jotain omalaatuista ihan naama peruslukemillakin, ja odotan että ihmiset huomaavat silti mun laskeneen leikkiä.

Vierailija
4/5 |
20.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla vanhemmat ei olleet sosiaalisia, enkä lapsena saanut lainkaan huomioita.

Vierailija
5/5 |
20.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

tulee tunne että jutussa oli jotain naurettavaa, myös silloin kun juttu oli oikeasti hauska? Näin ainakin itselläni oli jossain välissä.